Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sama salarakas vuodesta toiseen
13.03.2015 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä noin 10 vuotta. Jo n. 8 vuotta sitten, reilu vuosi sen jälkeen kun oltiin menty naimisiin, mies jäi kiinni pettämisestä. Oli tutustunut siihen toiseen naiseen töissä ja suhdetta oli jatkunut jo vuoden ajan. Jätettiin jo erohakemus, mutta päädyttiin sitten palaamaan yhteen. Mies sanoi suhteen olleen vain seksisuhde ja hänellä jonkinlaista sitoutuniskammoa/paniikkia naimisiinmenon jälkeen. Tuolloin me käsiteltiin asiaa ja puhuttiin ja uskon että oltiin molemmat sitä mieltä, että halutaan edelleen jatkaa yhdessä. Kaikki tuntuikin menevän hyvin, oikeasti, tunnen kyllä mieheni ja näin hänessä selvän eron siihen aikaan kun suhde oli meneillään. Ei enää kännykän räpläämistä/piilottelua, poissaolevuutta, kylmyyttä. Jossain vaiheessa, jo muutama vuosi sitten, tuo entinen salarakas ilmestyi mieheni fb-kavereihin. Miehen mukaan olivat työjuttujen takia kavereita, eivätkä oikeastaan pitäneet edes yhteyttä. Mun fb-stalkkauksen perusteella nainen oli tahollaan parisuhteessa, joten päätin luottaa mieheen. Oikeasti on jo kuitenkin vuosia tuntunut että meidän suhteessa on kaikki hyvin. Mutta eipä ilmeisesti olekaa: olin pari viikkoa sitten kipeänä kotona ja tietokoneella. Miehen fb oli jäänyt auki ja olin sen verran utelias, että menin hänen viestihistoriaa katsomaan. Sieltähän löytyikin vuosien ajalta viestejä tuon entisen ja ilmeisesti nykyisenkin salarakkaan kanssa. Välillä oli pitkiäkin taukoja, mutta sitten taas oli sellaisia kuukausien kiihkeämmän viestittelyn jaksoja. Tätä on siis jatkunut ainakin neljä vuotta! Osa viesteistä oli tosi seksuaalisia ja osa taas sellasia että puhuttiin tunteista ja kummankin parisuhteista. Nainekin on siis naimisissa. Kaiken huipuksi he ovat näiden vuosien aikana nähneet tosiaan, eivät usein mutta ainakin kerran pari vuodessa. Olen varmasti maailman tyhmin, kun en ole miehestä tajunnut mitään. En ole puhunut miehelle vielä mitään, mutta eropäätös on kypsynyt. Tietenkin, eihän tollasta voi hyväksyä. Pahimmalta tuntuu se, että kai miehellä on jotain tunteita sitä toista kohtaan, ei kai tollainen muuten jatkuisi vuosia. Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Kommentit (26)
Jos sillä naisella ja suhteella häneen ei olisi merkitystä, niin eihän miehesi olisi hänen kanssaan tekemisissä?! Ihan järjetön selitys, kuin myös tämä "sun kanssa mä kuitenkin olen". Juu, mutta myös sen toisen kanssa, ja vähän kuin armopalana esittää asian niin että oisit nyt iloinen kun suostun sun kanssa asumaan...Noi pettävien miesten selitykset on aina samoja ja yhtä tyhmiä, kun yritetään manipuloida kiinni jäädessä vähättelemällä asiaa, kääntämällä kaikki vaimon syyksi ja sitten suuttumalla. Kertoo niiiin kaiken siitä, mikä asian laita on. Sanot sille, että koska susta sivusuhteella ei ole merkitystä, ja mun kanssa sä kuitenkin olet, mä olen tullut siihen tulokseen että MULLE sillä on merkitystä ja MÄ en sun kanssa halua olla. Piste ja ero. Viimeistään, kun lapset ovat aikuisia (eli aika pian) se mies jättää sut ja aloittaa elämän tän eukon kanssa, joten lopputulos on