Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttuva seksuaalisuus. Olisitko tällaisen kanssa?
14.03.2015 |
Mä en oikeasti pysty sanomaan, pidänkö naisista vai miehistä vai molemmista. Mä pidän joskus miehistä, joskus naisita, joskus yhtä paljon molemmista. Se tuntuu muuttuvan jatkuvasti. Välillä tuntuu siltä, että olen 100% hetero, mutta seuraavana päivänä pidänkin vain vastakkaisesta sukupuolesta, ja sitten taas haluan molempia. Joskus mua kiehtoo androgyynit ihmiset. Välillä en halua ketään.
Voisitko olla tällaisen kanssa? Mua vähän pelottaa suhteet. En ole pettäjätyyppiä, vaikka avoin suhde olisi musta paras, mutta tällainen voisi varmaan loukata kumppania aika paljon. Musta suhteessa on tärkeintä se henkinen puoli, ei niinkään fyysinen, mutta ymmärrän, että tämä voi olla vaikeaa.
Jäänköhän mä yksin.
Kommentit (35)
Annapa ajan kulua, kyllä se selviää. Oot vielä niin nuori. Älä änkeä väkisin itteäs johonkin luokitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:16"]
Voihan se olla, että jos oikeasti rakastun, seksuaalinenkin vetovoima siihen ihmiseen pysyy samana. Mä vain en tiedä. Mä en ole koskaan rakastunut oikeasti. Kaikenlaisia suhteita on ollut. On ollut syvää ystävyyttä, mutta ei semmoista palavaa rakkautta. En itse asiassa tiedä, pytynkö mä edes rakastumaan.
Mä en oikein ole sinut tämän kanssa. Mä en jotenkin pääse itsestäni selville.
ap
[/quote]
Kokeile ihan vain hyväksymällä itsesi. Sanoit tuolla aikaisemmin että et ole pettäjä tyyppiä, mutta pelkäät että sinua pidettäisiin sellaisena. Leikittele rohkeasti erilaisilla mielikuvilla - jopa niillä jotka luokitellaan negatiivisiksi. Tunnustele itseäsi ja pohdi minkälaisessa suhteessa tai minkälaista elämää haluat nähdä itsesi elävän. Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä että jokaiselle myös löytyy omat ottajansa. Ja kyllä se on tavallaan ymmärrettävää että haluaa päänsä sisällä pystyä vastaamaan kysymykseen: "Minä olen....". Tämä on erittäin tärkeä osa identiteettiä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:19"]
Annapa ajan kulua, kyllä se selviää. Oot vielä niin nuori. Älä änkeä väkisin itteäs johonkin luokitukseen.
[/quote]
Jotenkin vaan... Kaverit tekee jo lapsia tässä iässä ja mä tuskailen näiden juttujen kanssa. Suurin osa selvittää nää teininä.
No ainakaan mä en ole lähtenyt sille tielle, että perustaisin perheen, jonka sitten hajottaisin vaan myöhemmin. Toivottavasti tääkin selviäisi vielä. Mulla on aika paljon sellaisia estoja liittyen samasta sukupuolesta tykkäämiseen. Kai osa tästä voi olla sitäkin, etten vaan haluaisi olla, mikä ehkä olen.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:16"]
Voihan se olla, että jos oikeasti rakastun, seksuaalinenkin vetovoima siihen ihmiseen pysyy samana. Mä vain en tiedä. Mä en ole koskaan rakastunut oikeasti. Kaikenlaisia suhteita on ollut. On ollut syvää ystävyyttä, mutta ei semmoista palavaa rakkautta. En itse asiassa tiedä, pytynkö mä edes rakastumaan.
