Keskusteltiinko teillä kotona erilaisista kansalaistaitoasioista?
Siis esimerkiksi erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista kuten äänestäminen ja veronmaksu. Neuvoivatko vanhemmat esim. opiskeluun liittyvissä asioissa, kertoivatko työsopimuksen tekemisestä, palkoista, eläkkeen kertymisestä jne? Antoivatko ohjeita kotitalouden raha-asioissa, vakuutusten ottamisessa tms?
Tässä viime aikoina olen muistellut, että meillä ei keskusteltu siis yhtään mistään. Kumpikaan vanhemmista ei neuvonut tai auttanut edes perusasioissa. Onko muilla ollut samanlaista?
N45
Kommentit (33)
Ei keskusteltu. Tuntuu että minkäänlaista ohjausta en elämään saanut, en kokenut edes voivani kysyä koska en ollut tottunut keskustelemaan vanhempieni kanssa. Omille lapsilleni en ikinä tekisi niin.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:53"]
21 jatkaa vielä, että eipä ollut sossuntädeistä apua, lastensuojelu tuon ajan maaseutupaikkakunnalla oli ihan kulissia. Eikä kyllä tänäkään päivänä ole mitään takuuvarmaa tahoa auttamassa niitä lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat eivät piitaa. Kulissia edelleen.
[/quote]
Höpsis. Tuo on tyypillistä sossuperheen jälkeläisten valitusta. Apua tulvii ovista ja ikkunoista ja silti seistään tumput suorassa itkemässä, kun ei mistään saa apua. Tavallisten perheiden lapset joutuu tulemaan paljon vähemmällä ohjauksella toimeen, mutta kun sossuperheiden lapsille ei ole kauhalla annettu, niin tarve muiden tukeen on järkyttävän iso. Työssäkäyviä kansalaisia heistä harvasta tulee, joten kaikki apu valuu hukkaan.
Ihan itse on täytynyt opetella kuinka esimerkiksi maatalouden ja metsätalouden veroilmoitukset täytetään.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:07"]
Ihan itse on täytynyt opetella kuinka esimerkiksi maatalouden ja metsätalouden veroilmoitukset täytetään.
[/quote]
Ehkä hassu kysymys, mutta eikö alan koulutuksessa kuulu opetusohjelmaan? Ihmettely perustuu luuloon, että kaikki maataloutta harjoittavat ovat jollain laila kouluttautuneet kyseiseen toimintaan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:53"]
21 jatkaa vielä, että eipä ollut sossuntädeistä apua, lastensuojelu tuon ajan maaseutupaikkakunnalla oli ihan kulissia. Eikä kyllä tänäkään päivänä ole mitään takuuvarmaa tahoa auttamassa niitä lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat eivät piitaa. Kulissia edelleen.
[/quote]
Höpsis. Tuo on tyypillistä sossuperheen jälkeläisten valitusta. Apua tulvii ovista ja ikkunoista ja silti seistään tumput suorassa itkemässä, kun ei mistään saa apua. Tavallisten perheiden lapset joutuu tulemaan paljon vähemmällä ohjauksella toimeen, mutta kun sossuperheiden lapsille ei ole kauhalla annettu, niin tarve muiden tukeen on järkyttävän iso. Työssäkäyviä kansalaisia heistä harvasta tulee, joten kaikki apu valuu hukkaan.
[/quote]
Perheemme ei koskaan hakenut toimeentulotukea tai edes asumistukea, vanhempien omassa omakotitalossa kun asuttiin. Jatkuvassa köyhyydessä kuitenkin elettiin (duunarivanhemmat, työttömyyttä, viinanjuonti). Samanlaista on ollut monilla (oli alkoholi kuvioissa tai ei) kun yhteiskunnan avun hakeminen ei vain ole tullut kuuloonkaan ja ongelmia vain peiteltiin. Kun vakavia ongelmia tulee esiin ja viranomaisten tietoon, ei niille kuitenkaan mitään tehdä. Lapset voivat joutua elämään henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisessa ympäristössä kenenkään siihen puuttumatta. Meillä ei esim. ampuma-aseiden takavarikointi väkivaltaiselta vanhemmalta johtanut jatkotoimenpiteisiin, ihan sai "huoltajana" jatkaa. Ja näitä tapauksia on yhä.
Ei meillä keskusteltu tälläisistä asioista. Ihan oon saanut itse opetella. Porukat oli työssäkäyviä perusduunareita ja minä lähisuvussa ensimmäinen korkeakouluun mennyt ja akateemisen ammatin hankkinut. Helpompaa olis ehkä ollut, jos vanhemmat olis osanneet neuvoa opintoasioissa. Alussa olin ihan pihalla. Sinänsä olen saanut hyvät eväät elämään, että on opetettu tekemään kovasti töitä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä.
Opin kaiken isosiskolta, jotka vanhemmat oli jo sisäänajanut yhteiskuntaan. Meitä on viisi sisarusta ja nuoremmista on vanhimmat pitänyt huolta lapsena.
Ei meillä keskusteltu, meillä tehtiin. Lykättiin verolmoitus käteen ja sanottiin, että se pitää hoitaa (ja toki neuvottiin, mutta ei siinä yleisesti keskusteltu). Sama äänestämisen kanssa eli 18v kun tuli täyteen ja oli vaalit, niin postipinosta napattiin ilmoitus ja sanottiin, että nyt saat äänestää, teetkö sen ennakolta vai äänestyspäivänä.
Meillä lapsille kerrottiin jo hyvin varhain, mikä on tiemaksu, miksi maksetaan veroja, miten valitetaan epäkurantista tavarasta, mitä pitää tehdä ennen kuin laittaa nimensä kuormakirjaan jne. Rahasta puhuttiin ja jopa testamentista.
Luulin, että kaikilla on samoin.
Ei neuvottu, ei puhuttu. Ei meillä puhuttu lapsille paljon mistään "aikuisten jutuista" muutenkaan. Oman lapseni kanssa on enemmänkin asioista keskusteltu.
Eipä puhuttu, en saanut kotoa minkäänlaista opastusta "aikuisten asioihin". Itse on pitänyt ottaa asioista selvää. Omille lapsille opetan näitä juttuja jo pienestä pitäen, en halua että jäävät samalla lailla oman onnensa nojaan.
jaa a, kyllä mä kyselin jos jotain tarvi tietää. nykyäänkin soitan jos on kysyttävää. en nyt jokaisesta pikkuasiasta mutta kuitenkin, ei se mua nolota ja aina ne vastaa jos tietää. perheessä on aina puhuttu paljon. mutta ei ne mitään "kansalaistaitoja" sinänsä opettaneet. termkin on musta hassu :D
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 15:37"]jaa a, kyllä mä kyselin jos jotain tarvi tietää. nykyäänkin soitan jos on kysyttävää. en nyt jokaisesta pikkuasiasta mutta kuitenkin, ei se mua nolota ja aina ne vastaa jos tietää. perheessä on aina puhuttu paljon. mutta ei ne mitään "kansalaistaitoja" sinänsä opettaneet. termkin on musta hassu :D
[/quote]
ja siis mulla kyllä sama kun aiemmalla kirjottajalla, en mä mitään yliopistoasioita voinut niiltä kysyä. mutta netti on ja oli olemassa :)
21 jatkaa vielä, että eipä ollut sossuntädeistä apua, lastensuojelu tuon ajan maaseutupaikkakunnalla oli ihan kulissia. Eikä kyllä tänäkään päivänä ole mitään takuuvarmaa tahoa auttamassa niitä lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat eivät piitaa. Kulissia edelleen.