Lue keskustelun säännöt.
Joka kolmas korkeakouluopiskelija masentunut/ahdistunut
Kommentit (47)
Voi voi kun ahdistaa, kun saa ilmaisen yliopistokoulutuksen ja lounaatkin parilla eurolla ja vielä opinto- ja asumistukeakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian helppo elämä saa miettimään joutavia ja masentumaan.
Kantsii siis katsella amitsujen perään.
Ei mikään ihme. Nuorten elämä menee ihan pilalle kun ne ei saa olla normaalisti. Enkä tarkoita bilettämistä.
Minua aikoinaan ahdisti kaikista eniten kaikki luennot yms. joten olisin varmaan nauttinut tästä nykytilanteesta jos olisin vielä olisin vielä opiskelija. Mutta minä olenkin outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Vaikea verkostoitua netin kautta.
Mihin sitä tarvitaan? Olen antanut piupaut kaikille opiskeluinttiyms-verkostoitumisille ja silti päässyt hommiin joisss tienaa 13 k€/kk. Katsos kun on laajasti osaava tuloksia saavuttava tekijä niin voipi naureskella noille verkostoitumisille...
Tämä oli outo. Eikös pitäisi olla ylpeä ja iloinen että on päässyt yliopistoon ja saa opiskella sitä mitä haluaa??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme. Nuorten elämä menee ihan pilalle kun ne ei saa olla normaalisti. Enkä tarkoita bilettämistä.
No eikö se sitä bilettämistä pääasiassa ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verkostoituminen = Pääset töihin suhteilla, et ansioilla. On tämä hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme. Nuorten elämä menee ihan pilalle kun ne ei saa olla normaalisti. Enkä tarkoita bilettämistä.
No eikö se sitä bilettämistä pääasiassa ole?
Niinpä. Örvelletään pitkin katuja haalareissa, ja pidetään kamalaa melua läpi yön,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli outo. Eikös pitäisi olla ylpeä ja iloinen että on päässyt yliopistoon ja saa opiskella sitä mitä haluaa??!
En minä ole ainakaan koskaan kokenut mitään erityistä ylpeyttä siitä, että olen "päässyt" johonkin yliopistoon. Outo ajatus, kun ainakin itselleni se "pääseminen" oli hyvin helppoa. Ja se opiskelukin on suureksi osaksi määrättyä pakkopullaa, ei siis sitä että saa puuhailla mitä haluaa. Tai ei mitä haluaa puuhailemalla ainakaan tutkintoa saa, vaikka niin voi periaatteessa tehdä.
Valmistumisesta voi kai jonkinasteista ylpeyttä kokea, jos sinne asti pääsee. Tosin korkeakoulututkinnon suorittaa nykyään 40-45% ikäluokasta, joten ei sekään nyt niin hirveän ihmeellistä ole.
Ei ole. Ani harva noista on oikeasti kokenut mitään oikeasti ahdistavaa, kuten vakavaa väkivaltaa. Jos luulee esim. koronaa ahdistavaksi asiaksi, silloinei ole ikinä ollut ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...seksuaalisen vapautumisen seurauksia?
Mitäpä jos vika olisikin jossain muualla kuin nuorissa itsessään? Tuskin kukaan tahallaan haluaa masentua.
Ja:
Miksi myös työikäiset masentuvat?
Miksi myös vanhukset masentuvat?
Miksi myös lapset masentuvat?
Mikä on vialla maailman onnellisimmassa maassa, kun kaikki ovat masentuneita siinä määrin, ettei kykene käymään töissä eläkeikään saakka tai ettei edes pääse koskaan kiinni työelämään? Masennus on yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy, ja sitä sietäisi pohtia sen sijaan että syyttelee liian helposta elämästä.
Ja mistähän muuten tulee tämä ajatus, että ennen ei oltu masentuneita? Ennen vanhaan puhuttiin synkkämielisyydestä. Joku oli outo, synkkämielinen, mökkihöperö, raukka, hermotautinen... "ei sillä kestänyt enää hermot", sanottiin. Itsemurhia ei samalla tavalla tilastoitu kuin nykyään, asiat selitettiin parhain päin. Ihmiset eivät myöskään hoitaneet mielen sairauksia vaan tekivät töitä "katkeamispisteeseen asti". Lopputuloksena oli sitten kotiväkivaltaa ja perhesur.mia, ri.koksia, ry..östöjä...
Toisaalta ennen vanhaan, 90-luvun lamaan saakka, oli helppo olla töissä pahasti masentuneenakin. Työelämä oli helpompaa ja löysempää varsinkin jos oli päässyt sisähommiin. Työt olivat yksinkertaisia, pomo ei hengittänyt niskaan ja pisteyttänyt alaisiaan, pitänyt jatkuvasti kekejä ja jakanut kannustepalkkioita. Kaikki nyhjäsivät sitä omaa työsarkaansa ja töitä riitti.
Sanonpa vaan, että 30-40-luvulla syntyneet eivät kestäisi päivääkään nykyisessä putkitutkinto-pätkätyö-nollatuntisopimus -itsensä brändäys -viidakossa vaan vetäisivät itsensä kaulakiikkuun alta aikayksikön.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi kun ahdistaa, kun saa ilmaisen yliopistokoulutuksen ja lounaatkin parilla eurolla ja vielä opinto- ja asumistukeakin.
Tuskin tuo surkea kitkutuselintaso ainakaan mitään ahdistusta lievittää.
Tunnollinen opiskelija vailla suhteita ulkomaailmaan ahdistuu. Ei ketään missään koskaan. Ihminen on sosiaalinen olento kuitenkin. Esim. tuntemani opiskeluja ei Ile vaivannut kuukausiin ketään. Opiskelukaverit, joita joskus tapasi on etäilemässä kaukana kotikonnullaan. Missään ei oikeasti näe ketään, kyn kaikki on etänä. Ruokakaupassa käy pikaisesti. Siinä se, maksutapahtuma kassalle ihmiskontakti aikoihin.
Inhottavia kommentteja ihmisiltä, joilla ei ole käsitystä siitä millaisia paineita opinnoissa pärjääminen ja verkostoituminen ja työn saannin epävarmuus, rahahuolet, koronan vuoksi etäilyt ja muuttuneet opinnot ym. voi aiheuttaa. Ihan kuin se yliopistoon pääseminen ja sitten tuilla ja velalla eläminen olisivat ruusuilla tanssimista vailla huolen häivää. Nuo on nuoria ihmisiä, joilla rahaa muutenkaan ei ole paljoa ja itsenäistä elämää vasta moni harjoittelee tuossa sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavia kommentteja ihmisiltä, joilla ei ole käsitystä siitä millaisia paineita opinnoissa pärjääminen ja verkostoituminen ja työn saannin epävarmuus, rahahuolet, koronan vuoksi etäilyt ja muuttuneet opinnot ym. voi aiheuttaa. Ihan kuin se yliopistoon pääseminen ja sitten tuilla ja velalla eläminen olisivat ruusuilla tanssimista vailla huolen häivää. Nuo on nuoria ihmisiä, joilla rahaa muutenkaan ei ole paljoa ja itsenäistä elämää vasta moni harjoittelee tuossa sivussa.
Kyllä osalla on rahaa paljonkin. Esim. soluissa ei enää suostuta asumaan, mikä oli ihan tavallista vielä 90-luvulla.
Ymmärrän. Vaikea verkostoitua netin kautta.