Valta lapsiin, kuinka sen käytät

Hyvä ja asiallinen juttu Iltalehdestä poimittuna. Ajattelemisen aihetta kaikille vanhemmille. Herättääkö mitään ajatuksia?

Käytä viisaasti valtaa lapsiisi
 

Torstai 12.3.2015 klo 18.53

Sanelevatko aikuiset teidän perheessä kaiken vai ovatko lapset kukkulan kuninkaita?

Tunnemme itsemme usein epävarmoiksi, haavoittuviksi ja neuvottomiksi lasten edessä kiistatilanteissa. (COLOURBOX.COM)

FAKTAT

Liian aikuiskeskeistä vallankäyttöä

Et ota ollenkaan huomioon lapsen näkökulmaa tai mielipidettä.

Et koskaan toteuta lapsen toiveita.

Päätät kaikesta aina itse.

Selkeästi lasta koskevissakin asioissa ajattelet itseäsi ja omaa etuasi ensin.

Ajattelet omien tarpeidesi olevan lapsen tarpeita tärkeämpiä.

Ajattelet ensi sijassa sitä, mitä muut aikuiset asiasta ajattelevat.

Uskot ongelmien ja konfliktien syyn olevan aina lapsessa.

Et koskaan pyydä lapselta anteeksi.

Ainoana pyrkimyksenäsi on vaikuttaa lapsen ulkoiseen käyttäytymiseen.

Vallankäyttösi on lapsen näkökulmasta umpimähkäistä ja ennakoimatonta.

Vallankäyttösi on pitkälti riippuvaista senhetkisestä tunnetilastasi.

Liian lapsikeskeistä vallankäyttöä

Ainoana pyrkimyksenäsi on lapsen mielihalujen täyttäminen.

Suostut aina kaikkeen, mitä lapsi pyytää, ehdottaa tai toivoo.

Toimit aina lapsen näkemyksen tai mielipiteen mukaan.

Annat lapsen päättää kaikesta.

Selkeästi itseäsikin koskevissa asioissa ajattelet lastasi ja hänen etuaan ensin.

Ajattelet aina vain sitä, miltä lapsesta tuntuu.

Näet lapsen tarpeiden aina ohittavan omat tarpeesi.

Vähättelet elämän realiteetteja etkä näe niiden koskevan lasta.

Et ota laajemman yhteisön normeja ja käytöstapoja ollenkaan huomioon.

Et ota muiden ihmisten mielipiteitä huomioon.

Ajattelet, että muiden tulee aina joustaa lapsen hyväksi.

Uskot, että lapsi ei ole koskaan mihinkään syyllinen, vaan syyllisiä ovat muut ihmiset tai olosuhteet.

Hyvän vallankäytön piirteitä

Eevastiina Gjerstadin mukaan hyvän vallankäytön tunnistaa seuraavista piirteistä:

Järkevät perustelut vallankäytölle.

Avoin, ei manipuloiva vallankäyttö.

Kasvatuksen tehtävän toteutuminen: vahvistaa kasvatettavan identiteettiä, auttaa häntä sosiaalistumaan ja kasvamaan sivistyneeksi ihmiseksi.

Lapsen persoonan huomioiminen ja tukeminen.

Positiiviseen aikuis-lapsisuhteeseen pyrkiminen.

Välittämisen ilmapiiri.

Vastavuoroisuus.

Oikeudenmukaisuuden ja reiluuden huomiointi.

Vallan taktiikat

Aikuisen ja lapsen välinen positiivinen suhde on tärkeä. Erilaiset vallankäytön tavat voivat joko parantaa tai huonontaa suhdetta tilanteen mukaan:

Suhteen luomista tai ylläpitämistä parantavat taktiikat: keskustelu, selittäminen, kysyminen, kertominen, neuvottelu.

Suhdetta joko parantavat tai vahingoittavat taktiikat: suostuttelu, "kivana oleminen".

Suhdetta vahingoittavat taktiikat: ylisuojelu, huijaaminen, valehtelu, oveluudella taktikointi, kritisointi, leimaaminen, rankaisu, kiristäminen, raivoaminen, julmuus, väkivalta.

Lahjonta, kiristys ja uhkailu. Siinä monen vanhemman keinot, kun vanhempi haluaa lapsen käyttäytyvän haluamallaan tavalla. Kiukuttelu, raivo ja mökötys. Ne ovat monen lapsen keinot, kun lapsi haluaa vanhemman käyttäytyvän haluamallaan tavalla.

