Lue keskustelun säännöt.
Perusänkyrät + änkyröiden isät ja äidit!
05.03.2015 |
Auttakaa ymmärtämään lastani, jolle kaikki muutokset ja siirtymät ovat vauvasta asti olleet hankalia. On ihan sama, mikä se muutos elämässä on, myönteinen, kielteinen tai neutraali, se on lapselle hankala. On hankala mennä ulos ja hankala tulla sisälle. Hankala mennä kylpyyn ja tulla sieltä pois, nukahtaa ja herätä jne. Jämerä EI on vastaus ihan kaikkeen. Lapsi on myös fyysisesti herkkä muutoksille, ei kestä esimerkiksi kuumuutta tai hankalia vaatteita yhtään. Lapsi on neljän, eli pieni, mutta ankara vastustus kaikkea kohtaan on jatkunut yhdeksänkuisesta lähtien, kaikki on yhtä loppumatonta uhmaikää, eli kyseessä on luonteenpiirre, ei ikään liittyvä asia.
Osaatteko kertoa minulle, että miltä tuntuu ihmisestä, joka suhtautuu kaikkeen ensin torjuvasti? Herättääkö muutos pelkoa, epävarmuutta, vai mitä? Millainen olisi tällaisen ihmisen mielestä hyvä päivä, hyvät hetket ja hyvä elämä?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:54"]
Kehitysvammainenko on kyseessä?
[/quote]
Ei, vaan päin vastoin kehitys on vähintään ikätasolla, neuvolan mukaan monissa taidoissa paljon ikäistään edellä. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän neiti herkkäsielu on samanlainen, ero siinä että ei vastaa jämerästi ei vaan yleensä aloittaa "emmä tiedä" ja itkeä tihrustaa. Luulen että kyseessä on pelko.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:54"]
Kehitysvammainenko on kyseessä?
[/quote]
Ei, vaan päin vastoin kehitys on vähintään ikätasolla, neuvolan mukaan monissa taidoissa paljon ikäistään edellä. ap.
[/quote]no eipä siltä vaikuta... Tosin vanhemmathan yrittää aina viimeiseen asti torjua sen tosiseikan että omassa lapsessa on joku vika
Meillä tytössä samoja piirteitä. Usein tuntuu olevan kyse siitä, että on niin innoissaan siitä mitä just sillä sekunnilla tekee (esim. leikkii sisällä) ettei malttaisi lopettaa vaikka tiedossa olisi jotain mistä pitää (esim meno puistoon). Hermot menee myös heti jos on liian kuuma, sukka rutussa ja mitä milloinkin, saattaa alkaa itkeä kurjaa oloa vaikka kotiin olis vaan 200 m ja kuuma tms ollut vaan pari min :/
Yleisesti ottaen varsin kärsimätön ja herkkä tapaus, mutta pikkuhiljaa on alkanut helpottamaan. On nyt 10, eikä nää jutut ole enää niin hankalia kuin aiemmin, ikä tuntuu tuovan helpotusta. On muuten myös ollut monessa asiassa ikäisiään edellä (esim kielellisesti), en kyllä tiedä liittyykö se mitenkään tähän.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:54"]
Kehitysvammainenko on kyseessä?
[/quote]
Ei, vaan päin vastoin kehitys on vähintään ikätasolla, neuvolan mukaan monissa taidoissa paljon ikäistään edellä. ap.
[/quote]no eipä siltä vaikuta... Tosin vanhemmathan yrittää aina viimeiseen asti torjua sen tosiseikan että omassa lapsessa on joku vika
[/quote]
Saatko jotain iloa muiden mielen pahoittamisesta vai miksi noin ilkeämielisiä vastauksia?
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa joltain autismin tai Aspergerin lievältä muodolta. Niihin sopisi myös se että lapsi on joissain asioissa reilusti kehitystasoaan edellä
Hei 6. Meidän likka on ollut just samanlainen. Ikää nyt 12 ja edelleen on joistakin asioista liiankin tarkka. Ikä on tosiaan helpottanut mutta ekat kuus vuotta oli kyllä pelkkää taistelua joka asiasta. Ja muuten kuumaa olos ei meilläkään pienenä siedetty yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:22"]Hei 6. Meidän likka on ollut just samanlainen. Ikää nyt 12 ja edelleen on joistakin asioista liiankin tarkka. Ikä on tosiaan helpottanut mutta ekat kuus vuotta oli kyllä pelkkää taistelua joka asiasta. Ja muuten kuumaa olos ei meilläkään pienenä siedetty yhtään!
[/quote]
"Kiva" kuulla että muitakin samanlaisia on :) Meilläkin tuntui että siinä 6 v tienoilla alkoi helpottamaan enemmän, vaikka tietysti jo aiemminkin oli tapahtunut edistystä. Toivottavasti tästä vielä tasaantuu, helpottaisi lapsenkin elämää jos ei tuskastusi niin helposti.
Ihanaa että on teitä muitakin. :) Juuri tuo tuskastuminen on hyvä sana, lapsella menee hermo kaikkeen, usein myös itseensä. Hyvin alkanut pukeminen tai syöminen voi tyssätä sekunnissa siihen että lapsella tulee se vastustus, ihan kuin automaationa. Ja sitte on paha mieli itsensä kanssa, itsestään. Ei ole helppoa reppanalla.
ap.
Kehitysvammainenko on kyseessä?