Lue keskustelun säännöt.
Onko työelämässä oikeasti kamalaa?
12.12.2021 |
Olen korkeakouluopiskelija, jonka olisi tarkoitus valmistua ensi keväänä. Työelämään siirtyminen kuitenkin pelottaa kamalasti: tuntuu, että aina saa lukea huonosta työilmapiiristä ja kamalista työoloista. Oma ala on sellainen, että mitenkään täysin varmaa työllistyminen ei ole ja mahdollinen työttömyyskin pelottaa.
Pelkään, etten tule pärjäämään. Olen kyllä harjoitteluissa ja aiemmissa kesä- ym. töissä pärjännyt hyvin ja saanut kehuja, mutta olen aika herkkä muiden ihmisten tunteille ja käytöselle. Eli huonossa ilmapiirissä ahdistun varmasti. Lisäksi tuntuu, että ei yliopisto oikeasti valmista työelämään: miten voin hakea töitä, kun oikeasti minut täytyy työhön opettaa kuin harjoittelija? Mitä jos perehdytys on huonoa ja en pärjääkään?
Menin lukioon ja yliopistoon oikeastaan siksi, että sain lisävuosia ennen työelämään siirtymistä ja koska ammattikoulusta ei löytynyt mitään alaa, mihin olisin uskonut sopivani. Ainut toiveeni työn suhteen on kuitenkin, että siellä olisi mukava olla ja että osaisin työni tehdä. Monet opiskelijakaverit puhuvat palkan merkityksestä, itselleni riittäisi jos jäisi vaikka 1500€ käteen kuussa, kunhan töihin olisi kiva mennä.
Kertokaa nyt viisaat aikuiset, että ei se niin kamalaa ole...
Kommentit (48)
Ei työelämä ole paikka jonka me täällä av:llä voisimme kuvailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkoja on monenlaisia, mutta ihan mukavaa itselläni on aina ollut töissä. Ja jos päätyy kurjaan paikkaan, sieltä voi vaihtaa pois.
Pärjäät ihan varmasti, kyllä me vanhemmat ymmärretään että alussa on paljon opeteltavaa.
Minusta työelämä on aina ollut mukavampaa ja helpompaa kuin opiskelu. Inhosin peruskoulua ja erityisesti lukiota. AMK:ssa oli jo siedettävämpää, mutta silti tämä työnteko on siihen verrattuna lasten leikkiä ja rahaakin tulee kahmalokaupalla.
Korkeakoulutettujen työstä kokemukset eivät ole erityisen hyviä. Olen vuoden pois töistä ja tänään tuli yhden entisen työpaikan pomo vastaan lenkillä. Ajattelin, että hän joutuu heräämään aikaisin huomenna, mutta minä voin nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiaisen ja tehdä uuden lenkin. En vaihtaisi.
Työelämä toimii kuin psykopaatti. Halutaan vain hyötyä työntekijästä eikä kiitosta saa koskaan. Herkät ovat helisemässä tässä kyydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurilla ja julkisilla työnantajilla on ainakin työnsuojeluyhteyshenkilöt ja jonkinlainen vakiintunut toiminta, joka varmasti vaikuttaa siihen, minkälainen työkulttuuri talossa vallitsee.
Itselläni on kunnan sosiaalitoimesta sellainen kokemus, että perehdytystä ei kerta kaikkiaan ollut. Olin siellä 4kk kun kaikki uudet vain voivat pahoin.
Nykyinen työnantajani on ihan ookoo. Tavoitteita toki on, mutta perehdytys on hyvä, koulutus ja avunsaanti kunnossa. Kenenkään ei odoteta pärjäävän täysin yksin, vaan työtä tehdään tiiminä. Työtä ei opi koulunpenkillä vaan sen oppii nimenomaan perehdytyksessä ja vuosien varrella oppi syventyy. Iso julkinen työpaikka, joka saa vuosittain lokaa uutisissa niskaan. Mutta hyvinvointi huomioidaan ja sen eteen nähdään vaivaa.
Itse jännittäisin enemmän pieniä voittoa tavoittelevia firmoja, jotka yrittävät tehdä voittoa ja ottaa uusista irti kaiken jaksamisen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varokaa työehtoshoppailevia perheyrityksiä
Kunnioitetaanko tes:iä? Onko nollatoleranssi kiusaamiseen?
Siinä pari kysymystä, jotka untuvikon kannattaa selvittää heti kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, pidän työstäni ja nytkin oikeasti jo odotan huomista. Palkka on hyvä yli 6k€/kk , työsuhde auto, paljon matkustelua, mutta itse määriteltyinä aikoina. Stressiä ei ole ja olen oikeasti hyvä työssäni. Teen työtä IT-hommissa teollisuuden suuryrityksessä.
