työkaverin käytös suututtaa
Koin joskus työuupumuksen jonka johdosta työtehtäväni muutettiin niin, että voin tehdä ne toisella tapaa.
Nyt eräs työkaveri kokee siitä ilmeisesti katkeruutta ja tuo joka ainoassa kokouksesssa esiin kuinka on epäreilua ja kyllä muidenkin pitäisi saada,
ei jaksaisi oikesti enää kuunnella, kun hän mankuu samaa asiaa joka kerta ja tilittää kuinka vaikeaa on,
Hankkisi sitten itselleen burnoutin ni eiköhä pääsis sairaslomalle ja sitä kautta tehtävien vaihtoon.
Ei ollut kovin helppi tilanne itselläni ja ei toinen ihminen voi tietää sitä, mitä kävin läpi ja miksi en jaksanut tehdä työtä samalla tavoin kuin he. On todella itsekästä tuoda asiaa esiin kaikkien kuullen. Jos hänellä on henkilökohtainen ongema asian suhteen niin miksi ei ota yhteyttä esimieheen ja keskustele siitä kahden kesken. Työpaikan kokouksissa pitäisi käsitellä yleisesti asia eikä jonkun henkilökohtaisia ongelmia.
Kommentit (14)
Onhan se aika selvää, että jos joku saa saman palkan pienemmä panoksella se aiheuttaa hämminkiä. Kai työkaveri voi kokea itse uupuvansa jos joutuu samalla tahdillatyöskentelemään. Miksi sitä siaa ei ottaisi esille ? Varsinkin jos näke, ett Firma pystyyy tarjoamaan työhän helpotusta? ( vai onko kyseessä palkkakompensaatio= ja sen voi toki sanoa äänen vaikka syytä ei kerro )
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 10:53"]Onhan se aika selvää, että jos joku saa saman palkan pienemmä panoksella se aiheuttaa hämminkiä. Kai työkaveri voi kokea itse uupuvansa jos joutuu samalla tahdillatyöskentelemään. Miksi sitä siaa ei ottaisi esille ? Varsinkin jos näke, ett Firma pystyyy tarjoamaan työhän helpotusta? ( vai onko kyseessä palkkakompensaatio= ja sen voi toki sanoa äänen vaikka syytä ei kerro )
[/quote]Esimiehen kuuluu avoimesti avata nämä asiat ja vastata kysymyksiin julkisesti.
Huonosti palkatut tekevät työnsä yhtä tunnollisesti kuin hyvin palkatut. Jos työ ja palkka koetaan epäreilusti järjestetyiksi, työntekijät antavat itselleen luvan poiketa ohjeista ja sovituista työmääräyksistä. Epäoikeudenmukainen työkulttuuri johtaa siis eräänlaiseen pahan kierteeseen.
Äh, mä oon niin kyllästynyt kun omassa työporukassa on niitä, joilla aina vaan on niin vaikeaa. Mulla on pienet lapset, jotka valvottaa ja on kipeitä ja viimesillä voimilla teen kuitenkin hommani kunnolla. En saikuta ennekuin on pakkko ja hankin lapsille hoitajan kun ovat sairaita (jopa maksusta jos tarve vaatii). Sitten on niitä, jotka jatkuvasti poissa millon mistäkin syystä ja ainoa mitä osaa on valittaa kuinka. Minä en valita ja teen osan heidänkin töistä.
En ole marttyyri, mutta välillä tuntuu että maailma jakautuu niihin jotka jaksaa ja pystyy, ja niihin jotka ei. Itse kun jaksaa ja pystyy niin saa kantaa niidenkin taakan jotka ei jaksa ja pysty.
Sori avautuminen, osaan tällä hetkellä samaistua työkaverisi tunnelmiin kuin sinun. (uskon että työuupuminen on vakava asia, ekä sitä haluaisi kokea, tsemppiä sinulle.)
Kyllähän se kyrpii kun osa luovuttaa liian helposti ja saa pienellä valittamisella etuoikeutetut työskentelyolosuhteet. Muut sitten jaksaa koska on pakko ja painaa niska limassa töitä noiden sluibailijoidenkin edestä. Joillain sitä selkärankaa vain on enemmän kuin toisilla.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:01"]
Kyllähän se kyrpii kun osa luovuttaa liian helposti ja saa pienellä valittamisella etuoikeutetut työskentelyolosuhteet. Muut sitten jaksaa koska on pakko ja painaa niska limassa töitä noiden sluibailijoidenkin edestä. Joillain sitä selkärankaa vain on enemmän kuin toisilla.
[/quote]
Ohis, mutta onko joka ikisessä kokouksessa iniseminen sitä selkärankaa...? (ei ap)
No voi olla, että joku on katkera jostain, mutta minusta se pitäisi sitten sopia esimiehen kanssa, jos haluaa tehdä jotenkin muuten.