Mä en oikein ole sinut tämän kanssa. Mä en jotenkin pääse itsestäni selville.
ap
[/quote]
Kokeile ihan vain hyväksymällä itsesi. Sanoit tuolla aikaisemmin että et ole pettäjä tyyppiä, mutta pelkäät että sinua pidettäisiin sellaisena. Leikittele rohkeasti erilaisilla mielikuvilla - jopa niillä jotka luokitellaan negatiivisiksi. Tunnustele itseäsi ja pohdi minkälaisessa suhteessa tai minkälaista elämää haluat nähdä itsesi elävän. Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä että jokaiselle myös löytyy omat ottajansa. Ja kyllä se on tavallaan ymmärrettävää että haluaa päänsä sisällä pystyä vastaamaan kysymykseen: "Minä olen....". Tämä on erittäin tärkeä osa identiteettiä.
[/quote]
Se on jotein tuskaisaa koittaa miettiä tulevaisuutta, kun en tiedä, millaisen ihmisen kanssa lopulta haluan olla. On joitain juttuja, jotka tiedän. Haluan ihmisen, joka tykkää sateesta. Semmoinen tyyppi, joka voi heittäytyä nauttimaan harmittomasta sateesta saisi mun polvet veteliksi. Ja jos se vielä voisi nauttia tuulesta, vaikka se olisi kovakin, ja voisi pysähtyä katselemaan ihan arkisiakin asioita, koska ne näyttää kauniilta. Jos sitä ei haittaisi, että haluan piirtää sen kädet, hartiat tai nenän, koska ne näyttäisi musta ihanalta. Semmoisen ihmisen kanssa mä haluaisin olla. Se tuntuu joskus yksinkertaiselta, mutta sitten taas ei.
ap
Hei. Minä kipuilen avioliitossa, perheenäitinä samoista asioista. Olen aina ollut mieheni kanssa, mutta minulla on kausia ja ihmisiä , samaa sukupuoltaolevia, jotka huoneeseen tullessaan koko mieleni sekaisin, pelkästään katsomalla minua. Nautin seksistä mieheni kanssa ja se on hyvin tyydyttävää. Mutta mitä nämä milenmyllerrykset ovat, en halua niitä. Olisi mahtavaa, jos voisi luokitella seksuaalisuutensa jotenkin, minä ainakin olen aivan pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:42"]
Hei. Minä kipuilen avioliitossa, perheenäitinä samoista asioista. Olen aina ollut mieheni kanssa, mutta minulla on kausia ja ihmisiä , samaa sukupuoltaolevia, jotka huoneeseen tullessaan koko mieleni sekaisin, pelkästään katsomalla minua. Nautin seksistä mieheni kanssa ja se on hyvin tyydyttävää. Mutta mitä nämä milenmyllerrykset ovat, en halua niitä. Olisi mahtavaa, jos voisi luokitella seksuaalisuutensa jotenkin, minä ainakin olen aivan pihalla.
[/quote]
Mä olin pitkään parisuhteessa yhdessä vaiheessa. Se oli aika epätyydyttävä suhde monella tavalla, mutta me oltiin hyviä ystäviä. Mieli tosiaan myllersi vaan välillä. Pelotti, että jos en saa koskaan kokea toisen sukupuolen kosketusta ja läheisyyttä. En ollut silloin kokenut sitä. Tuntui siltä, että olin loukussa.
Joskus se tuntuu vaan tärkeältä, että voisi luokitella itsensä, ja kuulua johonkin joukkoon. Luokittelu mahdollistaa sen, että löytyy muita samalla tavalla tuntevia ihmisiä. Mutta sitten se ei olekaan aina niin yksinkertaista.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:16"]
Voihan se olla, että jos oikeasti rakastun, seksuaalinenkin vetovoima siihen ihmiseen pysyy samana. Mä vain en tiedä. Mä en ole koskaan rakastunut oikeasti. Kaikenlaisia suhteita on ollut. On ollut syvää ystävyyttä, mutta ei semmoista palavaa rakkautta. En itse asiassa tiedä, pytynkö mä edes rakastumaan.
