Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko muille pakkomielteisiä jonkun oman ulkonäköpiirteen inhoamisen kausia?
09.03.2015 |
Tällainen tuli mieleen että olenko ainoa joka aina välillä fiksoituu aika sairaalloisesti johonkin oman ulkonäön vikaan, ja sitten tuntuu ettei muuta pysty pohtimaankaan?
Esim. tällä hetkellä angstini aiheena on hampaat. Minusta hampaani ovat kerta kaikkiaan oksettavan näköiset ja tuntuu että haluaisin välttää edes ihmisten näkemistä, koska en halua että kukaan näkee oksettavia hampaitani jos puhun tai vahingossa hymyilen ilman kättä suun edessä. Tuntuu että kaikki tuijottaa ja niitä inhottaa, että miettivät että miksi tuo ei tee jotain noille järkyttäville hampailleen.
Edellinen angstauksen aihe oli suuret korvani. Ne eivät ole edes ulkonevat, mutta sellaiset pitkät. Lakkasin pitkiä hiuksiani pakkomielteisesti kypäräksi niin että varmasti peitttävät hirrrrvittävät korvat, ja ettei tuulikaan heilauttaisi tukkaa pois korvien päältä ja näin paljastaisi kammottavaa salaisuuttani. Tällä hetkellä taas korvani eivät haittaa minua pätkääkään, nytkin on hiukset kiinni niin että korvat näkyy. On ne korvat vähän isot joo, mutta tällä hetkellä isot korvat ei minusta ole erityisen hävettävät, nyt ongelma on ne hampaat.
Ja hullua on tosiaan että nuo kohteet aina vaihtelevat, ja sitten kun ahdistuskausi piirteestä menee ohi, ei kyseinen piirre haittaa yhtään. Tiedän että vaikka 3 kk päästä en pidä hampaitani yhtään ällöttävinä eikä niissä ole minusta mitään vikaa. Silloin olen löytänyt jonkun uuden kohdan inhottavaksi ;-) Rasittavaa vaan elää tällaisessa, jossa ihan jatkuvasti häpeää sairaalloisuuteen ja ihmisten välttelemiseen asti jotain ulkonäkönsä piirrettä. Seurustelamaan tai seksiin en ole koskaan pystynyt, koska inhoan omaa ulkonäköäni liikaa antaakseni kenenkään katsella itseäni läheltä ja tarkasti intiimitilanteissa.
Kommentit (3)
Tekstistäsi voisi päätellä, että olet aika nuori? Lohdutukseksesi voin kertoa, että aikuistuessasi ja vanhentuessasi hyväksyt itsesi aina vain paremmin ja annat anteeksi pienet virheesi. Saatat jopa alkaa tykätä niistä. Itselläni esim. on etuhampaissa yksi hammas muita pienempi. Nuorempana se häiritsi paljon, mutta kun hammaslääkäri muutama vuosi sitten ehdotti siihen kuorta, niin tajusin että tykkään persoonallisesti pikkuhampaastani niin paljon, etten halua aitä piilottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 10:29"]
Tekstistäsi voisi päätellä, että olet aika nuori? Lohdutukseksesi voin kertoa, että aikuistuessasi ja vanhentuessasi hyväksyt itsesi aina vain paremmin ja annat anteeksi pienet virheesi. Saatat jopa alkaa tykätä niistä. Itselläni esim. on etuhampaissa yksi hammas muita pienempi. Nuorempana se häiritsi paljon, mutta kun hammaslääkäri muutama vuosi sitten ehdotti siihen kuorta, niin tajusin että tykkään persoonallisesti pikkuhampaastani niin paljon, etten halua aitä piilottaa.
[/quote]
Valitettavasti en ole kovin nuori vaan jo kolmekymppinen akateemisesti koulutettu ihminen. Siksi tämä erityisen noloa onkin. Teini-ikäiseltä kai olisi jopa normaalia olla epävarma omista ulkonäköpiirteistään, mutta kun aikuinen ihminen on tällainen, se on outoa...
En ole mielenterveyspalveluita hakenut kun ei ole muuten ollut siinä mielessä mitään ongelmia. Tämän asian olen vaan kuvitellut kuuluvan nykynaisen osaan, kun maailman on niin ulkonäkökeskeinen. Toki olen tiedostanut että angstaan rumista piirteistäni ehkä pakkomielteisemmin kuin ihmiset yleensä, mutta toisaalta kun ne angstit aina menee itsestään ohi niin en ole ihan niin vakavana ongelmaa pitänyt että olisin psykiatrin pakeille lähtenyt.
Alue: Aihe vapaa
Varmasti tulee... yleensä nämä ihmiset ovat mielenterveyspalveluiden piirissä. Hakeudu sinäkin!