Jos on työuupunut, niin eikö voi mennä siitä sitten sanomaan. Minulla oli todella lähellä etten päätynyt sairaseläkkeelle tuon kokemuksen takia, ja olen iloinen siitä, että sain tehdä työtä minulle paremmin sopivammalla tavalla.
Ei kukaan voi tietää , mitä toisen elämässä tapahtuu ja olla siitä katkera. Minusta työnanataja on ollut joustava tilanteessani, kun olen parhaani mukaan siitä yrittänyt selvityä.
En todellakaan aio kokea syyllisyyttä siitä, että saan tehdä tehtäviä eri tavalla.
Jos en olisi kohdannut kyseistä kokemusta, olisi tehtävät varmaan jatkuneetkin samalla tavoin kuin ennen, jos olisin samaa työtä jatkanut siinäkin tapauksessa.
Kukaan ei voi tietää milloin omalle kohdalle tulee joku suuri sattumus, jonka johdosta siihen asti suunniteltu elämä muuttuu radikaalisti.
Ei edes tämä työkaveri.
Miksi ettei voi olla iloisia omasta hyvinvoinnistanne ja siitä, että jaksatte tehdä kuten yhteiskunta vaatii.
Turha on muiden niskaan kääntää vihaansa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:01"]
Kyllähän se kyrpii kun osa luovuttaa liian helposti ja saa pienellä valittamisella etuoikeutetut työskentelyolosuhteet. Muut sitten jaksaa koska on pakko ja painaa niska limassa töitä noiden sluibailijoidenkin edestä. Joillain sitä selkärankaa vain on enemmän kuin toisilla.
[/quote]
Ohis, mutta onko joka ikisessä kokouksessa iniseminen sitä selkärankaa...? (ei ap)
[/quote]
Onko tasapuolisten oikeuksien vaatiminen kaikille työntekijöille inisemistä?
Työnantajan on suhteellisen helppo valikoida taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottavien joukkoon niitä työtekijöitä, jotka ovat vähemmän mieluisia!
Minä ainakaan esimiehenä jaksaisi katsoa työntekijää, joka ei jaksa tehdä töitä, kun ei siedä stressiä ja muut kokevat katkeruutta töiden epätasaisesta jaosta.
Mutta eihän tuon työkaverin tarvitsisi ap:lle asiasta valittaa, vaan sille joka tuon päätöksen työtehtävien muuttamisesta on tehnyt, eli esimiehelle.
Jotkut ei osaa antaa palautetta sinne missä sillä olisi jokin vaikutus, vaan valittavat yleisesti joka suuntaan. Mahtaa olla mukava tehdä töitä tuon valittajan kanssa.
Niin ja mitäs ap:n olisi pitänyt työuupumuksessaan tehdä, menettää mielenterveytensä? Ei mikään työ ole sen arvoinen. Työnantaja on tehnyt valinnan pitää ap töissä kavennetulla työnkuvalla, ei ap itse.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:01"]
Kyllähän se kyrpii kun osa luovuttaa liian helposti ja saa pienellä valittamisella etuoikeutetut työskentelyolosuhteet. Muut sitten jaksaa koska on pakko ja painaa niska limassa töitä noiden sluibailijoidenkin edestä. Joillain sitä selkärankaa vain on enemmän kuin toisilla.
[/quote]
Ohis, mutta onko joka ikisessä kokouksessa iniseminen sitä selkärankaa...? (ei ap)
[/quote]
Onko tasapuolisten oikeuksien vaatiminen kaikille työntekijöille inisemistä?
[/quote]
Mistä sinä tiedät, saako ap vähemmän palkkaa kuin muut? Ainakin ylennykset voi unohtaa.
AP:ssa on jotain, minkä takia hänet halutaan hinnalla millä hyvänsä pitää töissä. Kuten joku on jo kommentoinut, normaalisti erityistarpeista seuraisi fudua.
Ai suomessako muka saa erityistarpeiden vaatimisesta fudua? No ei kyllä saa! Täällä saa työntekijä tehdä aiiiiiiiiiiiiika paljon kaikkea ennekuin saa antaa fudut.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:43"]
Ai suomessako muka saa erityistarpeiden vaatimisesta fudua? No ei kyllä saa! Täällä saa työntekijä tehdä aiiiiiiiiiiiiika paljon kaikkea ennekuin saa antaa fudut.
[/quote]
Riippuu toki erityistarpeista. Joku pyörätuoliramppien vaatiminen kynnyksiin on vähän eri asia kuin se, että työnkuvaa kevennetään uupumuksen jälkeen. Kyllä sen tynkätyön saa karsia yt-neuvotteluissa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:43"]
Ai suomessako muka saa erityistarpeiden vaatimisesta fudua? No ei kyllä saa! Täällä saa työntekijä tehdä aiiiiiiiiiiiiika paljon kaikkea ennekuin saa antaa fudut.
[/quote]
Ja ensimmäisissä yt-neuvotteluissa kuka saatetaan ekana ovelle. Se joka ei jaksa tehdä omaa leiviskäänsä vai se, joka tekee ahkerasti työnsä?