Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei ymmärrä sairauttani, mikä avuksi?
08.03.2015 |
Olen siis kärsinyt jo pidemmän aikaa sairaudesta joka vaikuttaa ihan jokapäiväiseen jaksamiseen kun lääkitys ei ole vielä kohdallaan. Nyt vointi on niin huono että vietän päivät lähinnä sohvalla kun muuta ei kerta kaikkiaan jaksa.
Mies ei jaksamattomuuttani ymmärrä. Koittaa jatkuvasti nakittaa mulle hommia, valittaa tekemättömistä kotitöistä ja meiskaa ja paiskoo astioita kun esim tyhjentää tiskaria.
Oon koittanut kertoa sairaudesta ja selittää että tämä on väliaikainen tilanne vaan ei ole auttanut. Alkaa riittää tuo jatkuva valitus ja syyllistäminen, mikä avuksi?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:48"]Ainoa joka miehesi asenteen voi muuttaa, on mies itse. Joten valitettavasti et voi ajatella ongelmaa sitä kautta, että saisit hänet jotenkin muutettua. Siihen voit kyllä itse vaikuttaa, hyväksytkö tuollaista kohtelua? Tahdotko elää parisuhteessa jossa et saa sairastua, et saa ilmaista ettet jaksa, jossa "ansaitset" valitusta, syyllistämistä ja astioiden paiskomista jos et toimi toisen tahdon mukaan? Kun tiedät (ja miehesi tietää) vastauksesi noihin kysymyksiin, tiedät myös mikä avuksi.
[/quote]
En tietenkään hyväksy miehen toimintaa ja sen olen myös sanonut. Käytös ei vaan muutu. Ei kai kukaan tuollaisessa suhteessa halua elää ja olen kyllä pettynyt miehen empatiakyvyttömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:51"]Energiaa on kuitenkin istua koneella ja tehdä aloitus vauvapalstalle..
[/quote]
Tabletin kanssa pötköttelen sohvalla, ei vaadi hirveesti energiaa ;)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 16:21"]Yritätkö tehdä osuutesi voimavarojen rajoissa? Jos et edes yritä niin toiselle voi tulla herkästi kuva, ettet edes halua kuntoutua. Mikäli ei voimavarat riitä niin auttaisiko siivousapu tai kauppapalvelu kunnes tilanne helpottaa? On yllättävän raskasta joutua yhtäkkiä hoivaamaan itsensä lisäksi täysi-ikäistä ihmistä.
[/quote]
Tietysti yritän. Kuten sanoin olen jo sairastanut pidempään ja kunto on vaihdellut, jaksamisen mukaan olen tehnyt hommia. Viimeaikoina jakaminen on ollut tosi heikkoa, välillä oli jo parempi jakso. Mua ei varsinaisesti Tarvi hoivata, lapsista toki on miehellä ollut isompi vastuu.
Ap
Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa enää ymmärtää näitä kilpparivalittajia, jotka menee sairautensa taakse IHAN JOKA ASIASSA.
Pitkään jatkuva tai parantumaton sairaus on tosi vaikea ja iso asia parisuhteessa. Meillä mies sairastaa parantumatonta sairautta, joka alentaa enemmän tai vähemmän hänen toimintakykyään joka päivä. Yhdessäoloa on takana yli 10 vuotta, sairaus mukanan koko tuon ajan. Myönnän - välillä keljuttaa ja rankasti. Ymmärrys on lopussa ja oma jaksaminenkin ajoittain. Turhauttaa olla aina se "vahvempi" osapuoli meidän suhteessa ja pyörittää arkea yksin. Negatiivisia tunteita on ainakin itsellä aika vaikea käsitellä kun eihän toiselle saisi olla vihainen kun hän on sairas jne.
Minulla ei ole mitään helppoja ja yleispäteviä ratkaisunavaimia tämmöiseen tilantesseen. Itse uskon, että asiasta puhuminen ja kummankin tunteiden (myös siis sen terveen henkilön turhautuminen jne) läpikäynti on hyvä asia ja helpottaa tilannetta. Joku voi saada apua myös pariterapiasta. Joidenkin sairauksien järjestöt järjestää myös parisuhdekursseja, joissa ko.sairauden vaikutusta parisuhteeseen käsitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:20"]
Ei kukaan jaksa enää ymmärtää näitä kilpparivalittajia, jotka menee sairautensa taakse IHAN JOKA ASIASSA.
[/quote]
En minäkään. Kilppariongelmia ollut 14-vuotiaasta lähtien enkä ole sanonut niistä mitään edes kavereilleni. Joillain on vain niin helppo siirtää kaikki vastuu pois itseltään...
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:20"]
Ei kukaan jaksa enää ymmärtää näitä kilpparivalittajia, jotka menee sairautensa taakse IHAN JOKA ASIASSA.