No ei se mitään herkkuakaan kyllä ole sen enempää toimisto, kuin oikeissa töissäkään. Oma firma lienee ainoa ratkaisu saada jonkinlaista helpotusta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kamalaa. Olen saanut pari hyvää ystävää töiden kautta ja itsevarmuutta myös, mutta muuten ei ole mitään mukavaa sanottavaa. En tiedä ketään joka pitäisi työstään, sellaisia kyllä joita mikään ei tunnu "hetkauttavan" ja jotka porskuttaa eteenpäin.
Sinun kokemuksesi voi silti olla erilainen.
Ei ole kamalaa, pääsääntöisesti erittäin mukavaa. Kannattaa myös vähän kasvattaa omaa nahkaa, sillä monissa korkeakoulutettujenkin töissä ollaan asiakkaiden kanssa tekemisessä ja moni niistä voi olla erittäin ärsyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinun tilanteessasi, tekisin yleissuunnitelman. Kuinka kauan haluaisin tehdä mitäkin hommaa ja sitten siirtyä eteenpäin (ja mihin suuntaan). Silloin se kulloinenkin työ saa jotkin rajat eikä nielaise koko tulevaisuutta. Oikeasti mahdollisuuksia tulee sitten monia.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitetaanko tes:iä? Onko nollatoleranssi kiusaamiseen?
Siinä pari kysymystä, jotka untuvikon kannattaa selvittää heti kättelyssä.
Vuokrafirmoissa joskus maksetaan alle Tessin palkkoja ja osa lisistä jää maksamatta.
Ei pääsääntöisesti ole kamalaa. Toki niitä huonojakin paikkoja on, mutta vastaavasti on myös hyviä. Minäkin pelkäsin työelämää, koska mediassa annettiin työpaikoista niin synkkä kuva. Jatkuvasti oli uutisia työpaikkakiusaamisesta, burn outeista jne. Olen kuitenkin viihtynyt keskimäärin paremmin töissä kuin kuin missään koulussa. Yliopisto oli ihan ok, mutta huomattavasti enemmän pidän nykyisestä työstäni.
Laidasta laitaan. Huonosta pitää pyrkiä pois mahdollisimman nopeasti. Aika on liian kallista tuhlattavaksi. Rohkeasti.
Kyllä on. Ensin luulet pääseväsi kivaan työyhteisöön ja työlläsikin luulet olevan merkitystä. Pian selkenee todellisuus. Vaikeat ihmissuhdekuviot, huono johtaminen, epätasa-arvoinen kohtelu, selän takana paskan puhuminen. Ja näin siis ihan joka kerta käy, vaikka et aluksi millään uskoisikaan.
Minusta työelämä ei ole missään nimessä kamalaa, mutta on siinä haasteensa. Kuitenkin paljon hyvääkin on. Ite olen huomannut, että minullekin itselle istuva, toimiva ja mukava työyhteisö on loppujen lopuksi kaikkein tärkein. Kun näin uumoilet myös omalle kohdallesi, muista tehdä parhaasi sen selvittämiseksi työnhakuvaiheessa. Työhaastattelut ovat aina myös sitä varten, että hakija pääsee haastattelemaan työnantajaa! Älä unohda tätä.
Riittävää perehdytystä, työn sisällön tarkentamista, apua ja ohjeita voi valitettavasti joutua itse kovasti myös pyytämään, se ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Koeta mahdollisimman nopeasti oppia pitämään omia puoliasi siinä mielessä, että uskallat kysyä ja pyytää ja ihmetellä ääneen, jopa silloin jos sitä muut katsovat hieman vinoon. Yksin ahdistuneena epäselvien ohjeiden pohtiminen on loppujen lopuksi kaikkien kannalta huono.
Valitettavasti nykytyöelämässä tuntuu myös hyvin helposti saavan tehdäkseen enemmän kuin järjellisen jaksamisen rajoissa voi tehdä. Jos sinulla on valinnan varaa työpaikkojen suhteen, koeta saada kuva siitä, mikä on työnantajan ja työyhteisön periaate työn ja muun elämän tasapainon suhteen.
Nykyään etenkin nuoret vaihtavat herkästi työpaikkaa, mikä on siinä mielessä sinulle etu, ettei sitä katsota työnantajapuolella kieroon. Siispä rohkeasti kokeilemaan, jokaisesta työpaikasta oppii joka tapauksessa arvokkaita asioita.
Olisiko kellään mitään rohkaisevaa sanottavaa?