Uusioperhe ja vauvamietteet
Minulla on kaksi lasta aiemmasta suhteestani. Puolisollani ei ole lapsia. Hän on erittäin lapsirakas ja ottanut minun lapseni lähes omikseen. Välillä hän kuitenkin puhuu vauvakuumeisesti ja selvästi osa hänestä haluaisi oman lapsen. Minä olen 34v ja mies muutaman vuoden vanhempi. Itse voisin hyvinkin jatkaa tällä kokoonpanolla. Mies on sanonut ettei oma lapsi ole välttämätön ja hyvinhän asiat ovat näinkin. Mitä kokemuksia teillä muilla on tällaisesta tilanteesta? Itse olen taipuvainen siihen, että näin on hyvä ja kahdessakin lapsessa on kasvattamista ja huolehtimista. Olen miettinyt sitäkin, kuinka lapseni reagoisivat uuteen vauvaan, tuntisivatko jäävänsä syrjään kun lähtevät isälleen ja vauva jäisi tänne.
Asiallisia näkökulmia ottaisin mielelläni vastaan :)
Kommentit (17)
Henk.koht en ymmärrä miksi jokaisen kanssa pitää lisääntyä. Ja jos mies on vielä sitä mieltä, että lapsi ei ole välttämätön, niin miksi muuttaa kuviota? Ite en ainakaan olis lapsena halunnu puolisiskoja/veljiä.
T:N25
Ennen kaikkea kuunnelkaa vain ja ainoastaan OMIA tuntemuksianne. Tämä AV on ihan vihonviimeinen paikka kysyä uusperheeseen liittyviä asioita, aina tule kuraa niskaan ja varsinkaan ei saisi niitä yhteisiä lapsia olla :D
Ymmärrän kyllä miehesi "oman lapsen" kaipuun, vaikka hän onkin ottanut sinun lapsesi hyvin hoiviinsa. Jos itse olet valmis vielä kerran pikkulapsiaikaan, niin kyllä suosittelen <3 Pienet lapset pitävät vanhempansa nuorekkaina, iloisina ja leikkimielisiä. Muut sisarukset rakastuvat uusiin tulokkaisii siinä kuin muutkin isosiskot ja -veljet.
"Aina vauvojen kannalla"
Saimme yhteiset iltatähdet ollessamme 35 ja 36
Tuttavaperheessä herätti aikoinaan hämmennystä se, että kun uusperheen lapseton isä kuoli eikä testamenttia ollut, niin vaimo ei perinytkään miestään. Hän sai avio-oikeuden perusteella puolet yhteisestä omaisuudesta ja loput hallintaansa, mutta vaimon kuollessa se loppu menikin miehen suvulle. Tässä tapauksessa puolisot olivat kumpikin melko nuoria kuollessaan (alle 50v).
Ap:n kannattaa siis tehdä miehen kanssa testamentti, jolla mies varmistaa, että uusperheen lapset saavat saman kohtelun kuin yhteiset.
Kiitos vastauksistanne. Kyllähän meidän tilanteessamme varmasti päädymme jatkamaan nykyisellä kokoonpanolla. Olemme puhuneet asiasta ja järki on toistaiseksivienyt voiton. Eikä minulla edes ole mitään kovaa vauvakuumetta. Miehen kannalta olen asiaa ajatellut, koska voin kuvitella tarpeen biologiseen lapseen olevan meillä lähes kaikilla. En haluaisi että häntä vanhempana kaduttaa.
Minustakaan ei "tarvitse kaikkien kanssa lisääntyä". Kuvittelin aina eläväni yhden miehen kanssa ideaaliydinperheessä. Elämä vei toisin. Ajatus siitä että lapsia olisi usealle miehelle mietityttää. Mitä jos tästäkin tulisi ero? Toisaalta elämää ei voi elää pelossa tai täysin järkeillen.