[/quote]
En minäkään. Kilppariongelmia ollut 14-vuotiaasta lähtien enkä ole sanonut niistä mitään edes kavereilleni. Joillain on vain niin helppo siirtää kaikki vastuu pois itseltään...
[/quote]
Tai sitten muilla on erilaiset oireet kuin sinulla, heidän lääkityksensä ei ole kohdillaan jne. En minäkään huutele ilmoille sairauttani, etenkään kun sairaus on nyt ollut muodissa. En minäkään jaksa niitä ihmisiä, joiden arvot on kohdillaan ja silti väkisin yritetään vääntää tästä diagnoosia itselleen. Se ärsyttää myös siksi, että nyt koko sairaus tuntuu olevan leimattu tahallaan laiskojen vetelysten yritykseksi piilottautua hyväksyttävän diagnoosin taakse juuri tuon vastuun pakoilun vuoksi.
Odotan kuin kuuta nousevaa, jotta oma sairauteni saadaan hoitotasapainoon. Lääkityksen sain reilusti yli vuosi sitten, hetken arvot olivatkin viiterajoissa, mutta nyt kilpirauhasen toimintani on alkanut hiipumaan ja olo on sen mukainen. Kilpirauhanen harmillisesti sattuu olemaan hyvin moneen ihmisen toimintoon osallisena. Edelleen, en asiasta ääneen omilla kasvoillani (enkä yleensä netissäkään) kitise, mutta minä antaisin tämän sairauden kyllä riemusta kiljuen pois. Ihmiselle, jolla on paljon isoja suunnitelmia elämälleen, on paljon motivaatiota ja halua tehdä asioita sekä menestyä, tämä sairaus on yksi iso piikki takamuksessa kun tämän hidasteen kanssa tarpoo kohti tavoitteitaan. Odotan todella, todella innolla elämäni tasaantumista.
Ohi aiheen, mutta saanpahan samalla käsiteltyä ajatuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on pitkälti kiinni siitä Kuinka objektiivinen ja objektiivisesti todettavissa oleva vaiva on.
Jos vaikka ap on sairastunut krooniseen väsymysoireyhtymään (tai fibromyalgiaan), jonka diagnoosi käytännössä perustuu potilaan ilmoittamaan voimakkaaseen uupumukseen ja muiden syoden poissulkuun, on kohtuu nuiva suhtautuminen puolisolta ymmärrettävää.
Taudilta puuttuu sekä tiedossa oleva patofysiologia, että millään objektiivisella tavalla tehtävissä oleva diagnoosi.
Jos itse raataa ja tuntee uupumusta työtaakkansa alla (niin kuin lähes kaikki meistä aibakin ajoittain) on vaikea samaistua toiseen, joka sanoo vain kärsivänsä sairaudesta nimeltä pysyväisluonteinen uupumus oireisto (krooninen väsymysoireyhtymä).
Hoidan itse näitä potilaita. Ei ole mitään keinoa sanoa, ketkä feikkaa, ketkä on muutenbvaan laiskoja ja niin päin pois. Monesta tulee intuitiivisesti ajatus, että ne on salaisesti ja tiedostamattaan riippuvaisia ammattisairastelustaan kun taas toisista tulee vibat, että ruumiissa on oikeasti mennyt jotain pieleen virustaudin tms jäljiltä ja halu tehdä enemmän ja olla pirteämpi on kova. Mutta ei mulla lääkärinä ole keinoa erottaa näitä ryhmiä toisistaan eikä kukaan voi varmasti sanoa, onko koko sairautta oikeasti olemassa kun ksairauden mekanismi on täysin auki. On vain ihmisiä jotka ovat kovasti uupuneita ja kipeitä, ilman mitään osoitettavaa syytä ja sitten me niputamme heidät parin syndroomanimikkeen alle samaan diagnoosikoodiin.
Että kyllä ymmärrän maallikko omaisen turhautumisen jos puoliso vain on kovastibuupunut ja kipeä ilman selvää labroilla tai kuvantamisella tms osoitettua vikaa.
Vaikeaa tämä väsymisen ymmärtäminen sairaalle itselleenkin.
