Kuinka katse vie mennessään, Jennin tarina

Olen alle 40-vuotias nainen, naimisissa olen ollut 14 vuotta. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ja niin on miehenikin, vaikka meillä ei ole muutamaan vuoteen enää rakkaudesta puhuttu. Meillä on kiintymystä, läheisyyttä, loistavaa seksiä ja olemme toistemme parhaat ystävät. Hän on paras isä mitä lapsillemme voin kuvitella, arki toimii ja meillä on myös koko perheen yhteisiä harrastuksia ja miehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Viitisen vuotta sitten tajusimme, että olemme enemmänkin toistemme ystävät ja kämppikset kuin rakastavaiset. Tykkäämme molemmat seksistä, joten sitä kyllä harrastamme paljon. ;-) Olemme sopineet, että olemme yhdessä ainakin siihen saakka, kunnes nyt kouluikäiset lapsemme olisivat lähempänä aikuisuutta. Tämä toimii koska viihdymme yhdessä ja meillä on hyvin toimiva perhe. Kuitenkin ymmärrämme molemmat, että ihastuksia voi tulla ja sanattoman sopimuksen mukaan myös seksiä saa harrastaa muidenkin kanssa, kunhan se ei millään lailla haittaa perheen elämää. En ole ihan varma onko miehelläni ollut seksi- tai muita suhteita, ei ainakaan ole perhe-elämässä näkynyt mitenkään. Itselläni ei ole ennen tätä vuotta ollut kevyttä flirttiä tai laivalla tapahtunutta pussailua enempää.(Olemme molemmat akateemisia, hyvin toimeentulevia, sosiaaliset taidot omaavia, eikä meillä ole tatuointeja, emme polta emmekä juo juhlajuomista enempää. Rakastamme lapsiamme, emmekä harrasta biletystä niin, että lapset olisivat pienempänä olleet sukulaisilla hoidossa, että vanhemmat saavat omaa aikaa. Tämä siis tarkennuksena, kun tällä palstalla tuntuu olevan aika lailla ennakkoluuloja. :-D)

Tammikuussa sitten alkoi minun elämässäni tapahtua miesrintamalla. Meillä oli iso työpaikan koulutustilaisuus, jossa oli tietenkin paljon tuttuja lähityökavereita, mutta myös paljon uusia ihmisiä eri paikkakunniltakin. Aamupäivän aikana luennolla tuntui jotenkin hassulta koko ajan, vähän samalta kun isossa ravintolassa alkuillan nousuhumalan aikana. Kaikki on mahdollista! :-) Jonottelimme sitten kahvia parin työkaverin kanssa, kun yhtäkkiä minun tuli aivan kummallinen olo. Kaverini pulisivat edessäni, ja minusta tuntui, että takanani jonottava ihminen vie kaiken huomioni. En tässä vaiheessa tiennyt yhtään onko hän mies vai nainen, tuttu vai vieras, enkä myöskään kokenut luontevaksi kääntyä katsomaan. Tajusin, että kaikki muut pitkässä jonossa porisevat vieruskavereiden kanssa, paitsi takanani oleva henkilö oli hiljaa, minusta tuntui että minua kohti ja katseli minua. Olo oli tosi erikoinen, mutta yhtä aikaa hyvä ja kiinnostunut, jopa halukas. Tuli siis sellainen olo, että aivan sama kuka tai mikä takanani on, mutta pystyin ajattelemaan vain sitä että haluan seksiä ja kosketusta ja takanani olevaa ihmistä. En tiedä kauanko tämä tilanne kesti, mutta päästyäni kahvia ottamaan aivoni toimivat sen verran, että jätin linjaston alussa olevan servetin ottamatta, jotta minulla oli hyvä tekosyy pyytää sitä takanani olevalta ihmiseltä. Se oli kuin salaman isku! Takanani seisoi ihan tavallisen näköinen ja kokoinen ristiverinen Mies, joka todellakin katsoi suoraan minuun. Kuten sanottu, hän on muuten hyvin tavallisen näköinen, mutta minä kiinnitin huomioni hänen houkutteleviin, vähän hymyileviin huuliinsa sekä maailman seksikkäimpiin silmiin! Hän siis katsoi minua suoraan silmiin tavalla, joka tasan kertoi, että hän ajatteli samaa kuin minä. Onneksi sain hämmennykseltäni sen verran sanoja suustani, että pystyin muutaman yhdentekevän sanan Miehen kanssa vaihtamaan kahvin ja leivän ottamisen aikana, mutta sen jälkeen tuollaisessa tilanteessa ei oikein ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää tajuta, mihin suuntaan ne omat työkaverit kahveineen menivätkään ja kompuroida heidän kanssaan samaan pöytään istumaan.

