Millaisia ihmisiä säälit?

läskejä vammaisia ja homoja

Aika montaa av-mammaa.

Kirjoittajaa nro.2 ja pelokkaita ihmisiä jotka eivät halua kyseenalaistaa mitään mainstreamia. Laumasieluisia kaniaivoja. Säälin ihmisiä jotka palvovat materiaa ja luulevat työn olevan itseisarvo. Säälin ihmisiä jotka tekevät lapsia. Säälin lapsia. Säälin vanhuksia. Eniten säälin kumminkin eläimiä.

En minkäänlaisia. Sääli on sairaus.

Säälin epävarmoja luusereita....kuten itseäni.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:03"]

Itse säälin tyhmiä ihmisiä.

[/quote]

Toisten alistamia. Ei tyhmiä kannata sääliä, voivat olla parempia ihmisinä kuin monet älykkäämmät.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:28"]

En minkäänlaisia. Sääli on sairaus.

[/quote]

Hölmö sanonta, jolla ei ole mitään pohjaa. Ainoastaan kovettuneet käyttävät tuollaisia ilmauksia.

Tyhmiä av-mammoja. Niitä on tänäänkin paljon liikenteessä.

Kapeakatseisia ihmisiä, jotka tuomitsevat oitis ihmisen jonkin typerän asian, kuten vaikka koulutuksen vuoksi. Tällä palstalla näitä riittää.

Säälin niitä, joilla aidosti on elämä rankkaa, eikä paljoakaan mahdollisuutta muuttaa sitä. Sellaisiakin on, paljon.

Mutta tyhmiä ihmisiä en sääli. Ensinnäkin tyhmyys ja älykkyys on voimakkaasti  kulttuurisidonnaisia asioita, mutta oman kaveripiirini tyhmimmät ihmiset ovat kaikkein onnellisimpia. He keskittyvät siihen, mikä on konkreettisesti siinä läsnä, ja useinhan nämä asiat ovat ihan hyvin. Olen itse hukannut monta vuotta elämästäni yrittämällä samaistua herkkiin ja älykkäisiin, ja todennut että en ole sellainen, tulen onnettomaksi kaiken maailman epäkohtien murehtimisesta ja liiasta itseltä vaatimisesta, ja olen onnellinen kun mulla on vaan pienet asiat päässä ja tää pieni elämä. 

Olen varmaan aika empaattinen kaikenlaisissa tilanteissa, mitkä tuntuvat aiheuttavan toiselle tuskaa ja menetystä. Sääli sen sijaan on sellainen tunne jotenkin, että itse liitän siihen sellaisen ylemmyydentunteen, eli en itse tunne sitä tuskaa vaan ikäänkuin katson alaspäin ja totean että "sääliksi käy". Toki jotkut tarkoittavat varmasti säälistä puhuessaan sitä empaattisuutta, että tuntee toisen tuskan. Ihmiset kun kuitenkin luovat erilaisia assosiaatiota eri sanoihin.

Jos puhutaan siitä minun säälistäni, niin ehkä joskus kun joku mokaa oman elämänsä tieten tahtoen huonoilla valinnoilla, esim käyttää huumeita, ei edes yritä hakea kouluun/töihin, hakeutuu huonoihin parisuhteisiin kerta toisensa jälkeen jne. Sen sijaan sellaista tuskaa tunnen toisen puolesta kun hän on esimerkiksi kiusattu, pahoinpidelty, menettänyt jotain suurta (esim lapsensa).

Säälin väsyneennäköisiä isejä lapsineen aamuruuhkabusseissa. Mietin, kuinka moni näistä miehistä on valinnut perheellisyyden.

t. villi ja vapaa

Vanhoja alkoholisoituneita miehiä, reppanoita ja nöyriä. Annan aina rahaa kun pyytävät.
Eikä tämä ollut vitsi.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:52"]

Vanhoja alkoholisoituneita miehiä, reppanoita ja nöyriä. Annan aina rahaa kun pyytävät. Eikä tämä ollut vitsi.

[/quote]

Minäkin säälin heitä. Ennen ajattelin, että sellainen elämä on ollut oma valinta, nyt ajattelen, ettei kukaan oikeasti valitse tuollaista elämää. Alkoholismi on sairaus, tietenkin jo itsessään, mut mietin että mitä muuta siellä taustalla on, minkä vuoksi alkoholista tuli ykkönen elämässä ja elämä itsessään jäi kakkossijalle.

Kun sain ensimmäisen lapseni ja vähän herkkänä kaikelle, olin bussissa tällaisen miehen vieressä. Katsoin häntä aja ajattelin, että sinäkin olet jonkun lapsi. Äitisi sydän on särkynyt kun hän on nähnyt mihin elämäsi vei. Mietin, miksi tämä ihminen on tässä jamassa. Kun on ollut vaikeaa, eikö hän ole ole löytänyt sieltä sisältään sitä rakastavaa, kannustavaa katsetta, jolla jokainen äiti katsoo lastaan, joka kertoo että olet arvokas vaikka mitä tapahtuisi? Sitten tajusin, että voi olla ettei kukaan ole katsonut sitä ihmistä sillä lailla. Koskaan. Sen täytyy jättää ihmiseen tyhjä kohta joka on täytettävä jollain muulla.  Sitten alkoi itkettää ja lopetin ajattelemisen.