Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä tilanteessa soitetaankin poliisi eikä lastensuojelu?!?
06.03.2015 |
Tuli mieleen tästä ketjusta:
En siis tosiaan tajua, että miksi lapsiin kohdistuneita pahoinpitelyitä käsittelee ls-sossut, kun taas aikuiseen kohdistunut yksikin lyönti aiheuttaa poliisilla esitutkinnan.
Heti, kun on viitettä siihen, että lapsi on pahoinpidelty, niin se pitäisi oikeasti ilmoittaa ihan oikeaan osoitteeseen eli poliisille, jolloin tekijä saa rangaistuksen ja uhri saa rahalliset korvaukset sekä uhrille mietitään sen jälkeen turvallisempi sijoituspaikka (sukulaisen tai tutun turvallisen perheen luokse tai sitten sijoitus- tai lastenkotiin).
Mikä ihmeen logiikka on taustalla siinä, että lapsia koskevat tapaukset käsitellään ikäänkuin vähempiarvoisina (=jätetään tekijän osalta tutkimatta ja rikollinen rankaisematta, usein sitten vain se uhri joutuu "rangaistukseksi" pois kodistaan sen mahdollisesti asiallisenkin vanhemman luota, mutta tekijä ei saa mitään rangaistusta)?
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
"Mielestäni tällaisissa caseissa olisi pitänyt ohjata tapaus suoraan poliisille. Poliisi tarkistaa asianosaisten henkilöllisyydet rutiininomaisesti ihan ensimmäisenä muutenkin. Poliisi osaisi kuulustella tahoja oikeaoppisesti sekä lähettää lapsen lääkärintarkastukseen todisteita varten (jäljet valokuvattaisiin).
En käsitä yhtään tällaista pelleilyä sosiaalityöntekijöiden kanssa näin vakavissa tapauksissa. Ei niissä ihmettely auta, vaan ne pitää hoitaa kuntoon ja syyllisen tulee kantaa seuraukset. Poliisilla on ne tiedot omissa tietokannoissaan sen sijaan, että tietoja olisi ripoteltuina siellä täällä.
Tyttö olisi saanut todennäköisesti myös hyvät vanhingonkorvaukset eikä hänen olisi tarvinnut enää koskaan joutua isänsä tai Laamasen armoille.
Sosiaalityöntekijät sopivat selvittämään sellaisia tapauksia, joissa ei ole sinänsä tapahtunut mitään oikeaa Suomen lain mukaista rikosta (esimerkiksi erimielisyydet hoitokäytännöistä, suusanallinen riiteleminen ja huutaminen kotona sekä sellainen "lievempi" laiminlyönti, missä rikoksen kriteerit eivät täyty).
Miksi ihmeessä he joutuvat selvittelemään poliiseille kuuluvia tapauksia? Eivät he edes voi juuri mitään muuta tehdäkään kuin ohjata perhe kotiavun piiriin tai lääkärin tms. kautta perheterapiaan tai sitten lapsi huostaanotetaan.
Mutta jos lapsi esimerkiksi huostaanotetaan pahoinpitelyiden vuoksi, niin silloinhan myös tekijä tulee saattaa siitä vastuuseen. Jos tapaus pysyy vain sosiaalityöntekijöiden käsissä, niin tekijä (pahoinpitelijä) pääsee kuin koira veräjästä."