Hyvä jos on lapsirakas, mutta muista vanha sanonta : Veri on vettä sakeampaa ! Kuitenkin mies haluaa ainakin yhden oma lapsen joko sinun tai jonkun toisen kanssa ! Olisi vähän naivia ajatella että hän OIKEASTI tyytyisi tilanteeseen mihin ei itse ole täysin tyytyväinen ! Aika kertoo ja näyttää suunnan ! Lapsettomia sinkkunaisia on markkinoilla jotka haluaisivat lapsen tai lapsia ja ilmeisesti miehesi tietää tilanteen ! En halua neuvoa mutta jos tämä mies on sellainen ns. ( kunnollinen ) sinun mielestäsi niin olisiko 1yhteinen lapsi niin paha asia ? Vaikka se olisi sinulle kolmas !
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 10:52"]
Tuttavaperheessä herätti aikoinaan hämmennystä se, että kun uusperheen lapseton isä kuoli eikä testamenttia ollut, niin vaimo ei perinytkään miestään. Hän sai avio-oikeuden perusteella puolet yhteisestä omaisuudesta ja loput hallintaansa, mutta vaimon kuollessa se loppu menikin miehen suvulle. Tässä tapauksessa puolisot olivat kumpikin melko nuoria kuollessaan (alle 50v).
Ap:n kannattaa siis tehdä miehen kanssa testamentti, jolla mies varmistaa, että uusperheen lapset saavat saman kohtelun kuin yhteiset.
[/quote]
Miten tyhmiä ihmiset oikeasti ovat? "Uusperheen" lapset eivät ole samanarvoisia perinnönjaossa kuin pariskunnan yhteiset lapset. Esim. miehellä on kaksi lasta ed.suhteesta, eivät lapset tietenkään peri mitään äitipuoleltaan. Jos naisella vaikka kolme lasta kolmen eri miehen kanssa, lapset perivät omat isänsä ja yhteisen äitinsä. Testamentilla voi jättää tietyn osan, jolloin vero on kaksinkertainen, mutta biologisilla lapsilla on aina lakiosa.
Kolmas lapsi ei todellakaan olisi paha asia. Olen varma että innostuisin asiasta, jos mieheni kuumeilisi kovasti. Ja olen sanonut että jos lapsen saaminen on hänelle todella tärkeää ns. kynnyskysymys niin minä voin yritykseen lähteä. Hän on vaan itsekin kahden vaiheilla. Välillä kertoo nähneensä unia minusta raskaana ym. Selvästi taustalla elää voimakas biologinen tarve. Mutta järkisyitä jättää kolmas yrittämättä on myös: on opiskeluja, rahan puutetta, mukavuudenhalu... Nämä perinteiset. Ja itselläni pelko jos meillekin tulee joskus ero. Kahden kodin lapsia seuratessa en enää haluaisi tilannetta kolmannelle lapselle.
Jonain päivänä miehen vauvakuume kasvaa ja hän lähtee omille teilleen omaa lastaan kasvattamaan. Uuden naisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:14"]
Hyvä jos on lapsirakas, mutta muista vanha sanonta : Veri on vettä sakeampaa ! Kuitenkin mies haluaa ainakin yhden oma lapsen joko sinun tai jonkun toisen kanssa ! Olisi vähän naivia ajatella että hän OIKEASTI tyytyisi tilanteeseen mihin ei itse ole täysin tyytyväinen ! Aika kertoo ja näyttää suunnan ! Lapsettomia sinkkunaisia on markkinoilla jotka haluaisivat lapsen tai lapsia ja ilmeisesti miehesi tietää tilanteen ! En halua neuvoa mutta jos tämä mies on sellainen ns. ( kunnollinen ) sinun mielestäsi niin olisiko 1yhteinen lapsi niin paha asia ? Vaikka se olisi sinulle kolmas !