ihan sama. Nyt sä saat vielä valita itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 16:13"]Olen kokenut tuollaisen suhteen, sitä kesti peräti 6 vuotta. Meille tärkeintä oli se yhteenkuuluvuuden tunne vaikkei koskaan yhteiselämää suunniteltukaan. Olimme vain toistemme puolikkaat ja meillä oli ihan mieletön kemia. Silti rakastelimme vain 6 kertaa näiden vuosien aikana. Jossain vaiheessa mies olisi ollut valmis aloittamaan kaiken alusta mun kanssani mutta sitten velvollisuus meni edelle ja hyvä niin. Hän koki että vaimonsa on "herkkä" ja avuton (mitä ei todellakaan ole mutta tekeytyy) ilman häntä ja lapsetkin kärsisivät tilanteesta. Puhuimme paljon hänen avioliitostaan, tiesin kaiken lähtökohdista (tunsin hänet jo vuosia ennen sitä) ja vuosien mittaan tapahtuneista kriiseistä. Ja puhuimme molempien työstä, haaveista, rakkaudesta ja ihan normaaleista asioista - varmaan enemmän kuin mitä hän ikinä puhui kotonaan! Meidän suhde ei perustunut helpolle seksille, noiden muutaman kerran takia tuskin olisi vuosia tuo suhde jatkunut. Ja tiedän että mies kaipaa edelleenkin. [/quote] Olit siis toinen nainen
[/quote]
Itseasiassa paljon enemmän kuin vain toinen nainen:)
[/quote]
Niinpä, sillä on hyvä hekumoida vanhoilla päivillään, miten paljon parempi nainen olitkaan kuin se virallinen puoliso. Itse asiassa taisi olla ihan puolet huvista tuo itsetunnon nostatus toisen ihmisen kustannuksella?
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 16:13"]
Olen kokenut tuollaisen suhteen, sitä kesti peräti 6 vuotta.
Meille tärkeintä oli se yhteenkuuluvuuden tunne vaikkei koskaan yhteiselämää suunniteltukaan. Olimme vain toistemme puolikkaat ja meillä oli ihan mieletön kemia. Silti rakastelimme vain 6 kertaa näiden vuosien aikana. Jossain vaiheessa mies olisi ollut valmis aloittamaan kaiken alusta mun kanssani mutta sitten velvollisuus meni edelle ja hyvä niin. Hän koki että vaimonsa on "herkkä" ja avuton (mitä ei todellakaan ole mutta tekeytyy) ilman häntä ja lapsetkin kärsisivät tilanteesta.
Puhuimme paljon hänen avioliitostaan, tiesin kaiken lähtökohdista (tunsin hänet jo vuosia ennen sitä) ja vuosien mittaan tapahtuneista kriiseistä. Ja puhuimme molempien työstä, haaveista, rakkaudesta ja ihan normaaleista asioista - varmaan enemmän kuin mitä hän ikinä puhui kotonaan! Meidän suhde ei perustunut helpolle seksille, noiden muutaman kerran takia tuskin olisi vuosia tuo suhde jatkunut. Ja tiedän että mies kaipaa edelleenkin.
[/quote]
Miksi ette ole edelleen yhdessä ja avoimesti, jos niin täydellinen pari olette? Äläkä selitä mitään vaimosta, velvollisuuksista tms. Ne ovat pelkkiä tekosyitä kaikki.
En mä tästä puhumatta voi lähteä. En usko, että mikään mitä mies voi sanoa, saisi mut antaan anteeksi, mutta mielestäni ansaitsen jonkinlaisen selityksen. En tietysti tiedä saanko sitäkään. Olen nyt vaan tosi rikki, sattuu. Ja on jotenkin lamaantunut olo päivästä toiseen, tuntuu että elämältä on pohja mennyt ja ihan mahdoton suunnitella sitä omaa tulevaisuutta. Vaikka se pitää tehdä, tiedän.
-ap
Jaksuja! Hirvittävä tilanne. :, (
Alue: Aihe vapaa
Etsi oma kämppä. Ei enää mitään keskusteluja. Tulet olemaan onnellinen, jos uskallat nyt lähteä.