Minulla on ms-tauti. Ollut jo lähes 20 vuotta. Pahin oireeni on fatiikki, eli voimakas uupumus. Itse haluaisin jaksaa tehdä kaikenlaista ja syytän itseäni laiskaksi. Kyllähän kaikkia muitakin väsyttää, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mies tukee ja ymmärtää, hän onkin ihana ihminen :)
Työterveydessä on lääkäri ottanut eläkkeen puheeksi muutaman kerran. Mutta en koe olevani erityisen sairas ja haluan elää edelleen normaalia elämää. Vaikka ei se kovin normaalia taida olla ettei vapaa-aikana jaksa tehdä muuta kuin nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni aviomies ja heidän yhteisten lastensa isä hakee aivan avoimesti itselleen uutta vaimoa kun siskoni on sairas ja määräaikaisella eläkkeellä liikuntakyvyn rajoitteiden vuoksi. Tarvii kuulemma terveen ja nuoremman vaimon. Itse on 3 vuotta siskoani vanhempi. Lisäksi ei tee mitään kotihommia vaan teettää ne siskollani ja lapsilla ja tosiaankin sanoo että tarvitsee terveen ja toimintakykyisen vaimon. Esittää kaikille huolehtivaa isää ja aviomiestä ja on oikeasti ihan kauhea. Siskoni on kaunis ja tervejärkinen älykäs ja esim kävelee itse vain hiukan huomiota herättävällä tavalla. Vasta oli lehdessä juttua että pari eroaa jos vaimo sairastuu mutta ei päinvastoin. Olen nähnyt monta sellaista tapausta ja näemmä sitä siskoni on seuraava.
Itse "onnekseni" kuulema näytän kuin kertaalleen olisin jo kuollut kun sairaus pistää isomman vaihteen päälle tai olen jossain pikkukuumeessa joka vie minulta myös toimintakyvyn. Lääkäritkin kyselevät enkö varmasti tarvitse kuin pari päivää saikkua, voisivat kirjoittaa pari kuukautta saman tien vaikka menen vain kuumeen takia sinne. Sairaus on hoidossa ja se pari päivää on riittänyt tähänkin asti sen kuumeen kanssa, sitten palaudun taas elävän näköiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
[/quote]
Lääkäriasemalta saanee aina ajan.
Anteeksi edellisen viestin toisto. Mobiili jtkn sekosi. Ap.jaksamisia. Itselläni depressio..
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:07"]Menkää perheille suunnatulle sopetumisvalmennuskurssille? Pyydä puoliso mukaan seuraavalle lääkärikäynnille ja pyydä lääkäriä kertomaan puolisolle sairaudestasi? Anna puolisollesi artikkeli luettavaksi sairaudestasi?
[/quote]
Pitääpä selvittää onko tuollaisia kursseja. Lääkäriaikoja ei täälläpäin saa ja lääkäreilläkin vaihtelevasti tietoa sairaudestani ja sen kokonaisvaltaisesti vaikutuksesta hyvinvointiin. Artikkeleita mies ei suostu lukemaan, joskus luen ääneen vaan mies ei joko jaksa kuunnella tai hymähtelee epäuskoisena.
Ap
[/quote]
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että mies ei edes halua ymmärtää. Tai sitten vähättelee sun sairautta mikä ei todellakaan ole oikein.
No joo, se on se kilppari niinku arvasittekin. Nyt on näköjään tosi huono aika sairastua tähän sairauteen. Mä en tosiaan koita laittaa mitään laiskuutta sairauden piikkiin. Oon oikeasti ihan jaksava ja touhukas ihminen, tää sairaus on vaan nyt vienyt mun toimintakyvyn. Itse tästä varmasti eniten kärsin kun en jaksa elää elämääni :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:33"]No joo, se on se kilppari niinku arvasittekin. Nyt on näköjään tosi huono aika sairastua tähän sairauteen. Mä en tosiaan koita laittaa mitään laiskuutta sairauden piikkiin. Oon oikeasti ihan jaksava ja touhukas ihminen, tää sairaus on vaan nyt vienyt mun toimintakyvyn. Itse tästä varmasti eniten kärsin kun en jaksa elää elämääni :(
Ap
[/quote]
Olethan endokrinologin hoidossa? Seuraavalle käynnille mies mukaan.
Jaksamisia.
Y
Toinen vajis
Yhteinen juttelulu hoitavan tahon kanssa (lääkäri, psykologi tms.)?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:33"]No joo, se on se kilppari niinku arvasittekin. Nyt on näköjään tosi huono aika sairastua tähän sairauteen. Mä en tosiaan koita laittaa mitään laiskuutta sairauden piikkiin. Oon oikeasti ihan jaksava ja touhukas ihminen, tää sairaus on vaan nyt vienyt mun toimintakyvyn. Itse tästä varmasti eniten kärsin kun en jaksa elää elämääni :(
Ap
[/quote]
Olethan endokrinologin hoidossa? Seuraavalle käynnille mies mukaan.
Jaksamisia.
Y
Toinen vajis
[/quote]
En ole. Tk:ssa oon "käynyt". Eli lääkäri katsoo labrat ja soittaa. En ole oikein tyytyväinen hoitoon ja oon varannut ajan yksityiselle Vaikkei oikein olisi varaa.
Ap