Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaverin outo käytös - lakkaisitko pitämästä yhteyttä?
10.12.2021 |
Olemme tunteneet pitkään. Kaveri on ilahtuneen oloinen tavatessamme ja muistaa aina sanoa, että on kiva tavata. Toteaa tapaamisten lopuksi, että täytyypä tässä taas tavata. Koskaan hän ei kuitenkaan laita viestiä ehdottaakseen tapaamista.
Hänellä on aikaa arjessa tavata, ja tapaaminen järjestyykin joka kerta nopeasti, kun itse otan yhteyttä. Juhlapyhien aikaan hän aina oma-aloitteisesti toivottelee hyvät joulut yms. Välillä kuitenkaan viesteihini ei ole tullut vastauksia, ja hän kertoo unohtaneensa vastata. Kysyttyäni hänen vointiaan, ei selkeää syytä käytökselle ole löytynyt. Luulen, että hänellä on psyykkisiä haasteita, joista ei halua kertoa.
Hyväksyisin kaverin käytöksen ja mielelläni tukisin parhaani mukaan, jos saisin tietää selkeän syyn (masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö tms.) ikävään käytökseen. Kun tätä on jatkunut useita vuosia, mutta kaveruussuhde vielä pidempään, kannattaisiko suhde mielestänne katkaista vai antaa sen jatkua tällaisenaan? Oikeastaan tämä ihmissuhde vain luultavasti hiipuu, jos en itse enää ehdota tapaamista.
Kommentit (10)
Aiemmin kaveri piti yhteyttä itsekin, ehdotteli tapaamisia, eikä koskaan jättänyt vastaamatta viesteihin. Periaatteessa kaveri on avoin tavatessamme, mutta tähän käytökseen en ole saanut vastausta ja olen odottanut niin monta vuotta käännettä parempaan, että alan olla väsynyt minun vastuulleni jääviin yhteydenottoihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin yhteyttä jatkossakin, jos haluaisin pitää yhteyttä. Jos taas en haluaisi, en.
Helppoa. Sun pitää itse tietää mitä haluat, ap.
mä lopetin, en jaksanut epämääräisyyttä ym ym
(olin ehkä niikuin kaverisi).
ehkä hän kokee samoin kuin sinä tai minä tai.
Vierailija kirjoitti:
tuskin on mistään vakavasta kyse. Monet eristäytyvät helposti ilman että siinä on mitään sen kummempaa tautia takana kuin halu röhnöttää omissa oloissaan telkan ääressä ja olla vaan. sellaiselle ihmistyypille on iso kynnys ehdottaa esim. tapaamisia. Tämä ei mitenkään estä sitä, etteikö tosiaan olisi aidosti iloinen aina, kun näkee jonkun, onpahan vain niin laiska jne. ettei jaksa puuhata mitään aktiivista itse. Ei aina masennus ole kaiken taustana, eikä myöskään se, ettei tykkäisi ihmisestä, jota ei kuitenkaan aktiivisesti yritä nähdä
Kiitos näkökulmastasi. Periaatteessa ymmärrän tuon, sillä olen itsekin kotona itsekseni viihtyvä henkilö, mutta ihmetyttää, miksi ei _koskaan_ aloitetta näkemiseen tule toiselta. Ei, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi yli vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kaveri piti yhteyttä itsekin, ehdotteli tapaamisia, eikä koskaan jättänyt vastaamatta viesteihin. Periaatteessa kaveri on avoin tavatessamme, mutta tähän käytökseen en ole saanut vastausta ja olen odottanut niin monta vuotta käännettä parempaan, että alan olla väsynyt minun vastuulleni jääviin yhteydenottoihin.
Ap
oletko miettinyt mitä hän sinusta saattaa ajatella
teetkö jotain väärin hänen mielestään
ihmissuhteet on vaikeita, varsinkin jos ei puhuta eikä olla samalla aaltopituudella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuskin on mistään vakavasta kyse. Monet eristäytyvät helposti ilman että siinä on mitään sen kummempaa tautia takana kuin halu röhnöttää omissa oloissaan telkan ääressä ja olla vaan. sellaiselle ihmistyypille on iso kynnys ehdottaa esim. tapaamisia. Tämä ei mitenkään estä sitä, etteikö tosiaan olisi aidosti iloinen aina, kun näkee jonkun, onpahan vain niin laiska jne. ettei jaksa puuhata mitään aktiivista itse. Ei aina masennus ole kaiken taustana, eikä myöskään se, ettei tykkäisi ihmisestä, jota ei kuitenkaan aktiivisesti yritä nähdä
Kiitos näkökulmastasi. Periaatteessa ymmärrän tuon, sillä olen itsekin kotona itsekseni viihtyvä henkilö, mutta ihmetyttää, miksi ei _koskaan_ aloitetta näkemiseen tule toiselta. Ei, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi yli vuosi.
