Kun teini ikä ja hormonit eivät enää voi olla syy käsittämättömälle käytökselle, mistä apu?
On normaalia, että teinit raivoaa, huutaa, haukkuu, pistää hanttiin monessa asiassa päivittäin, koulu ei välillä kiinnosta yms. Mutta siinä vaiheessa, kun kaikki on mennyt jo jonkin aikaa sellaisella tasolla, että päivittäinen käytös on käsittämättömän ja sanoinkuvaamattoman kauheaa sekä hallitsematonta ja koulu menee todella pahasti alamäkeen tai siellä ei enää käydä ollenkaan, niin alkaa vaikuttamaan siltä, että nyt on oikeasti jotain muuta pielessä mielessä kuin teini ikä ja hormonit, niin mikä on se taho joka osaisi auttaa keskustelemaan teinin ja/tai vanhempien/vanhemman kanssa? Koulu psykologi? Opo? Mikä? Mistä lähteä liikkeelle? Vanhempien kyselyt eivät teiniä saa puhumaan, että mikä häntä oikeasti vaivaa. Kysyminen vain tuo juuri kauhean käytöksen esille ja keskustelusta paetaan kauhean riidan kautta. Vanhemmat ovat avuttomia.
Minulla ei ole lapsia ja kyse on mieheni lapsesta, siksi kysyn, kun en näistä tiedä. Lapsi elää arkena meidän kanssa, joten näen käytöksen koko ajan. Olen hyvin huolissani lapsesta, kun hän on minullekin tärkeä.
Kommentit (16)
Varmasti koulukuraattori voisi olla ensimmäinen askel.
Aloittakaa ottamalla yhteyttä koulun kuraattoriin. Hän osaa sitten ohjata eteenpäin ja konsultoida muuta oppilashuoltoryhmää. Apua kannattaa pyytää ennenkuin asiat ovat liian solmussa.
Onko hänellä lukkoa ovessa? Saako parittelurauhan?
Apua voi olla tosi vaikea saada. Koulukuraattoria joku ehdotti, mutta ne ovat lähinnä hämillisiä ja vaivautuneita tällaisten kiusallisten ongelmien edessä ja mikäli teini itse ei auta koulukuraattoria auttamaan itseään, lopputulos on umpikuja ja teinin olo vielä kaoottisempi siitä hyvästä, että häntä on nöyryytetty tällaisellakin tempulla.
Suurin kysymys on, dokaako ja käyttääkö teini huumeita?
Koulun terveydenhoitajan kautta perheneuvolaan. Teinille siellä oma työntekijä ja vanhemmille omansa.
Vierailija kirjoitti:
Koulun terveydenhoitajan kautta perheneuvolaan. Teinille siellä oma työntekijä ja vanhemmille omansa.
Onnea vaan yritykselle! Paperilla nämä tällaiset kuulostavat niin valtavan hyviltä neuvoilta. Käytännössä näistä jää tyhjä käteen. Mutta muodollisesti pätevän kuuloisia vinkkejä on kiva heitellä, kuulostaa hyvältä ja eihän näistä tarvitse vastuuta ottaa.
Pettymys voi sitten tosielämässä olla kova, joten valmistautukaa siihen etukäteen, niin että putoa toiveinenne niin korkealta.
Sinun kannattaa vielä yrittää saada YHTEYS tähän teiniin. Älä delegoi hommaa jollekin kuraattorille tai muualle, se voi pahentaa luottamuspulaa ja tuntua nöyryyttävältä tempulta, kuten aiempi kommentoija sanoi.
Yritä ensin itse ja yritä sydämesi kautta, toisin sanoen, tärkeintä on se miten lähestyt ja millä tatsilla:
Älä lähesty kaksin isän kanssa, se on joukkovoimaa ja tuntuu ahdistavalta. Lähesty VAIN sinä ja niin että olette yksityisessä tilassa ja rauhassa, katso siis aika ja paikka kunnolla, esim niin että isä ja muu mahdollinen perhe ei ole kotona samaan aikaan. Keitä kahvit, lähesty sydämellä, sano että hän voi kertoa sinulle kaiken, tää lähtee tästä selviämään ja sinä et suutu hänelle ja vaikeastakin peestä päästään.
Taustalla saattaa olla esim. koulukiusaamista, nettikiusaamista, ahdistelua, seksuaalirikos, huumeidenkäyttöä, oppimisvaikeus esim lukihäiriö, velkaa ja peliongelma, mielenterveysongelmien alkaminen (kts onko suvussa vakavia ongelmia).
Ala viettämään teinin kanssa enemmän hyvää aikaa yhdessä, vaikka tuntuisi vaikealta. Ihan vaan tyyliin elokuvan katsomista yhdessä, popkornien tekemistä, kotitunnelmaa. Kun hänestä tuntuu, että oikeasti ollaan siinä, niin on helpompi luottaa. Nyt hän suhtautuu teihin ns vastapuolena, teitä vastaan. Poliisityylin/opettajatyylin kyselemisestä siis eroon ja suhtautuminen sydämen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun terveydenhoitajan kautta perheneuvolaan. Teinille siellä oma työntekijä ja vanhemmille omansa.