Tottakai kun olimme isossa salissa jälleen luentoa kuuntelemassa katselin ympärilleni, ja paikansin Miehen istumassa takaviistossa itsestäni. Katseemme kohtasivat, ja tajusin, että hän oli todennäköisesti katsellut minua jo aamuluennon aikana. Ruokatauolla mies tuli työkavereineen onneksi samaan ruokalaan kuin me ja istuimme aika kaukana toisistamme, mutta niin päin, että pystyimme katselemaan toisiamme. Huh huh, mikä olo, kun samaan aikaan pitäisi jutella niitä näitä omien työkavereiden kanssa kun tuntee sähköiskun kaltaisia katseita toisesta pöydästä! Iltapäivällä ohjelmassa oli ryhmätöitä, mutta suureksi harmikseni kohtalon sormi ei ollut meitä samaan ryhmään laittanut, mutta Mies oli oman ryhmänsä vetäjä, joten sain ryhmien julkistamisen aikana tietää hänen nimensä. Olkoon se vaikka Mikko. <3

Ryhmätöiden jälkeen palasimme vielä isoon saliin, jossa ryhmien tuotokset esiteltiin ja nautin kyllä täysillä koko sen 10 minuuttia kun sain Mikon samettista ääntä kuunnella. Aika paljon hän puhuessaan katseli minun suuntaani, jopa niin paljon, että ajattelin, että "kaikki huomaavat". Eivät varmaankaan huomanneet, sillä läheisin työkaverini olisi kyllä sanonut, jos olisi huomannut jotain erityistä... ;-) Tilaisuuden lopuksi ajattelin, että jopas oli jännittävä koulutuspäivä, mutta se kai siitä sitten. Naulakoille kävellessämme Mikko kuitenkin juoksi meidät kiinni, ja lykkäsi käteeni nipun papereita ja sanoi, että tässä nämä ryhmämme paperit, joista olit kiinnostunut. Minä kiittelin ja muina naisina laitoin paperit laukkuuni. Voi että ne paperit siellä polttelivat kun ajoin parikymmentä kilometriä työkaverit kyydissäni... Kun vihdoin olin yksin, ajoin ensimmäiselle kaupan parkkipaikalle ja hikisin sormin selasin paperit läpi. Viimeisellä sivulla käsin kirjoitettuna ihan viaton teksti: "Jos näistä tuli kysyttävää, laita viestiä mikko.möttönen@firma.fi." Kyllä hymyilytti!

Kotiin päästyäni taistelin nuoruusvuosilta tuttujen tunteiden kanssa: Kuinka pian kehtaan viestin laittaa? Laitanko vaan jotain hyvää päivää kirvesvartta vai menenkö suoraan asiaan? Mitä jos olen käsittänyt väärin? Kaiken lisäksi oli perjantai-ilta, eli seuraavaan työpäivään "ikuisuus" aikaa. Voinko laittaa viestiä työmailiin ennen maanantaita... Onneksi aviomieheni lähti lastemme kanssa uimaan kuten usein perjantaisin, joten olin muutaman tunnin yksin kotona. Puolisen tuntia jaksoin pähkäillä em. kysymysten kanssa, kunnen rohkaisin mieleni, ja laitoin Mikon työmailiin tämäntapaisen viestin: "Moi, tapasimme tänään xx:n koulutuksessa. Olen kyllä hyvin kiinnostunut ryhmänne ideasta." Ja silmää nikkaava hymiö perään. Eli viestinä sellainen, että ulkopuolinen voisi luulla sen olevan täysin työasia. Todellisuudessa en ollut Mikon ryhmän ideoita paperilta lukenut sanaakaan. Lähetin viestin omasta kotimailistani, ajattelin että se kertoo Mikolle, etten ole työasialla tässä, ja lisäksi minun on sitä helpompi lukea kännykältäni.

