Pahin tietämäsi mustasukkainen ihminen?

up

Yks minkä tiiän tosi mustasukkaiseksi oli tuo herra jeesus kristus aikoinaan.
Tää herra oli aika pirhanan mustis vähän kaikest sai aina kuulla.
Ei sitä herran pieksut jaksana ollenkaan, sillon sille virkoinki että anna jo olla perhana et ei tota hommaa jaksa ja eihän se siitä aikakaan rauhottunu kun tollasta haastoin oli kyllä pahana sen jälkeen monta viikkkoa ja keräs vihkoon kaikki mikä mieltä paino ei sitten alotti uusiks koko homman!
Mitä mie voisin tehä nyt kun ei puhe menny kaaliin?

Entinen mieheni. Oli luonnollisesti mustasukkainen entisistä poikaystävistä, mutta myös kaikista naispuolisista ystävistä, sukulaisista, harrastuksista, siis ihan kaikesta mikä ei liittynyt suoraan häneen.

Mieheni. Hän on tehnyt vuosien aikana vaikka mitä mielenkiintoista, kuten kävellyt kauppaan perässäni kun siellä on kestänyt liian kauan, käynyt lukuisia kertoja tarkastamassa, että autoni on siellä missä minunkin pitäisi olla (esim. vanhempainyhdistyksen kokouksessa koululla ollessani), yrittänyt tenttiä pilkuntarkasti menoni ja seurani jne.

Aikani näistä stressasin, mutta hänen päänsä sisäiset myllerrykset ovat hänen oma ongelmansa, minä menen ja liikun juuri niin kuin itse haluan. Tahallisesti en halua mitään kohtauksia nostaa, mutta en myöskään rajoita omia tekemisiäni mitenkään kun tiedän mainiosti hyvän käytöksen rajat. Mies tietää tämän myös ja tietää myös, että hänen liian pitkälle menevä mustasukkaisuus kaataa tämän suhteen. Sitä hän ei halua, joten hänen pitää vain pärjätä itsensä kanssa.

Tässä muutamia esimerkkejä mun ex-poikaystävästä. Pahoittelen rivivälien puuttumista, kun kirjoitan puhelimella. Jos niinä harvoina kertoina, kun lähdin kavereiden kanssa johonkin, niin se soitteli/pisti viestiä joka välissä. Uhkaili tappavansa itsensä, jos en tule heti kotiin. Kerran kävi meidän kissaan käsiksi, kun olin näkemässä parasta ystävääni, mutta ex luuli että olin pettämässä. Kesäisin, en olisi saanut pitää shortseja ja hameita edes +30 asteen helteellä. Usein, kun selasin puhelintani, niin se saattoi yhtäkkiä sanoa että "mitä teet" ja ryntäs tarkistamaan mun puhelimen, etten vaan viestittele muille miehille. Kun oltiin julkisilla paikoilla, niin jos joku mies vilkasi muhun, niin ex alkoi tenttaamaan että "näitkö kun toi katto sua, mitä sä kyyläilet muita miehiä". Oli ihan äärettömän mustasukkainen jopa mun naispuoleisista ystävistä ja hänen mielestään ne olis vaan halunnut parittaa mut jollekin muulle. Jos kuuntelin/lauloin jotain surullista tms. biisiä, niin se automaattisesti tarkoitti exän mielestä, että haluan erota. Ja kuulemma aina halusin seksiä just sillon eniten, kun olin nähnyt telkkarissa jonkun hyvännäkösen miehen tai jos exän kaveri(t) oli käymässä. Välillä, kun tulin kotiin niin se halus tarkistaa mun alapään, etten vaan ollut pettänyt. Joskus luuli valkovuotoa spermaksi ja mikä jumalaton show siitä syntyi! Toi oli etenkin ihan helvetin nöyryyttävää! Mulla olis vaikka kuinka paljon lisää tarinoita, mutta ilman rivivälejä en viitsi kirjoittaa. Olin siis 17-19v kun seurustelin ton kusipään kanssa, ja hän oli 19-21v. Osas se olla maailman ihaninkin, mutta ihan sairaalloisen mustasukkainen. Ja oon niin ylpeä itsestäni, kun uskalsin lähteä tosta suhteesta :) Helppoa se ei todellakaan ollut!