Mä en oikein ole sinut tämän kanssa. Mä en jotenkin pääse itsestäni selville.
ap
[/quote]
Kokeile ihan vain hyväksymällä itsesi. Sanoit tuolla aikaisemmin että et ole pettäjä tyyppiä, mutta pelkäät että sinua pidettäisiin sellaisena. Leikittele rohkeasti erilaisilla mielikuvilla - jopa niillä jotka luokitellaan negatiivisiksi. Tunnustele itseäsi ja pohdi minkälaisessa suhteessa tai minkälaista elämää haluat nähdä itsesi elävän. Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä että jokaiselle myös löytyy omat ottajansa. Ja kyllä se on tavallaan ymmärrettävää että haluaa päänsä sisällä pystyä vastaamaan kysymykseen: "Minä olen....". Tämä on erittäin tärkeä osa identiteettiä.
[/quote]
Mutta eihän tuolla ole sukupuolen kanssa sinänsä mitään tekemistä. Miksi et haluaisi myöntää olevasi bi tai ihminen jolla kumppanin sukupuolella ei ole väliä. Tai ainakaan aloitus viestistä se asia ei välity vaan pikemmin siitä välittyy se että tänään tärkeintä on se että kumppanin sukupuoli on jotakin, huomenna se asia on muuttunut joksikin muuksi.
Se on jotein tuskaisaa koittaa miettiä tulevaisuutta, kun en tiedä, millaisen ihmisen kanssa lopulta haluan olla. On joitain juttuja, jotka tiedän. Haluan ihmisen, joka tykkää sateesta. Semmoinen tyyppi, joka voi heittäytyä nauttimaan harmittomasta sateesta saisi mun polvet veteliksi. Ja jos se vielä voisi nauttia tuulesta, vaikka se olisi kovakin, ja voisi pysähtyä katselemaan ihan arkisiakin asioita, koska ne näyttää kauniilta. Jos sitä ei haittaisi, että haluan piirtää sen kädet, hartiat tai nenän, koska ne näyttäisi musta ihanalta. Semmoisen ihmisen kanssa mä haluaisin olla. Se tuntuu joskus yksinkertaiselta, mutta sitten taas ei.
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi. Kyllä hetero pitää olla.
Nojaa. Olen homo joka välillä satunnaisesti kuolaa naisten perään ja haluis tuikata pilluun. Nää ajatukset tosin on todella harvinaisia ja silloinkin ajatus pillusta etoo (sori mammat). Bi:ksi moni tuppaa sanomaan tuollasen takia mutta ite miellän itteni homoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:50"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:16"]
Voihan se olla, että jos oikeasti rakastun, seksuaalinenkin vetovoima siihen ihmiseen pysyy samana. Mä vain en tiedä. Mä en ole koskaan rakastunut oikeasti. Kaikenlaisia suhteita on ollut. On ollut syvää ystävyyttä, mutta ei semmoista palavaa rakkautta. En itse asiassa tiedä, pytynkö mä edes rakastumaan.
Mä en oikein ole sinut tämän kanssa. Mä en jotenkin pääse itsestäni selville.
ap
[/quote]
Kokeile ihan vain hyväksymällä itsesi. Sanoit tuolla aikaisemmin että et ole pettäjä tyyppiä, mutta pelkäät että sinua pidettäisiin sellaisena. Leikittele rohkeasti erilaisilla mielikuvilla - jopa niillä jotka luokitellaan negatiivisiksi. Tunnustele itseäsi ja pohdi minkälaisessa suhteessa tai minkälaista elämää haluat nähdä itsesi elävän. Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä että jokaiselle myös löytyy omat ottajansa. Ja kyllä se on tavallaan ymmärrettävää että haluaa päänsä sisällä pystyä vastaamaan kysymykseen: "Minä olen....". Tämä on erittäin tärkeä osa identiteettiä.
[/quote]
Mutta eihän tuolla ole sukupuolen kanssa sinänsä mitään tekemistä. Miksi et haluaisi myöntää olevasi bi tai ihminen jolla kumppanin sukupuolella ei ole väliä. Tai ainakaan aloitus viestistä se asia ei välity vaan pikemmin siitä välittyy se että tänään tärkeintä on se että kumppanin sukupuoli on jotakin, huomenna se asia on muuttunut joksikin muuksi.
