Yritetäänkö elvyttää jos henkilö kuolee ns. vanhaan ikään?
Katsoin sarjaa, jossa päähenkilön vanha isotäti kuoli autossa odottaessaan. Huomattuaan asian muut henkilöt tulivat katsomaan etäämmältä, kaikki katsoivat järkyttyneenä mutta kukaan ei tehnyt mitään tai koskenut henkilöön.
Miten tuollainen tilanne menisi oikeassa elämässä? Siis jos selvästi vanhempi henkilö kuolee vanhaan ikään "saappaat jalassa" ja muiden näköpiirissä, eli Jaakko 96v ruokakaupassa tai Hilma 92v vanhainkodin bingohetkellä? Tuntuisi oudolta jos kukaan ei tekisi mitään elvytyksentapaista, ja toisaalta olisi myös outoa jos haurasta vanhusta lähdettäisiin suorilta käsin väkipakolla tuomaan takaisin.
Miten tuollaiset tilanteet etenee oikeassa elämässä?
Kommentit (12)
Kannattaa oppia hyväksymään se, että jokainen kuolee joskus. Se on tosiasia, josta koskaan ei pääse eroon. Ei sitten tarvitse ihmetellä, kun 100 vuotiaalla sydän pysähtyy ja tulee noutaja.
Vierailija kirjoitti:
Kantaan voi tehdä hoitotadon ja elvytyskiellon.
Eiväthän sivulliset pääse Kantaan ja henkilötietoihin käsiksi ns. tilanteen ollessa päällä? Jos nuori/työikäinen lyyhistyy ruokakaupassa, niin varmaan paikalle pyyhältää elvyttäjiä ja ensiavun antajia. Toimitaanko samoin, jos lyyhistyjä on 75v? 85v? 95v? Eihän heitä voi lattiallekaan jättää, ja ilman apua? Vaikka siis järjelläkin jo tajuaa että ihmiset eivät elä loputtomiin.
-ap
Vanhemmat tekivät kiellot tietoihinsa. Äiti on vielä elossa, isä lähti eikä elvytetty. Ymmärrän sen että iäkkään kohdalla elvytys ei välttämättä ole se parempi vaihtoehto. Iso rasite elimistölle ja saatu lisäaikakaan ei välttämättä iso ole .
Jaakkoa tai Hilmaa en elvyttäisi, mutta lääkärinä onneksi tuollainen nopea päätös olisi helpompi kuin maallikkona. Lähtökohtaisesti kuitenkin maallikkona elvyttäisin, jos tiedossa ei ole elvyttämättäjättämispäätöstä tai omaa tahtoa elvyttämättä jättämisestä tai elvytettävä ei ole hyvin vanha tai vaikkapa hyvin muistisairas (näitä ei tietenkään voi aina tietää ulkopuolisena). Ei maallikon tarvitse tuollaisesta päätöksestä ottaa vastuuta.
Äidilleni (83 v, alzheimer, sydänvika ym.) on lääkäri tehnyt DNR-päätöksen, joka on myös kotihoidon tiedossa, eikä hän kykene liikkumaan kodin ulkopuolella ilman saattajaa. Mutta olettaisin, että elvytystä yritetään, ellei elvytyskiellosta ole tietoa. Katsomassasi sarjassa varmaankin omaiset ovat tienneet, onko isotädillä elvytyskielto vai ei.
Ei tarvitse elvyttää. Kun on jo ikääkin. Omakohtaista kokemusta on.
Kiitos vastauksista! Aika eriäviä toimintatapoja tosin. Vaihdellen siis että tietenkin yritetään elvyttää vs. olihan-se-jo-sen-aikakin. Hassu miettiä missä tuollaisen rajapyykki menee. Etenkin jos ei olla hoitokontekstissa, jossa esim. vanhainkodin henkilökunta tietäisi jo valmiiksi kaikki hoitotahdot ja dnr:t.
- ap
Vaikka sitä elvytyskieltoa ei olisikaan Niin hoitajat ja lääkäri kysyy lähiomaisilta ja soittavat paikalle jonkun lähiomaisen.
Ja päätös on silloin lapsilla ja lähimmäisillä.
Yli 70 vuotiasta ei kannata enää yrittää elvyttää.
Vierailija kirjoitti:
Yli 70 vuotiasta ei kannata enää yrittää elvyttää.
Eihän 70-vuotias edes ole niin vanha? Oma eläkeikäni on 68 vuotta. Koko iän saa siis tehdä töitä, ja heti kun pääsee eläkkeelle niin ei ole edes elvyttämisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Aika eriäviä toimintatapoja tosin. Vaihdellen siis että tietenkin yritetään elvyttää vs. olihan-se-jo-sen-aikakin. Hassu miettiä missä tuollaisen rajapyykki menee. Etenkin jos ei olla hoitokontekstissa, jossa esim. vanhainkodin henkilökunta tietäisi jo valmiiksi kaikki hoitotahdot ja dnr:t.
- ap
Kysyi lääkäri että elvytetäänkö vanhaa monisairasta äitiäni?Äitini ei halunnut mitään elvytyksiä? No ei,hänen aika oli tullut. Tiedossa oli hänen lähtö.( Huom. Sen sairaalan lääkäri ja muutama hoitaja oli epäkunnioittava).
Terv. LKS.laan.
Tehkää se hoitotahto kirjallisesti kaikki. Pitkittyy muuten vaan ne kärsimykset.
Kantaan voi tehdä hoitotadon ja elvytyskiellon.