Paikallislehden päätoimittaja väsyi, entäs sitten?

P-maalla jonkin pienen kunnan paikallislehden päätoimittaja purkautui oikein lehdessään työuupumuksestaan, kiusaamisesta ja painostuksesta.

Hyvä sinänsä kun otti aiheen esille. Ja hyvä, kun pyysi lukijoilta anteeksi, että oli taipunut paikallispoliitikoiden painostuksen alla kirjoittamaan kilttejä juttuja paikkakuntansa hankkeista. Rehellistä tulla kasvoilla kertomaan tuollainen.

Mutta. Kun lähtee päätoimittajaksi vaikkapa paikallislehteen, lukijat odottavat, siis lukijat, että lehti toimisi puolueettomasti ja ainakin yrittäisi puuttua epäkohtiin ja muihin juttuihin, mitä tulee päivän tiskille.

Ei ole ihan oikein, että tehtävään hakeutuu -tai valitaan- henkilö, joka on helposti painostettavissa, ostettavissa ja näin vähän jättää lukijat pimentoon.

Naiset tuppaavat nykyään joka alalle. Ihan kaikkeen eivät rahkeet aina riitä. Päätoimittajan pitää olla aika kova tyyppi, joka laittaa pikkunilkit kuriin. Jos hän ahdistuu kovin nimettömistä kirjeistä, soitoista tai uhkailuista, joita muuten kokevat rivitoimttajat yhtä lailla, olisi parempi hankkiutua muihin tehtäviin ihan oman terveytensä säilyttämisen kannalta.

Pitäisikö monien lehtien toimittajien vaihtaa alaa saman tien? Pitäisi. Pitäisikö alan koulutusta muuttaa jotenkin? Pitäisi kertoa jo alkuvaiheessa työn eri puolista, keljuista tyypeistä kunnissa ja miten niiden kanssa toimitaan tai pistetään kapulaa rattaisiin. Pitäisikö antaa raadollisempi kuva seksikkäästä media-alasta? Pitäisi. Ette oikeasti ole enää pienen ihmisen asialla, kun etenette päällikkötehtäviin. Istutte iltaa ja menette juuri niiden susien joukkoon, jotka laittavat teidät heti ensi käänteessä kuriin uhkailemalla jne.

Koulutus antaa siis väärät valmiudet kenttätöihin. Kesätoimittajana ei pääse näkemään kuntien raatokärpäspuolta, vain kivoja kesälaidunjuttuja ja kesämökkijuttua tekemään. Kun sitten ensimmäisen kerran pohjatuuli puhaltaa, se voi olla ikävä tuntemus.

Sama naispappipuolella. Miten joku voikaan mennä niin vanhoilliseen paikkaan kuin kirkko kertomaan tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista? Ne ovat eri vuosisadalta. Turha itkeä lipereissä kun porukka on mitä on siellä kentällä.