Exä. Meinasi hakata mun kaverin, kun olin yövuorossa grillillä ja miespuolinen kaveri heitti, että tahtoo nakin kahdella munalla ja majoneesilla irstaasti aseteltuna. Esti myös koulussa käynnin, kun muka petin sitä jokaisen luokkalaiseni kanssa. Olin siis luokkani ainoa tyttö. En myöskään saanut lähteä kavereitteni kanssa juomaan, kun petän sitä kavereideni kanssa. Kerrankin juttelin kaverini kanssa, että lähdetään illalla pussikaljalle ja tämä exäni mustasukkaisuuksissaan käski käyttämään kumia ja kaverini sanoi ettei me sellaisia tarvita. Kaverini lähdettyä sain exältäni turpaan.

Maahanmuuttaja.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 19:13"]

Paras ystäväni on miespuolinen. Olemme tunteneet ala-asteelta (nyt ikää jo lähes neljäkymmentä), mitään seksuaalista ei välillämme ole koskaan ollut., "vain" ystävyyttä jo yli kolmekymmentä vuotta. :)

Minä löysin nykyisen aviomieheni kymmenen vuotta sitten ja ystävämieheni oli minulle bestmanina häissämme, nämä mieheni tulevat mainiosti juttuun keskenään. Vuosi sitten ystäväni löysi naisystävän, kauniin ja mukavan. Jostain syystä tälle naiselle paljastui vasta vähän myöhemmin että minä olen hänen poikaystävänsä paras ystävä, eikä suinkaan mieheni kuten hän oli olettanut. :) Siitähän sitten draama alkoi!

Nainen alkoi vaatimaan että minä ja ystäväni emme saa olla missään tekemisissä, emme saa edes puhua puhelimessa koska "Teillä on varmasti nyt tai ainakin joskus on ollut suhde". Ei auttanut mikään selitys vaikka jopa mieheni yritti naiselle kertoa asioiden laidan. Alkoi uhkailu ja haukkuminen. Minä oli huora, ystäväni valehtelija ja pettäjä, henki lähtisi jommalta kummalta jos yhteydenpito ei loppuisi. 

Ei se yhteydenpito tietenkään loppunut. Ja sitten tämä mustasukkainen nainen olikin raskaana. Alkoi ystäväni kiristys lapsen avulla. Hän ei ikinä tulisi näkemään lastaan jos yhteydenpito minun (sen saatanan huoran) kanssa ei loppuisi. Miehenikään ei ollut enää ystävälleni soveliasta seuraa, koska he kumpikin kuulemma "jyystivät" minua. 

Lapsi syntyi viime kuussa. Siitä minua kuulemma tuoreen äidin mukaan piti infota koska nyt mies olisi ikuisesti hänen! Lapsiperhe"onnea" kesti kaksi viikkoa, jolloin ystäväni muutti mökilleen. Nainen oli alkanut mustasukkaiseksi jopa miehen kauppareissujen takia, oli käskenyt puhua kanssaan puhelimessa kaiken sen ajan kun mies oli kodin ulkopuolella. Näin mies ei voinut tehdä pahojaan esimerkiksi roskienvientireissullaan... 

Tavallista mustasukkaisemmasta naisesta kuoriutui siis täysin hullu. Nyt ystävämieheni yrittää saada lapsen huoltajuuden itselleen, pelkää lapsen puolesta tämän ollessaan äidillään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vielä tämän vuoden puolella ystävä ja lapsi pääsevät aloittamaan uuden elämän. Minä ja mieheni tuemme häntä minkä voimme, tietenkin. Hänhän on paras ystäväni.

p.s. B jos luet tämän niin tunnistat varmasti itsesi. Hae apua ja yritä parantua.