Onnea vaan yritykselle! Paperilla nämä tällaiset kuulostavat niin valtavan hyviltä neuvoilta. Käytännössä näistä jää tyhjä käteen. Mutta muodollisesti pätevän kuuloisia vinkkejä on kiva heitellä, kuulostaa hyvältä ja eihän näistä tarvitse vastuuta ottaa.
Pettymys voi sitten tosielämässä olla kova, joten valmistautukaa siihen etukäteen, niin että putoa toiveinenne niin korkealta.
Meillä teini sai apua. Kuten aikoinaan myös ystäväni pienen poikansa kanssa, kun poika oireili vanhempiensa vaikeaa eroa.
Ravinnon laatu on nykyisin heikentynyt ja monesti saattaa olla esim. B-vitamiineista pulaa. B-vitamiinit on ns. hermovitamiineja ja siksi niiden puutos saattaa aiheuttaa lyhyempää pinnaa. Vahvoja B-vitamiineja kannattaa kokeilla ja jos mahdollista niin jotain tunnetusti laadukasta merkkiä kuten Solgar tai Skip.
Jos on kyseessä tyttö, silloin riskit seksuaalirikoksen ja sen myötä kiusaamisen kohteeksi ovat myös koholla. Yksi ilmiö on sellainen, että hormonihullut ja pahansuovat pojat painostavat ja huijaavat tyttöjä lähettämään itsestään paljastavia kuvia jonnekin Snapiin tai mihinkä nyt whatsuppeihin, ja sitten jakavat ne kaikkien kanssa ja alkaa kiusaaminen joka jatkuu koulussa että netissä.
Tulee jotenkin mieleen, että kyseessä olisi kuitenkin poika. Olisiko kaveriporukka jotenkin vaihtunut ja kaverit inhottavia, mitä hässäkkää on käynyt. Toisaalta onko toisessa kotipaikassa pojan äidin luona jotakin meneillään. Pojat helpommin ulkoistavat aggression ja stressin, tytöt taas kääntyvät enemmän sisäänpäin.
Ja mikä on pojan ja isän suhde, se on usein hyvin merkityksellistä ongelmaisille pojille. Jos isä on läsnä ja kiinnostunut pojasta, tekee asioita pojan kanssa, nauraa pojan kanssa jne, niin on parempi olla pojalla. Mutta usein sellaista ei ole Suomessa, sen sijaan on tilalla jäykkyyttä ja etäisyyttä. Jos pojan isä suhtautuu häneen "tämä ei vetele" linjalla eikä muutu, on teillä kivimuuri kotona. Pojan isän tarvitsee tulla muutamia askelmia alemmas, lähestymään häntä lämmöllä. Puhu siitä hänelle, suhtautumisen muuttamisesta ja ajan viettämisestä kanssaan.
Kun on vaikeaa, tuomitseminen ei ole se millä mennään, vaan että ollaan tässä, katsotaan rauhassa mikä on, ei tehdä päätöksiä nuoren puolesta eikä kiikuteta mihinkään vaan ollaan läsnä ja pysytään, ja silloin kynnys teihin luottamiseen on siinä.
Meidän kunnassa toimii etsivä nuorisotyö. On moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu terveydenhoitaja, psyk.sh, nuoriso-ohjaajia, sos.työntekijöitä. Itse otin yhteyttä ensin ihan terkkaan ja sitä kautta saatiin apua.
Vastaavaa toimii monissa kunnissa, pienemmissäkin. Tsemppiä.
Söin sokeria valtavat määrät nuorena eri muodoissa. Sain raivareita ja olin masentunut. Oikea ruoka jäi vähemmälle.
Hei ap.
Koska et ole nuoren oma vanhempi, sinun mahdollsuutesi ovat aika kapeat, en usko, että voivat koulun oppilashuollosta sinun kanssasi asioida lapsen tiimoilta. Ehdottomasti kannattaa lähteä liikkeelle kuitenkin heti tukea hakemaan. Voit joko kannustaa veljeäsi ottamaan yhteyttä ensin vaikka kuraattoriin tai koulun terkkariin. Mutta jos teinin omat vanhemmat eivät ryhdy toimenpiteisiin, etsi tietoosi, onko alueellanne nuorten tukipiste, jonne nuori voi mennä itse, ilman vanhempiaan ja lähetettä. Esimerkiksi Nuppi tai vastaavia muita nuorille suunnattuja tukimuotoja löytyy kaupungin tai kuntayhtymän palveluista.
Viimeisenä keinona voit ja sinun velvollisuutesikin tietenkin on tehdä lastensuojeluilmoitus, jos lapsen hyvinvointi mielestäsi on vaarantunut, eikä tuen piiriin ohjaaminen auta, mutta se kannattaa ottaa avoimesti esille vanhempien kanssa yhtenä vaihtoehtona ja miettiä yhdessä muitakin vaihtoehtoja. Voit sanoa, että koet lapsen tarvitsevan nyt apua.
Eroperhe, kuulumattomuuden tunne, kukaan ei (teinin mielestä) välitä.