Lue keskustelun säännöt.
Kummiudesta - kaipaan mielipiteitä.
13.08.2008 |
Hei.
Minua ja miestäni pyydettiin jo tammikuussa erään syntyvän lapsen kummiksi. Lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta pitäisi syntyä näinä päivinä (elokuun aikana).
Itse en tiedä edes syntyvän lapsen äidin nimeä, eikä sitä tiedä miehenikään. Kolme kertaa olemme lapsen äidin nähneet, viime vuoden puolella. Lapsen isä on mieheni perhetuttu, mutta heilläkin yhteydenpito on nykyään todella vähäistä. Viimeksi ovat olleet yhteydessä tuolloin tammikuussa, kun kummiksipyytäminen tapahtui (puhelimitse). Sen jälkeen meille on syntynyt esikoinen, ja nämä "ystävämme" ovat muunmuassa muuttaneet (kuulimme mieheni äidiltä, joka oli kuullut taas tulevan lapsen mummulta), mutta mitään yhteyttä ei olla pidetty. Emme tiedä edes uutta osoitetta.
Jos nyt käy niin, että yhä ottavat meihin yhteyttä ja kummiksi pyytävät, niin mitä mieltä olette asiasta?
Omasta mielestäni meistä ei todellakaan tulisi lapselle hyviä kummeja. Itse odotin, että nyt kevään/kesän aikana yhteydenpito kyseiseen pariskuntaan olisi "viriilimpää", mutta heillä ei näytä olevan mielenkiintoa siihen, eikä meilläkään pahemmin. En tiedä mistä on kyse, matka ei voi olla este (n. 20km), joku kuitenkin mättää.
Haluaisin mielipiteitä ja kommentteja, onko teillä muilla ollut samanlaista?!
Kyseinen mies on siis mieheni perhetuttu, he ovat olleet enemmän tekemisissä joskus lapsena, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ehkä viisi kertaa!
Meillä on kyllä jo kaksi kummilasta, 5v ja toinen 2kk, ja näihin lapsiin ja lasten vanhempiin olemme viikoittain yhteyksissä (joskus jopa päivittäin), puolin ja toisin.
Kommentit (17)
Eli sama asia, jos mulle syntyisi toinen lapsi, ja pyytäisin kummiksi vaikka jotain kesätyökaveriani vuodelta X, jonka olen tavannut viimeksi seitsemän vuotta sitten ja jonka elämästä en mitään tiedä.. *en tajuuuu*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheisiä sukulaisia. Pitäisivät yhteyttä joka tapauksessa. Itse olen mieheni kanssa kummit kouluaikaisen bestikseni lapselle. Pidimme välilläkin säännöllisesti yhteyttä, mutta olin silti todella (iloisesti) yllättynyt kummipyynnöstä ja riemulla suostuin. Yhteydenpitomme on tiivistynyt kummilapsen myötä jonkin verran, välimatkaa on edelleen satoja kilometrejä.
Ap:n tilanteessa ihmettelen, miksi heitä on pyydetty kummeiksi. Todennäköisesti vanhemmilla ei ole juurikaan läheisiä, joita pyytää.
Suostuisitteko itse minun tapauksessani tähän kummin tehtävään? Ja onko siitä sopivaa kieltäytyä?
ap
Minusta on ihan ok kieltäytyä jos tuntee ettei ole sopiva juuri tämän perheen lapsen kummiksi.
Suostuisitteko itse minun tapauksessani tähän kummin tehtävään? Ja onko siitä sopivaa kieltäytyä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo luvanneet, on ehkä tökeröä kieltäytyä. Toisaalta, minä en haluaisi ruveta k.o. tekemisissäolomäärillä kenenkään kummiksi. Tuosta tulee olo, ettei heillä ole keitään muita, keitä kysyä.
että meillä on 2 tällaista "tekemällä tehtyä" kummilasta, eikä minua oikeastaan voisi vähempää tuo kummius kiinnostaa. Eivät ole meidän ainoat kummilapset, muihin olemme sitten kontakteissa paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emme siis ole vielä lupautuneet. Sanoimme miettivämme asiaa (silloin oli juuri oman lapsen syntymä ajankohtainen, ja kyseinen pari ei tiennyt edes että olin viimeisilläni raskaana).
Ei se nyt varmaan kuitenkaan sen lapsen vika ole ja sillehän sinä sitä "kostat" että itse et pystynyt kieltäytymään. Vitun raukka!
Ällöttää sunlaiset ihmiset.
että meillä on 2 tällaista "tekemällä tehtyä" kummilasta, eikä minua oikeastaan voisi vähempää tuo kummius kiinnostaa. Eivät ole meidän ainoat kummilapset, muihin olemme sitten kontakteissa paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ällöttää kuutosen kaltaiset ihmiset...
Vitoselle: tiedän ettei ole mennyt kesken! Mieheni veli on nähnyt kerran tässä kesän aikana tulevan isän, ja kyseinen tuleva isä oli sanonut mieheni veljelle, että "annettiin niillekin pieni juttu purtavaks.." tai jotain siihen tyyliin, tarkottaen siis että antoivat asian mietittäväksi meille.