[/quote]
Ajattelen jotakuinkin samoin, omat lapset on aina tärkeimmät. Juuri siksi en aloittajan tilanteessa tekisi yhteistä lasta. Koska pelkäisin, että miehen suhtautuminen minun lapsiini muuttuisi enkä haluaisi toistamiseen rikkoa lasteni perhettä.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:20"]Jonain päivänä miehen vauvakuume kasvaa ja hän lähtee omille teilleen omaa lastaan kasvattamaan. Uuden naisen kanssa.
[/quote]
Hmm, tähän en oikein usko. Hän on kohta jo nelikymppinen ja kertoi monen vuoden sinkuuden jälkeen, kun minut tapasi, jo hyväksyneensä ajatuksen siitä ettei saa omia lapsia. Nytkö hän jättäisi minut ja lähtisi levittämään siementään? Ehkä suhteella on muitakin tarkoituksia kuin saada lapsia.
[/quote] Oletkohan aika itsekäs, Ap? Minusta miehesi selvästi toivoo sitä OMAA lasta. Lapsipuolet eivät ole sama asia. Jos et halua vauvaa, otat myös sen riskin että mies katkeroituu asiasta vuosien myötä.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:48"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:20"]Jonain päivänä miehen vauvakuume kasvaa ja hän lähtee omille teilleen omaa lastaan kasvattamaan. Uuden naisen kanssa.
[/quote]
Hmm, tähän en oikein usko. Hän on kohta jo nelikymppinen ja kertoi monen vuoden sinkuuden jälkeen, kun minut tapasi, jo hyväksyneensä ajatuksen siitä ettei saa omia lapsia. Nytkö hän jättäisi minut ja lähtisi levittämään siementään? Ehkä suhteella on muitakin tarkoituksia kuin saada lapsia.
[/quote] Oletkohan aika itsekäs, Ap? Minusta miehesi selvästi toivoo sitä OMAA lasta. Lapsipuolet eivät ole sama asia. Jos et halua vauvaa, otat myös sen riskin että mies katkeroituu asiasta vuosien myötä.
[/quote]
Jos luet ylempää, niin olen sanonut miehelle että mikäli asia on hänelle ehdottoman tärkeä, voisin innostua. Itsekkyyttä olisi se, etten ajattelisi jo olemassa olevia lapsia ja kokonaiskuvaa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 10:52"]
Tuttavaperheessä herätti aikoinaan hämmennystä se, että kun uusperheen lapseton isä kuoli eikä testamenttia ollut, niin vaimo ei perinytkään miestään. Hän sai avio-oikeuden perusteella puolet yhteisestä omaisuudesta ja loput hallintaansa, mutta vaimon kuollessa se loppu menikin miehen suvulle. Tässä tapauksessa puolisot olivat kumpikin melko nuoria kuollessaan (alle 50v).
Ap:n kannattaa siis tehdä miehen kanssa testamentti, jolla mies varmistaa, että uusperheen lapset saavat saman kohtelun kuin yhteiset.
No ne apn olemassaolevat lapset varmaan perii ihan sen biologisen isänsä?[/quote]
On mielenkiintoista kyllä kuulla eri näkemyksiä. Luulin että 99% koko ajatus vauvasta teilattaisiin. Toisella kierroksella ollessa tuntuu, että pelkkiä järkipäätöksiä olisi oikeus tehdä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:20"]Jonain päivänä miehen vauvakuume kasvaa ja hän lähtee omille teilleen omaa lastaan kasvattamaan. Uuden naisen kanssa.
[/quote]
Hmm, tähän en oikein usko. Hän on kohta jo nelikymppinen ja kertoi monen vuoden sinkuuden jälkeen, kun minut tapasi, jo hyväksyneensä ajatuksen siitä ettei saa omia lapsia. Nytkö hän jättäisi minut ja lähtisi levittämään siementään? Ehkä suhteella on muitakin tarkoituksia kuin saada lapsia.
Mikäli miehelle tilanne on ok, että teillä on vain nämä kaksi lasta, en missään tapauksessa tekisi väkisin sitä yhteistä.