Sitten alkoikin piinaava odotus! Mitä jos Mikko lukee mailinsa vasta joskus ensi viikolla! Katselin telkkaria mitään tajuamatta ja päivitin mailiani konemaisesti puolen minuutin välein... :-D Jälkeenpäin tarkistin, että aikaa kului noin neljä minuuttia, kun Mikolta tuli vastaus, josta kävi ilmi, etten ollut kuvitellut mitään, vaan olin ymmärtänyt täysin oikein ihastuksen, halun ja kiinnostuksen. Kaksi tuntia vaihdoimme viestejä kiivaalla tahdilla ja siinä ajassa pääsimme kärryille niin toistemme ajatuksista kuin arkielämän realiteeteistakin. Mikko asuu noin 60 km päässä, ja välillämme on yhdistävänä tekijänä iso Kaupunki. Tajusimme jo viestittelyn alkumetreillä, että jos haluamme tavata, se onnistuu hänen viedessään lastaan harrastukseen Kaupunkiin. Niin, Mikko on avoliitossa ja heilä on 6- ja 9-vuotiaat lapset. Avovaimo ja lapset ovat Mikolle tärkeitä, mutta tutun tarinan mukaan avokki on kylmä ja nalkuttaa. ;-) Avovaimolla on harrastus, jolle hän antaa kaiken mahdollisen aikansa, seksiä heillä on muutaman kerran vuodessa. Avovaimo ei ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen, mutta se ei nuorempana Mikkoa haitannut, sillä heillä on todella pitkä suhde takanaan, joten Mikon mielestä heillä oli paljon muutakin kuin seksiä. Viime vuosina asia on alkanut Mikkoa vaivata, joten he ovat siitä keskustelleet aina ammattiauttajaa myöten, mutta lopputulos on ollut se, että kun toinen ei halua, ei voi pakottaa. Mikko on miettinyt asiaan monenlaisia ratkaisuita, mutta ei ole vieraissa käynyt ennen minua. Kirjoitellut kyllä useamman naisen kanssa ja vaihtanut kuvia. Mikko ja avovaimo eivät juuri riitele ja ovat myös sopineet, että pysyvät yhdessä, että lapsilla olisi ehjä koti. Mikko kertoi kiinnittäneensä huomiota hiuksiini (ei - eivät ole pitkät, vaan lyhyet ja "sekaisen" näköiset, aivan kuin olisin juuri noussut vuoteesta ;-D) ja kirkkaan väriseen paitaani, ja sitä myötä myös rintoihini... ;-) Oli siis tieten tahtoen hakeutunut taakseni silloin kahvijonossa.

Viikonloppu sujui kuin tulisilla hiilillä, sillä en ihan koko aikaa viitsinyt mailejani puhelimeltani tarkistella. Viestejä vaihdettiin sen verran kun pystyttiin, ja tutustuminen jatkui. Tykkäämme molemmat kirjoittaa, joten aika paljon ehdimme tässä vaiheessa ajatuksia jakaa, ja hyvin monenlaisista asioista. Järjestelimme myös käytännön asioita niin, että meillä olisi mahdollisuus tapailla. Mikko kuljettaa esikoistaan Kaupunkiin treeneihin maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin. Meillä on maanantaisin perheen harrastuksia, mutta lähes joka tiistai ja torstai minun on luontevaa lähteä lenkille, kaverille, kaupoille tai kirjastoon. Joskus otan lapsia mukaan, ja menemme oikeasti vaikka kirjastoon, ettei ole niin ilmiselvää, että olen omilla teilläni säännöllisesti ti ja to. Kerran minulla oli yksi lapsi mukanani ja Mikolla kuopuksensa, ja menimme samaan isoon markettiin. Olimme siis näin sopineet. Kiertelimme molemmat perheen ruokaostoksia tekemässä, emmekä jutelleet keskenämme, mutta kuljimme niin että olimme usein lähekkäin, ja katselimme tietenkin toisiamme. Kutkuttavaa ja ihanaa. :-)

Olemme siis tapailleet kohta kaksi kuukautta. Elämä on upeaa, olen todella hyväntuulinen koko ajan, töissä sujuu, kotona sujuu ja seksi sujuu myös aviomiehen kanssa. ;-) Jopa Mikko on kuulemma saanut kotonaankin. Me emme alkuun, yli kuukauteen, harrastaneet seksiä näillä tapaamisillamme. Usein ajelimme jomman kumman autolla, kävimme muutaman kerran kahvilla, joskus lenkillä. Juttelimme ja olimme lähekkäin. Ensimmäinen suudelma oli uskomaton! Tapasimme heti silloin ensimmäistä perjantaita seuraavana tiistaina, kävin hakemassa Mikon autooni eräältä suurelta parkkipaikalta. Jännitti aika lailla... Heti kun Mikko istui viereeni ja katsoi minuun, se uskomaton halun ja kiinnostuksen tunne valtasi minut ja juttu jatkui luontevana siitä, mihin se oli edellisessä sähköpostissamme jäänyt. Menimme parkkiin eräälle toiselle parkkipaikalle, ja juttelimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Suutelimme kun kello tuli niin paljon, että kohta oli jo lähdettävä ajelemaan takaisin. Olin juuri penkonut takapenkillä olevaa käsilaukkuani ja olin kääntymässä eteen päin, kun huomasin, että Mikko oli aivan lähelläni. Se oli kuin elokuvissa, ja kuulostaa kliseiseltä, tiedän. ;-) Tuntui kuin kaikki muu katoaisi ympäriltämme, on vain se maailman seksikkäin kiinteä katse ja tajuttoman houkuttelevat huulet. Molemmat tiesivät mitä kohta tulee tapahtumaan, ja molemmat halusivat pitkittää nautintoa. Olimme varmaan minuutin aivan lähekkäin, huulet melkein koskettaen. Kun me sitten suutelimme, oli se todella järisyttävä tunne, hyvä etten saanut orgasmia pelkästä suutelemisesta!