Valta on yksi keskeinen aikuisten ja lasten välisiä suhteita määrittävä ilmiö. Tunteisiin liittyvissä kysymyksissä lapsilla saattaa olla enemmän valtaa, aikuisilla puolestaan arkikäytäntöjä ja periaatteita koskevissa kysymyksissä.

Mihin suuntaan?

Kasvatustieteiden tohtori, teologian maisteri ja kahden lapsen äiti Eevastiina Gjerstad tarttuu aiheeseen tuoreessa kirjassaan Kuka on kukkulan kuningas? (PS-kustannus 2015). Hänen mukaansa aikuisten vallankäyttö lapsiaan kohtaan konkretisoituu rankaisemisen, palkitsemisen, suostuttelun tai pakottamisen kautta.

- Liian harvoin pysähdymme kuitenkin miettimään, mihin suuntaan vallankäyttömme ohjaa lasta. On esimerkiksi tavallista, että rankaisemme lasta valehtelusta. Rankaisu on ulkokohtainen toimintatapa, joka tuskin saa lasta sisäistämään ja arvostamaan rehellisyyttä.

- Osalla aikuisista myös on harhaluulo, että pienen lapsen rajoittaminen tai estäminen olisi jo rankaisemista. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jos yksi-kaksivuotiasta estää menemästä vaaralliseen paikkaan tai riehumasta ravintolassa, se on vain järkevän hallinnan opettamista.

Ei jatkuvaa rankaisua

Aikuisten maailma ei ole täynnä jatkuvia rangaistuksia eikä Gjerstadin mukaan lapsenkaan maailman tulisi olla. Pahimmillaan lapsi alkaa ehkä miettiä toimintaansa strategisesti: mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, jotta rangaistukset vähenevät.

Tunnemme itsemme usein epävarmoiksi, haavoittuviksi ja neuvottomiksi lasten edessä. Osa aikuisista ratkaisee nämä tunteet hyökkäämällä konfliktitilanteessa suoraan rangaistukseen.

- Tällöin lapsi ei opi hahmottamaan, että konflikteihin voi olla useita erilaisia ratkaisuja. Emme kai halua, että lapsi ajattelee kaikkien konfliktien ratkeavan siten, että vahvin rankaisee heikompaa?

Käytä perustelemista

Usein vanhempia kehotetaan käyttämään perustelemista tai järkeilyä. Se on Gjerstadin mukaan hyvää vallankäyttöä, sillä se ei johda ainoastaan ulkokohtaisen käyttäytymisen muutokseen, vaan myös moraalisten sääntöjen sisäistämiseen.

- Aikuinen selittää, miksi tielle ei voi juosta, miksi joka päivä ei voi syödä herkkuja ja miksi toisetkin otetaan mukaan leikkiin. Lapsi oppii, että vallankäyttö ei ole vain aikuisen "koska minä päätän" -sanelua, vaan sillä on syvällisempiä ja muita ihmisiä koskettavia syitä.

Gjertad muistuttaa, että kaikki järkeily ei kuitenkaan ole aina lasta ja hänen persoonaansa tukevaa. Järkeily voi joskus olla manipulatiivista. Lasta voidaan myös näpäyttää, nöyryyttää tai halventaa järkeilyn kautta.

Oletko tasavertainen?

Aikuiset kuvittelevat usein pystyvänsä kohtelemaan lapsia aina tasavertaisesti. Isomman lapsen on esimerkiksi annettava periksi pienemmälle vain siksi, että tämä on pienempi.

Tilanne muuttuu Gjerstadin mukaan suorastaan surkuhupaisaksi, kun 5-vuotiaan on annettava lelu 3-vuotiaalle sisarukselleen tämän niin halutessa, ja kahden vuoden kuluttua pikkusisaruksen ollessa 5-vuotias, hän on edelleen niin "pieni", että 7-vuotiaan on joustettava taas hänen hyväkseen.

- Tässä tehdään tuhoavaa työtä lasten keskinäisille suhteille ja lisäksi opetetaan pienemmälle, että häntä eivät koske samat säännöt kuin muita. Viimeistään ikätovereidensa seurassa kuopus joutuu kuitenkin sopeutumaan yhteisiin sääntöihin siinä missä muutkin.

HILKKA TIENHAARA
hilkka.tienhaara@ilmedia.fi