Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentuneet, miten jaksatte?
10.12.2021 |
Varsinkin te, jotka olette työelämässä. En näe tulevaisuudessa mitään odotettavaa. Töitä jaksan juuri ja juuri, mutta niiden jälkeen en jaksa muuta kuin maata kotona. Elämässä ei ole mitään sisältöä kun ei vaan jaksa. Jos en lepää iltaa, seuraavana päivänä en selviä töistä. Lääkkeeni kuitenki toimivat mielestäni hyvin, sillä ilman niitä harkitsen itsemurhaa ym. Terapiaa olen käynyt sen mitä Kela suostui maksamaan eli 3 vuotta. Siitä oli vähän apua, mutta koska masennukseeni ei ole mitään syytä, traumoja tai muuta, en usko koskaan olevani terve.
Pitäisikö tässä oikeasti vaan 40 vuotta jaksaa tehdä töitä ja sitten eläkkeellä ehkä jaksaa jotain harrastaakin? Lapsia minulla ei ole, vaikka se suurin haaveeni elämässä olikin. En vain voi masentuneena ottaa riskiä etten jaksaisikaan. Parisuhteeseenkaan ei ole kiinnostusta, ku en mitään jaksaisi yhdessä tehdä.
Kommentit (39)
En jaksa mitenkään enkä ole töissä koska työkyky meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette haluaisi vaihtaa osaani.
Minulla on kuitenkin tulevaisuus ja toivo.
No juuri tuollaista se minullakin on. Töissä olen ja annan siellä kaikkeni, mutta kotona vain makaan sängyssä. En ole enää vuosiin käyttänyt mitään lääkkeitä koska minulla ne ei auttaneet ollenkaan, ainoastaan sai syömään itseni elefantin kokoiseksi. Ainoastaan nukkumiseen käytän Ketipinoria. Olen 43v ja ollut masentunut 16 vuotiaasta asti. Olen myös "hyvästä perheestä". Terapia ei ole auttanut koska ei oikein löydy mitään erityistä syytä masennukselleni. Paitsi yksinäisyys tietenkin, mutta sekin on oikeastaan lähinnä masennuksen seuraus eikä syy. Olen joskus miettinyt, että onkohan minulle lapsena tapahtunut jotain kamalaa koska en muista mitään lapsuudestani. Kaikki muut tuntuu muistavan kaikenlaista, mutta minulta on täysin filmi poikki. No, vaikea käsitellä asioita joita ei muista. Tosin masennus itsessään tuhoaa muistia, joten ehkä en vaan masennukseni takia muista lapsuuttani. Ota näistä nyt sitten selvää.
ei kai teillä ole fyysistä sairautta hoitamattomana. joka ilmenee esim. mielialaan
Kohta voi ottaa ensimmäisen väsyttimen eli melatoonin. Huoh kun olisi kunnon taju pois nappeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos sun suurin haaveesi on saada mies ja lapsia eikä niitä ole, niin tietysti sua masentaa. Ehkä sulla olisi voimia perhe-elämään kuntoutustuella/työkyvyttömyyseläkkeellä? Sit olisi kyllä ne opintovelat rasitteena... 🤔
Vierailija kirjoitti:
No, jos sun suurin haaveesi on saada mies ja lapsia eikä niitä ole, niin tietysti sua masentaa. Ehkä sulla olisi voimia perhe-elämään kuntoutustuella/työkyvyttömyyseläkkeellä? Sit olisi kyllä ne opintovelat rasitteena... 🤔
Tuntuisi väärältä "altistaa" lapsi masennukselleni. Ja totta puhuen miestä en oikeastaan halua, paitsi siksi että saisin sen vauvan. Jos olisin terve, hankkisin varman lapsen yksin. Mutta tosiaan en luota hetkeäkään siihen, että lapsi toisi parannuksen, joten yritän parhaani mukaan luopua koko lapsihaaveesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäs tässä ps5 tulilla. Masennus 100% poissa.
Vierailija kirjoitti:
ei kai teillä ole fyysistä sairautta hoitamattomana. joka ilmenee esim. mielialaan
Ei ainakaan koskaan missään verikokeissa ym. ole mitään ilmennyt. Tuntuisi oudolta, että yli 15 vuotta menisi eikä mitään oireita tai muuta olisi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuollaista se minullakin on. Töissä olen ja annan siellä kaikkeni, mutta kotona vain makaan sängyssä. En ole enää vuosiin käyttänyt mitään lääkkeitä koska minulla ne ei auttaneet ollenkaan, ainoastaan sai syömään itseni elefantin kokoiseksi. Ainoastaan nukkumiseen käytän Ketipinoria. Olen 43v ja ollut masentunut 16 vuotiaasta asti. Olen myös "hyvästä perheestä". Terapia ei ole auttanut koska ei oikein löydy mitään erityistä syytä masennukselleni. Paitsi yksinäisyys tietenkin, mutta sekin on oikeastaan lähinnä masennuksen seuraus eikä syy. Olen joskus miettinyt, että onkohan minulle lapsena tapahtunut jotain kamalaa koska en muista mitään lapsuudestani. Kaikki muut tuntuu muistavan kaikenlaista, mutta minulta on täysin filmi poikki. No, vaikea käsitellä asioita joita ei muista. Tosin masennus itsessään tuhoaa muistia, joten ehkä en vaan masennukseni takia muista lapsuuttani. Ota näistä nyt sitten selvää.