Mutta itse eivät ole meihin yhteyttä ottaneet tammikuun jälkeen (eivät edes onnitelleet meitä lapsen syntymästä), emmekä me ole olleet yhteydessä heihin. Eli samalla tapaa tämä "ystävyys" jatkunut kuin ennenkin.
Eli kuinka voisin olla hyvä kummi lapselle, jos vanhempiin yhteydenpito on tätä luokkaa? Mitä liikkuu ihmisen päässä, jos kummiksi pyytää ihmistä, jonka kanssa ei ole mitään kanssakäymistä?
terveisin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummin tehtävästä ja kantajan tehtävästä
Eli kuinka voisin olla hyvä kummi lapselle, jos vanhempiin yhteydenpito on tätä luokkaa? Mitä liikkuu ihmisen päässä, jos kummiksi pyytää ihmistä, jonka kanssa ei ole mitään kanssakäymistä?
En todellakaan koe olevani hyvä kummi, mutta toisen lapsen vanhemmatkaan eivät ole oikeastaan missään kontaktissa meihin. Jos menemme kylään (vain pyydettäessä, eikä meitä koskaan kutsuta kuin synttäreille), koko perhe istuu mykkinä, ja me saamme öbaut 1-sanaisia vastauksia kaikkeen, mitä koetamme keksiä puhumista. Jos pyydämme heitä meille, on tilanne tismalleen sama. En siis kovin luontevaksi koe soittamistakaan, sitä paitsi he eivät asu kaukana. Jos tosiaan ette ap ole vielä luvanneet kummeiksi, ehdottaisin, että kieltäydytte kohteliaasti vaikka sillä, että omat lapsenne ovat nyt kovasti energiaa vievässä vaiheessa tjt.
-se, joka ällöttää jotakuta, taisin olla siis 5-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helvetissä ette tiedä naisen nimeä, jos sinäkin kolme kertaa tavannut hänet??!!
Kai miehen äiti edes tietää, jos kerran perhettä myös tuntee..
Kummin tehtävästä ja kantajan tehtävästä
tosin en kyllä noin tuntemattomia edes kummiksi haluaisi
Meillä ei kyllä omat lapset vielä kovin vie energiaa, kun esikoinen on vasta alle puolenvuoden, mutta yritän keksiä jotain fiksua vastaukseksi. :)
Itse en halua olla vain "lahjakummi jouluna ja synttärinä". Emme tiedä kyseisen perheen elämästä mitään (esikoistaan hekin odottavat), he eivät tiedä meidän elämästämme mitään. Meillä olisi kyläilyt varmasti yhtä monisanaisia, kuin teidänkin syntymäpäiväkyläilyt.
Mieheni ja anoppini (jippii, sekin sotkeutuu tähänkin asiaan) kyllä sanovat, että kummiudesta ei saisi kieltäytyä, mutta minä olen ajatellut tässä tapauksessa toimia toisin. Mieheni saa toki ryhtyä lapsen kummiksi, jos niin haluaa (ja tuntee että se on oikein lapsuudenkaveriaan kohtaan), mutta itse olen ajatellut kieltäytyä tehtävästä. En halua olla huono kummi.
Ja kuten alkuperäisessä viestissä kirjoitin, olisin odottanut yhteydenpitoa sen jälkeen, kun tammikuussa kummiksi pyysivät. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut. Ei soittoa, ei edes viestiä, ei osoitteenmuutoskorttia. Toisaalta toivoisin, että olisivatkin löytäneet lapselleen uudet kummit. Mutta näin ei ole tainnut käydä (mitä nuo sukulaiset ovat heitä tässä ohimennen nähneet tai tulevan lapsen mummua).
Jännityksellä odotan, koska he ilmoittavat lapsen syntyneen, ja ovatko löytäneet lapselle paremmat kummivaihtoehdon.
Mieheni vanhemmat eivät ole edes naista koskaan tavanneet, kuulleet vain että sellainen on olemassa kyseisellä miehellä. Mieheni vanhemmat ovat tämän miehen kummit, mutta hekään eivät ole kuin ehkä kerran vuodessa tekemisissä keskenään! (eivät kovin usein ole tekemisissä myöskään miehen äidin kanssa, ohimennen jossain näkevät)
Ja kolme kertaa olen naisen "tavannut", joka kerralla ehkä nähnyt häntä n. 5-10 minuuttia! Emme siis ole istuneet samassa kahvipöydässä ikinä! Meitä ei ole esitelty, tapaamisetkin ovat olleet sellaisia "ohimennen kaupungilla"-tyylisiä.
Niin, sitä siis itsekin ihmettelen, miten he voivat pyytää meitä kummeiksi? Mieheni veli näki kyseisen miehen taas puolestaan sairaalan odotusaulassa, kun molemmat ovat ammatiltaan sellaisessa asemassa että potilaita sinne kuskaavat.