Näillä kokekemuksilla en lähtisi enään uusioperhe...

No exät ei osaa laittaa lasta itsensä edelle. Nyt kiistellään siitä että äiti haluaa väkisin 2!vko kesäloman lapsestaan vaikkei isällä ole lomaa (joutuu työskenteleen ihan toiseen työpaikkaan loman ajaks virallisesta työstään). Niinpä niin.. :/

Uusperheet on syvältä. Jollekin varmasti sopii, itse olen liian kärsimätön kaikkeen turhaan säätämiseen. Yksi kokemus minullakin aiheesta on ja nyt mietin, olenko loppuelämäni yksin ja lapseton, kun ei niitä lapsettomia kumppaneita niin vaan löydä, kun 35-vuoden rajapyykki on ylitetty. Lapsettomuus on ehdottomasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin uusperhe, mutta parisuhdetta kaipaan. Ehkä ajattelisin eri tavalla, jos itselläkin olisi lapsia, nyt tunnen uhrautuvani, jos toisen lapset pitää asettaa omien suunnitelmien edelle.

Oliko se tuollaista jo heti seurusteluvaiheessa? Miksi sitten lähdit siihen soppaan? Ja miksi miehen lapset ovat vihaisia?

Itsekin olen uusperheessä meillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin miehen ex. Aluksi miehellä oli tosi hyvät välit exään, mutta kun mentiin naimisiin niin akka kilahti ja aloitti oikeustaistelun lapsista. Nyt on jo tilanne hieman rauhoittunut siinäkin.

Lasten kanssa ollaan pärjätty tosi hyvin kun alusta asti tehtiin selväksi, että meillä aikuiset määräävät ja kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Miehen lapset ovat minulle (melkein) kuin omia ja ihan samalla tavalla voin tarvittaessa komentaa heitä kuin omiakin ja ihan yhtä ärsyttäviä ovat välillä kuin omatkin kakarat. Onneksi ovat myös ihan samalla tavalla välillä tosi ihania mussukoita. Myönnän että rakastan omiani ehkä hieman enemmän mutta ei se tarkoita etten voisi kohdella miehen lapsia samalla tavalla kuin omiani.