Olen ihastunut aspergeriin
Huoh... Ihan selvä tapaus, vaikkakin lievä. Mitä teen?
Kommentit (2)
Jos as on lievä, niin se tuskin kauheasti haittaa elämää. Kannattaa sanoa miehelle suoraan, miten toivoo hänen käyttäytyvän sinulle tärkeissä tilanteissa, assit kun ovat taviksia miehiäkin enemmän putkiaivoisia siinä, että eivät ymmärrä sanatonta viestintää tai normaalin talliaisen mielihaluja. Assit eivät ole empatiakyvyttömiä, mutta he saattavat tuntea empatiaa erilaisia tapauksia kohtaan kuin me nt-ihmiset ja osoittaa sitä eri tavalla.
Itselläni on as-lapsi, aika syvästi assi. Hän ei tykkää kosketuksesta, ja asennoituu asioihin hyvin omalla tavallaan. Mutta hänelläkin on monia hyviä puolia, joista ehdoton rehellisyys ja uskollisuus on yksi.
Minkä takia tuo on paha asia tuo asperger? Siis aiheuttaako se käytännössä tällä ihastuksen kohteellasi asioita jotka koet raskaaksi tai hankalaksi? Meinaan ei pelkän diagnoosin takia ketään kannata pelätä tai vältellä.
Itse olen asperger ja naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Ei se asperger meillä ainakaan ole mitään haitannut, tosin mies on niin introvertti nörtti että usein mietin että vaikka hänellä ei ole diagnoosia niin hän on se enemmän aspergerin oloinen käytökseltään meistä. Itse yleensä esitän sosiaalista ja normaalia, mutta mies ei viitsi :D