Puhuimme seksistä heti tuolloin ekoilla tapaamisillamme, ja totesimme, että maltamme kyllä odottaa, jos ja kun sen aika tulee. Koska juttelemme ihan mistä vaan, juttelemme myös seksistä, haluistamme, kokemuksistamme, toiveistamme, mistä tykkäämme. Joskus nämä jutut ovat olleet niin kiihottavia, että on ollut täysi työ, ettemme ole repineet toistemme vaatteita pois autossa tai lenkkipolulla, mutta pystyimme pidättäytymään yli kuukauden. Silloin oli jo pitkään suunniteltu kolmen naisen teatterireissu kaupunkiin. Meillä on kahden kaverini kanssa tapana vuosittain käydä teatterissa ja sieltä jatkaa syömään ja juomaan ja yöelämään, ja sen jälkeen nukkua yö hotellissa, nauttia hotelliaamiaisesta ja höpöttää huoneiden luovutukseen saakka. Ystävieni ymmärryksellä ja suostumuksella huonevaraustamme muutettiin sen verran, että minulla oli erillinen huone. Teatteriin menin oikeasti ystävieni kanssa, mutta sen jälkeen suoraan hotelliin, ja hyvä että ehdin huoneeseen, kun jo oveen koputettiin ja Mikko oli siinä. Kumpikin tiesimme tasan tarkkaan miksi siellä olimme. Ensimmäinen kerta ei kauaa kestänyt, olimmehan molemmat sitä halua padonneet jo monta viikkoa. Kuten olin etukäteen arvellut, laukesin alle puolen minuutin kuluttua siitä kun Mikon sisääni sain. ;-) Vietimme unohtumattomat 14 tuntia hotellihuoneessa, enkä edes yritä laskea montako kertaa ehdimme seksiä harrastaa. Tykkään todella paljon seksistä aviomiehenikin kanssa ja minun on helppo saada orgasmi, mutta Mikon kanssa sovimme vielä jotenkin vielä paremmin toisillemme, ja tuo yksi yhteinen yö olikin yhtä laukeamisten ilotulitusta. Aivan käsittämätöntä, ja olen erittäin onnellinen että sain tuon yön kokea. Nämä kaksi ystävääni siis tietävät Mikosta, mutta eivät ole häntä tavanneet, sillä aamupalalle emme ehtineet... ;-) Tuon yön jälkeen olemme seksiä harrastaneet pari kertaa myös autossa, mutta emme joka tapaamisella, sillä edelleen meillä on muutakin yhteistä kuin seksi.

Tiedämme molemmat, että tämä ei jatku ikuisesti. Aikansa kutakin, mutta nautimme nyt joka hetkestä, sanasta, viestistä, tapaamisesta. Emme haaveile yhteisestä elämästä, emme ole edes varmoja tulemmeko viettämään toista yhteistä yötä koskaan! Meille molemmille oma perhe ja lapset ovat tärkeät, joten sen suhteen haluamme olla todella varovaisia, ettei kukaan tässä loukkaannu. Kun tämä joskus päättyy, varmasti ikävä ja kaipuu jää, mutta myös runsain mitoin upeita muistoja.

Onnittelut Sinulle, joka olet tänne saakka lukenut. :-) En kirjoittanut tätä provosoidakseni, en hakeakseni kenenkään hyväksyntää. Kirjoitin tämän ensisijaisesti itseäni varten, että tämän hetkiset ajatukseni tulisi kirjoitettua ylös. Ehkä kirjoitin tämän myös kertoakseni, että elämä ei aina ole mustavalkoista. Jokaisella meillä on vain yksi elämä, eikä sitä kannata tuhlata tyytymättömyyteen, kateellisuuteen tai jyrkkyyteen. En tarkoita, että jokaisen olisi oman onnensa löytääkseen hankittava salarakas, mutta joskus näissä tarinoissa on pelkkää hyvää. En pelästy sitä, että joidenkin mielestä olen helvetin tuleen kuuluva huora, sillä tiedän, että oikeasti enemmän on niitä, joille tarinani antaa toivoa.

Rakkaudella Jenni