[/quote]

No en kyllä katselisi päivääkään jos miehelläni olisi naispuolinen "bestis". SAIRASTA!!!

Ex. Sillä heitti välillä tosi pahasti.

Nainen joka kielsi mieheltään KAIKKI naispuolisten kavereiden kanssa käydyt jutut... Kaikki alkoi siitä, kun kielsi facetykkäykset ja se nyt onkin ihan ok. Mutta sitten alkoi rajoittamaan kaikkia... Ei saanut olla samoissa tiloissa miehen kavereiden tyttöystävien kanssa, ei saanut olla missään tekemisissä naispuolisten kavereiden kanssa, veti aivan jäätävät kilarit, jos taustalta kuului jonkun naisen ääni esim. Baarissa, ratsasi kaikki puhelimet, läppärit ym., jopa miehen siskoa alkoi pitää jonain uhkana. Sairasta. Taitavat kyllä olla edelleen yhdessä...

Paras ystäväni on miespuolinen. Olemme tunteneet ala-asteelta (nyt ikää jo lähes neljäkymmentä), mitään seksuaalista ei välillämme ole koskaan ollut., "vain" ystävyyttä jo yli kolmekymmentä vuotta. :)

Minä löysin nykyisen aviomieheni kymmenen vuotta sitten ja ystävämieheni oli minulle bestmanina häissämme, nämä mieheni tulevat mainiosti juttuun keskenään. Vuosi sitten ystäväni löysi naisystävän, kauniin ja mukavan. Jostain syystä tälle naiselle paljastui vasta vähän myöhemmin että minä olen hänen poikaystävänsä paras ystävä, eikä suinkaan mieheni kuten hän oli olettanut. :) Siitähän sitten draama alkoi!

Nainen alkoi vaatimaan että minä ja ystäväni emme saa olla missään tekemisissä, emme saa edes puhua puhelimessa koska "Teillä on varmasti nyt tai ainakin joskus on ollut suhde". Ei auttanut mikään selitys vaikka jopa mieheni yritti naiselle kertoa asioiden laidan. Alkoi uhkailu ja haukkuminen. Minä oli huora, ystäväni valehtelija ja pettäjä, henki lähtisi jommalta kummalta jos yhteydenpito ei loppuisi. 

Ei se yhteydenpito tietenkään loppunut. Ja sitten tämä mustasukkainen nainen olikin raskaana. Alkoi ystäväni kiristys lapsen avulla. Hän ei ikinä tulisi näkemään lastaan jos yhteydenpito minun (sen saatanan huoran) kanssa ei loppuisi. Miehenikään ei ollut enää ystävälleni soveliasta seuraa, koska he kumpikin kuulemma "jyystivät" minua. 

Lapsi syntyi viime kuussa. Siitä minua kuulemma tuoreen äidin mukaan piti infota koska nyt mies olisi ikuisesti hänen! Lapsiperhe"onnea" kesti kaksi viikkoa, jolloin ystäväni muutti mökilleen. Nainen oli alkanut mustasukkaiseksi jopa miehen kauppareissujen takia, oli käskenyt puhua kanssaan puhelimessa kaiken sen ajan kun mies oli kodin ulkopuolella. Näin mies ei voinut tehdä pahojaan esimerkiksi roskienvientireissullaan... 

Tavallista mustasukkaisemmasta naisesta kuoriutui siis täysin hullu. Nyt ystävämieheni yrittää saada lapsen huoltajuuden itselleen, pelkää lapsen puolesta tämän ollessaan äidillään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vielä tämän vuoden puolella ystävä ja lapsi pääsevät aloittamaan uuden elämän. Minä ja mieheni tuemme häntä minkä voimme, tietenkin. Hänhän on paras ystäväni.

p.s. B jos luet tämän niin tunnistat varmasti itsesi. Hae apua ja yritä parantua.

"kielsi facetykkäykset ja se nyt onkin ihan ok"

what?