Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä tässä tilanteessa?
09.03.2015 |
Tuli tosta toisesta ketjusta mieleen, missä isä ei tunnistanut omaa tytärtään ja oli tämän lapsena hylännyt. Oma tilanteeni on se, että vanhempani ovat eronneet kun olin pieni. Isällä mennyt jo sillon huonosti, käyttänyt päihteitä ja ollut vankilassa ym. Pitänyt minuun vaihtelevasti yhteyttä, välillä mennyt vuosia ettei olla nähty. Usein vankilassa ollessaan pitää tiiviimmin yhteyttä, kirjoittaa ja soittelee, valittelee kun on ollut niin huono isä ym, vapaana ollessaan taas ei niinkään muista. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei puhuttavaa, koen oloni hänen seurassaan/puhelimessa vaivautuneeksi ja monesti tulee paha mieli. Sain viime vuonna vauvan, jota isä ei edelleenkään puheistaan huolimatta ole käynyt katsomassa. Jostain syystä tämä harmittaa mua, vaikka muuten en itse kaipaa isän tapaamista. Välillä käy mielessä laittaa välit poikki, kun tuntuu ettei isästä oo kun taakkaa ja mielipahaa mulle..
Kommentit (7)
Vankilassa ollessaan kaipaa seuraa muuten unohdut. Jollei ole viitsinyt käydä tapaamassa lapsenlasta lupauksestaan huolimatta, en tarvitsisi tuollaista ihmistä elämääni. Muistaa sinut vain kun tarvii jotain...Ehkä jos pistäisit välit poikki, saattaisi "herätä" eikä pitäisi itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 00:22"]
Vankilassa ollessaan kaipaa seuraa muuten unohdut. Jollei ole viitsinyt käydä tapaamassa lapsenlasta lupauksestaan huolimatta, en tarvitsisi tuollaista ihmistä elämääni. Muistaa sinut vain kun tarvii jotain...Ehkä jos pistäisit välit poikki, saattaisi "herätä" eikä pitäisi itsestäänselvyytenä.
[/quote]
Eli miehellä on tilannetajua vähän liikaakin:)
Voihan tietysti olla tosi estynyt ihminen ja myös osaamaton isänä. Ei ehkä uskalla lähestyä siviilissä ja häpeää itseään. Vankilassa on kuitenkin tuttua ja turvallista ja terapeutteja tukijoina. Varmaan ohjeistavat rakentamaan suhdetta omaan lapseen...
5 osut varmasti monessa kohdassa oikeaan isäni suhteen. Mietin omalta puoleltani lähinnä et jos yhteydenpidosta tulee mulle vaan pahaa mieltä, niin onko myn "velvollisuus" silti pitää yhteyttä isään. -ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 00:52"]
5 osut varmasti monessa kohdassa oikeaan isäni suhteen. Mietin omalta puoleltani lähinnä et jos yhteydenpidosta tulee mulle vaan pahaa mieltä, niin onko myn "velvollisuus" silti pitää yhteyttä isään. -ap
[/quote]
Noh, ei sinun velvollisuutesi ole olla isäsi "äiti". Kyllä hän saa myös siviilissä tarvittaessa apua ihmissuhteidensa hoitamiseen kunnalta. Vapautuneiden vankien parissa tehdään kuitenkin sosiaalityötä.
Toisaalta päihdeongelmaan voi vaikuttaa yleensä loppujen lopuksi vain ihminen itse. Ja jos isäsi on ollut vankilakierteessä niin aika pahalta vaikuttaa.
Onko äidilläsi mielipidettä asiasta? Voisitteko muodostaa jonkin yhteisen kannan suhteessa isääsi? Silloin asia ei painaisi sinua niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole äidin kanssa lähiaikoina puhunu isästä. He ei oo keskenään missään tekemisissä. Äiti aina tukenu mun ratkasuja isän suhteen, mutta ei oo itse meidän väleihin juuri puuttunut. Olin miettinyt itekin, et puhuisin äidin kans, ja niin taidan tehdäkin!
Mulkultahan tuo tuntuu!