Se on jotein tuskaisaa koittaa miettiä tulevaisuutta, kun en tiedä, millaisen ihmisen kanssa lopulta haluan olla. On joitain juttuja, jotka tiedän. Haluan ihmisen, joka tykkää sateesta. Semmoinen tyyppi, joka voi heittäytyä nauttimaan harmittomasta sateesta saisi mun polvet veteliksi. Ja jos se vielä voisi nauttia tuulesta, vaikka se olisi kovakin, ja voisi pysähtyä katselemaan ihan arkisiakin asioita, koska ne näyttää kauniilta. Jos sitä ei haittaisi, että haluan piirtää sen kädet, hartiat tai nenän, koska ne näyttäisi musta ihanalta. Semmoisen ihmisen kanssa mä haluaisin olla. Se tuntuu joskus yksinkertaiselta, mutta sitten taas ei.
ap
[/quote]
[/quote]
Sori lainaus meni päin....29
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:50"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:26"] [quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:16"] Voihan se olla, että jos oikeasti rakastun, seksuaalinenkin vetovoima siihen ihmiseen pysyy samana. Mä vain en tiedä. Mä en ole koskaan rakastunut oikeasti. Kaikenlaisia suhteita on ollut. On ollut syvää ystävyyttä, mutta ei semmoista palavaa rakkautta. En itse asiassa tiedä, pytynkö mä edes rakastumaan. Mä en oikein ole sinut tämän kanssa. Mä en jotenkin pääse itsestäni selville. ap [/quote] Kokeile ihan vain hyväksymällä itsesi. Sanoit tuolla aikaisemmin että et ole pettäjä tyyppiä, mutta pelkäät että sinua pidettäisiin sellaisena. Leikittele rohkeasti erilaisilla mielikuvilla - jopa niillä jotka luokitellaan negatiivisiksi. Tunnustele itseäsi ja pohdi minkälaisessa suhteessa tai minkälaista elämää haluat nähdä itsesi elävän. Maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä että jokaiselle myös löytyy omat ottajansa. Ja kyllä se on tavallaan ymmärrettävää että haluaa päänsä sisällä pystyä vastaamaan kysymykseen: "Minä olen....". Tämä on erittäin tärkeä osa identiteettiä. [/quote] Mutta eihän tuolla ole sukupuolen kanssa sinänsä mitään tekemistä. Miksi et haluaisi myöntää olevasi bi tai ihminen jolla kumppanin sukupuolella ei ole väliä. Tai ainakaan aloitus viestistä se asia ei välity vaan pikemmin siitä välittyy se että tänään tärkeintä on se että kumppanin sukupuoli on jotakin, huomenna se asia on muuttunut joksikin muuksi. Se on jotein tuskaisaa koittaa miettiä tulevaisuutta, kun en tiedä, millaisen ihmisen kanssa lopulta haluan olla. On joitain juttuja, jotka tiedän. Haluan ihmisen, joka tykkää sateesta. Semmoinen tyyppi, joka voi heittäytyä nauttimaan harmittomasta sateesta saisi mun polvet veteliksi. Ja jos se vielä voisi nauttia tuulesta, vaikka se olisi kovakin, ja voisi pysähtyä katselemaan ihan arkisiakin asioita, koska ne näyttää kauniilta. Jos sitä ei haittaisi, että haluan piirtää sen kädet, hartiat tai nenän, koska ne näyttäisi musta ihanalta. Semmoisen ihmisen kanssa mä haluaisin olla. Se tuntuu joskus yksinkertaiselta, mutta sitten taas ei. ap [/quote] [/quote] Sori lainaus meni päin....29
[/quote]
Tavallaan sukupuolella tuntuu olevan väliä, mutta sitten taas ei. Joskus haluaisin, että noihin ominaisuuksiin liittyisi pehmeä nainen, joskus haluan miehen. Joskus toinen sukupuoli tuntuu todella epäseksuaaliselta. Ehkä mä olen liian jumiutunut lokeroihin. Muutaman kerran elämäni aikana mä olen tavannut ihmisiä, joiden kanssa ei ole ollut väliä, mutta aina olosuhteet on olleet sitä vastaan. Ne on olleet aina aika androgyynejä tyyppejä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:51"]
Nojaa. Olen homo joka välillä satunnaisesti kuolaa naisten perään ja haluis tuikata pilluun. Nää ajatukset tosin on todella harvinaisia ja silloinkin ajatus pillusta etoo (sori mammat). Bi:ksi moni tuppaa sanomaan tuollasen takia mutta ite miellän itteni homoksi.