Olen ainakin nobody, jota ei kukaan muista eikä kaipaa. Kaikilla muilla on aina niin kiire, paljon tekemistä ja kavereita ja sukua ja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kaveri piti yhteyttä itsekin, ehdotteli tapaamisia, eikä koskaan jättänyt vastaamatta viesteihin. Periaatteessa kaveri on avoin tavatessamme, mutta tähän käytökseen en ole saanut vastausta ja olen odottanut niin monta vuotta käännettä parempaan, että alan olla väsynyt minun vastuulleni jääviin yhteydenottoihin.
Ap
oletko miettinyt mitä hän sinusta saattaa ajatella
teetkö jotain väärin hänen mielestään
ihmissuhteet on vaikeita, varsinkin jos ei puhuta eikä olla samalla aaltopituudella
Olen pohtinut tätä paljonkin: olenko tehnyt tai sanonut jotain ikävää, jättänyt sanomatta tai kysymättä jotain, sanonut jotain liikaa, ollut inhottava, pitänyt liikaa yhteyttä, pitänyt liian vähän yhteyttä yms. Onko minussa jotain vikaa? Kaikkea olen pyöritellyt mielessäni. En keksi muuta, kuin että hänellä on sellainen elämäntilanne, josta haluaisi edetä. Itselläni on parempi tilanne sillä saralla.
Olen pohtinut, voisiko hänelle tehdä kipeää, jos kuulee, että minulla on asiat hyvin. Olenkin yrittänyt olla korostamatta tyytyväisyyttäni omaan elämäntilanteeseeni. Joskus olen aihetta sivutessamme kertonut miten lopulta minua onnisti ja mikä oli minulle se ratkaiseva askel. Olen myös sanonut, että voin lämpimästi suositella häntäkin kokeilemaan ja hänellä on ominaisuuksia joilla hän varmasti tulee pääsemään samaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteet todella ovat vaikeita! Itselläni on ystävä, jonka kanssa kirjoitellaan e-maililla. Kerron hänelle kaikenlaista ja tunnen syyllisyyttä pitkistä viesteistä. Mutta hän ei puhu mitään ja pitää ikään kuin käsivarren mitan päässä minua, ottaa yhteyttä mutta minun täytyy tehdä kaikki työt. TUntuu, että kirjoitan yksinpuheluna sitä kirjeenvaihtoa. SIitä tulee tosi kammottava olo, erittäin nöyryytetty, kun kaikkeen vastataan pelkällä hiljaisuudella. aivan kuin kerta toisensa perään joku löisi luurin korvaan. Ja silti hän on se, joka ottaa yhteyttä. Minusta ainakin tuntuu, etten kestä enää tätä. TÄssä meidän ystävyyssuheessa ollaan kyllä todella eri aaltopituuksilla. Ihmettelen, miksi se ihminen ottaa minuun edes yhteyttä. No, kohta tämä loppuu... onneksi. Hassua, miten vaikeaa tosiaan periaatteessa harmiton ystävyyskin voi olla.
Jännä aloitus. Itse en laita juuri koskaan kenellekään viestiä tai ehdota tapaamista. Aika rajallisesti vastaan ihmisten viesteihin muutenkaan. Yleensä myös pyrin kieltäytymään tapaamisista.
Mielestäni se on normaalia kohteliaisuutta, sillä en halua tupata kenenkään seuraan. En koe olevani niin ihmeellinen, että minua edes kannattaisi kenenkään tavata, mutta mitään muuta syytä kohteliaisuuden lisäksi ei edes ole. Olisi aika ikävää, jos joku haluaisi tuollaisen takia katkaista välit.
Alue: Aihe vapaa
tuskin on mistään vakavasta kyse. Monet eristäytyvät helposti ilman että siinä on mitään sen kummempaa tautia takana kuin halu röhnöttää omissa oloissaan telkan ääressä ja olla vaan. sellaiselle ihmistyypille on iso kynnys ehdottaa esim. tapaamisia. Tämä ei mitenkään estä sitä, etteikö tosiaan olisi aidosti iloinen aina, kun näkee jonkun, onpahan vain niin laiska jne. ettei jaksa puuhata mitään aktiivista itse. Ei aina masennus ole kaiken taustana, eikä myöskään se, ettei tykkäisi ihmisestä, jota ei kuitenkaan aktiivisesti yritä nähdä