Tunnen, että minulla ei ole elämää, vaikka ystäviä...

joku juuri kirjoitti avauksen siitä, että tuntee, ettei ole elämää kun ei ole ystäviä. Itselläni on monenlaisia tuttavia ja ystäviäkin. Harrastuksia moneen lähtöön. Mielenkiintoinen työ. Silti koko ajan tunne, että en elä, tämä ei ole oikeaa elämää, vaan jotain odottelua. Mikään ei oikein tunnu miltään enkä edes nauti kauheasti ystävien tapaamisesta. Kunhan tapaan koska se kuuluu asiaan eikä aina yksinkään viitsi olla. Koko elämäni olen viettänyt elämän odotushallissa. Kummallista.