Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin yksin
07.03.2015 |
Ei ole yhtään kaveria, ei sisaruksia ja en seurustele. Äiti ja isä on, toisella paikkakunnalla. Kuinka jo näin nuorena elämä voi tuntua näin pahalta ja arvottomalta. Täytin vasta 20 v.
Tällä ei ollut oikeastaan tarkoitusta, halusin kirjoittaa ajatukset ylös kun tässä pohdiskelin.
Kommentit (12)
Et ole yksin. Meitä on täällä paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ootte pääkaupunkiseudulta, niin järkätään treffit. :)
Seksi vie murheet. Unohtakaa treffit ja menkää suoraan asiaan.
Kannattaa kaikin mahdollisin keinoin yrittää saada niitä kavereita. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa se on. Minä olen nyt 35v eikä kaverin kaveria ja tällä iällä on jo todella vaikeaa niitä saada. Kaikilla on jo omat tiiviit porukat ja kaikki viettää vapaa-aikansa vain perheen parissa tai sen pitkäaikaisen tiiviin kaveriporukkansa kanssa. Olenkin jo ihan täysin luovuttanut ja alkanut pikkuhiljaa hyväksyä ajatuksen, ettei mulla tule olemaan enää ikinä yhtään ystävää.
MInä olen vieläkin yksinäisempi. Ei ole sisaruksia, muttei myöskään isää, eikä serkkuja tai ketään sukulaisia. On vain kylmä äiti, johon on etäiset ja huonot välit. Kun olin lapsi hän sanoi, että olin vahinko ja syytti minua hänen talousvaikeuksistaan :( Ei ole koskaan auttanut missään asiassa fyysisesti eikä taloudellisesti. Henkisesti aiheuttanut lähinnä huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Menin naimisiin ensimmäisen miehen kanssa, joka minut huoli, mutta mies osoittautui epäluuloiseksi ja väkivaltaiseksi sovinistiksi. Oli onnistunut piilottamaan todellisen luonteensa siihen asti.
Nyt olen eroamassa, eikä ole ketään lohduttajaa :( "Ystävät" eivät ymmärrä eivätkä auta. Olen 34-vuotias.
Voimia kaikille teille yksinäisille! Olisi hienoa tutustua muihin samankaltaisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ihan oikeesti!
Jos olette yksin, niin tutustukaa toisiinne, jos siis asutte lähekkäin
Se jää yksin, joka luovuttaa.
Olen minäkin yksin, vaan en luovuta.
Mä oon reilu parikymppinen, ja vaikka muutama ystävä ja sisaruksia löytyy, olen todella yksinäinen :( suurin osa ystävistä asuu ulkomailla tai toisissa kaupungeissa, ja vietän aikani vain näiden muutaman ystävän kanssa. Oon sosiaalinen ja käyn ulkona eikä päällepäin uskoisi että tosiasiassa voi olla viikonloppu jonka vietän kokonaan kotonani. Häpeän tätä hirveästi. Hyviä ystäviä on vaikea löytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttaa kuitenkin kuulla, että muitakin samassa tilanteessa olevia on, vaikka en todella tahtoisi yksinäisyyttä kenellekään. Voimia teille muillekin yksinäisille! Ap
Ruvetkaa toistenne ystäviksi, te jotka tässä ketjussa kirjoittelette, sillälailla saadaan monta yksinäitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ystävystyminen ole kaikille niin helppoa. Esim harva ymmärtää, että tarvitsen aikaa että pystyn luottamaan. En kykene puhumaan kovin helposti omasta elämästäni vieraalle.
Taustana sen verran,että kaikki ystäväni ovat pettäneet minut. Ainoat ihmiset lähelläni on lapseni ja äitini.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 18:54"]
Ei se ystävystyminen ole kaikille niin helppoa. Esim harva ymmärtää, että tarvitsen aikaa että pystyn luottamaan. En kykene puhumaan kovin helposti omasta elämästäni vieraalle. Taustana sen verran,että kaikki ystäväni ovat pettäneet minut. Ainoat ihmiset lähelläni on lapseni ja äitini.
[/quote]
Ei kukaan sanonut, että sen helppoa tarvitsee olla. JOstain se pitkä aika luottamiseen pitää aloittaa, jos haluaa ystävän.
Alue: Aihe vapaa
Samaa ollut mulla, tosin olen 5 vuotta vanhempi. Vaikea nähdä, että tilanne tästä enää paranisi vaan alaspäin mennään vuosi vuodelta...