[/quote]
Se on jännä, miten joskus voi olla haluja kovastikin tehdä jotain, mutta sitten taas kohta ajatus ällöttää. Ota tästä sitten selvää...
ap
Mua ei kyllä ällötä kumpikaan sukupuolielin. Mua pelottaa, että esim tanssiessa naisen kanssa saan välillä sellaisen tietyn tunteen, tuttuuden ja rauhallisen olon, ja tiedän tasan miten haluaisin jatkaa siitä eteenpäin. Miesten kanssa on jotenkin kiusaantunut olo, paitsi aviomieheni. Olen kerran ennen avioliittoa kokeillut seksiä naisen kanssa, tutun, ja se oli pääsääntöisesti huonoa ja minä olin antavana osapuolena enkä juurikaan saanut mitään ja ajattelin, että tää oli kyllä nyt niin nähty. No jälkeenpäin, ehkä se oli vain huonoa seksiä? En halua olla kenenkään muun miehen kun mieheni kanssa. Ja vain hyvin harva nainen saa pääni pyörälle, ja unohdan nämä jutut vuosiksi kunnes, joku tulee ja saa pääni sekaisin ajatuksi. Enhän minä voi pistää hyvää parisuhdetta ja perhettä rikki vaan sen takia, kun joskus tuntuu jonkun ihmisen kohdalla siltä, että millään ei ole mitään väliä. Kiitos aloituksesta, en ole ainut joka on ihan pihalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:07"]
Mua ei kyllä ällötä kumpikaan sukupuolielin. Mua pelottaa, että esim tanssiessa naisen kanssa saan välillä sellaisen tietyn tunteen, tuttuuden ja rauhallisen olon, ja tiedän tasan miten haluaisin jatkaa siitä eteenpäin. Miesten kanssa on jotenkin kiusaantunut olo, paitsi aviomieheni. Olen kerran ennen avioliittoa kokeillut seksiä naisen kanssa, tutun, ja se oli pääsääntöisesti huonoa ja minä olin antavana osapuolena enkä juurikaan saanut mitään ja ajattelin, että tää oli kyllä nyt niin nähty. No jälkeenpäin, ehkä se oli vain huonoa seksiä? En halua olla kenenkään muun miehen kun mieheni kanssa. Ja vain hyvin harva nainen saa pääni pyörälle, ja unohdan nämä jutut vuosiksi kunnes, joku tulee ja saa pääni sekaisin ajatuksi. Enhän minä voi pistää hyvää parisuhdetta ja perhettä rikki vaan sen takia, kun joskus tuntuu jonkun ihmisen kohdalla siltä, että millään ei ole mitään väliä. Kiitos aloituksesta, en ole ainut joka on ihan pihalla!
[/quote]
Ehkä se tosiaan oli vain huonoa seksiä. Mustakin on kiva tietää, että joku muukin on ihan pihalla. Mua ällöttää sukuelimet välillä, joskus toinen, joskus molemmat, joskus ei kumpikaan. Ota tästä nyt selvää.
ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:07"]
Ei seksuaalisuus ole oikeasti kategorisoitavissa, ihmisillä on vaan pakonomainen tarve siihen. Anna olla, tuohan on just hyvä. Oot avoin, älä pilaa sitä miettimällä liikaa sitä mihin luokitukseen kuulut.
[/quote]
Ehkä pitäisi vaan rentoutua ja nauttia. Mussa on vähän sellaista pakkomielteisyyttä, etten siedä epävarmuutta. :D
ap