Hienoa, että jaksat arkea! Mikä saa sinut jatkamaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Unelmoin, että saan hommatta tämmöisen laitteen tai rakentaa sen aikanaan omatoimisesti. laitteella olisi varmasti monessa suvussa käyttöä. Toimisi myös vanhusten hoidon ongelmiin.
Eutanasian eli armonkuoleman voisi mahdollisesti toteuttaa tulevaisuudessa uudenlaisessa 3d-tulostettavassa tankissa.Sarco-koneen testaus alkaa Sveitsiläisellä eutanasiaklinikalla ensi vuoden alussa.Laitteen valmistajan mukaan Sarco päättää ihmisen elämän kivuttomasti muutamassa minuutissa.
Kehittäjän mukaan ainakin teoriassa Sarco-laite voidaan hinata käyttäjän valitsemaan paikkaan.”Tyylikäs ja elegantti tapa kuolla”, hän kuvailee. Suunnitelmat 3d-kopioita varten on tarkoitus julkaista netissä kaikkien saataville.
Sen voi tehdä ilman sitä laitettakin. Riittää että ostaa joltain typpikaasua ja hengittää sitä. Sittei tarvitse olla tämän kommunistivaltion orjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuri on eläkkeellä masennuksen takia. Itse avautuu asioistaan viikottain. Hyvin jaksaa juosta harrastuksissa, vapaaehtoishommissa, hoitaa lapsenlapsia vakituisesti jne. Mutta se työnteko sitten alkaa masentamaan, ihme homma. Kerran ehdotin että eikö onnistuisi vaikka perhepäivähoitajan työt kun kerran pieniä lapsenlapsiakin jaksaa hoitaa ma-pe klo 7-17. Ilmeisesti ei.
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa tämä on kun ei saa naistakaan.. ei oikein huvita mikään. näin sinkkuna kun ei kelpaa naisille
Kokemuksen syvällä rintaäänellä on raskasta yrittää pitää yllä suhdetta jos on masentunut. Suhde myös nostattaa alussa epävarmuuden tunnetta ja se pahentaa masennusta. Mulla on kokemusta monesta suhteesta jotka on hajonneet mun masennukseen. Jälkiviisautena olisinpa älynnyt olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun nykyisin ei ole sellaisia koko loppuelämän laitoksia mielenterveysongelmista kärsiville naisille, mitä ennen oli. Haluaisin sellaiseen.
Minäkin haluaisin tuollaiseen. Olin kerran hoidossa ja oli mukavaa siellä muiden samanlaisten joukossa.
Mulla on samanlaista kuin sulla AP.
Olen ottanut käyttöön seuraavia keinoja:
Pidän töissä korvatulppia. Meteli nimittäin kuormittaa.
Pidän työmatkoilla korvatulppia tai kuuntelen aaltojen liplatusta kuulokkeista.
No. Siinä ne keinot sitten olikin.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on eläkkeellä masennuksen takia. Itse avautuu asioistaan viikottain. Hyvin jaksaa juosta harrastuksissa, vapaaehtoishommissa, hoitaa lapsenlapsia vakituisesti jne. Mutta se työnteko sitten alkaa masentamaan, ihme homma. Kerran ehdotin että eikö onnistuisi vaikka perhepäivähoitajan työt kun kerran pieniä lapsenlapsiakin jaksaa hoitaa ma-pe klo 7-17. Ilmeisesti ei.
Kuulostaa kyllä oudolta, että joku masentunut jaksaa noin paljon, mutta ihmiset ovat erilaisia... Olen miettinyt usein, että olenko vain laiska ja siksi en jaksaisi töissä? Mutta kai sitten pitäisi kuitenkin JOKIN elämässä kiinnostaa kuitenkin. Ja varmasti monet laiskatkin ihmiset pärjäävät elämässä ihan hyvin, eli ei kai kyse voi siitä olla. Teen kuitenkin työni ihan hyvin, jos olisin vain laiska kai yrittäisin päästä helpolla?
Ap
Olen miettinyt, että sitten kun ei vaan enää jaksa jättäydyn saikulle/työttömäksi/muiden tukien varaan. Mutta kyllä se tuntuu kamalalta, kun tietää mitä ihmiset tukien varassa elävistä ajattelevat. Tälläkin palstalla olen lukenut ihan kamalia juttuja ja kyllä olen miettinyt olisiko parempi luovuttaa kokonaan, ettei vie yhteiskunnan varoja. Onko niin, että masentuneen ei kuulukaan elää tai ainakaan mitään kivaa elämää...
Ap
Ap, sinä olet arvokas ihminen ja ansaitset yhteiskunnan tuen, jos uuvut.
Mietin että kannattaisiko sinun vielä käydä laajoissa terveystutkimuksissa, verikokeet jne. Lisäksi moni voi tietämättään sairastaa uniapneaa tms. unihäiriötä, joka estää palauttavaa syvää unta ja voi vaikuttaa jaksamiseen hyvin kokonaisvaltaisesti.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa, kun nykyisin ei ole sellaisia koko loppuelämän laitoksia mielenterveysongelmista kärsiville naisille, mitä ennen oli. Haluaisin sellaiseen.