särkynyt sydän...

Voi ap :( Särkynyttä sydäntä ei voi korjata kukaan muu kuin sydän itse. Tämän olen saanut itse huomata, sillä erosin tammikuussa ensimmäisestä poikaystävästäni, jonka kanssa ehdimme olla kuutisen vuotta. Mikään ei ole tätä tuskaa pahempaa :(

<3 kiitos noista sanoistasi, voimia sinulle.

Aika. Aika on ystävä. Koita vain jaksaa, niin helpottaa kyllä.

"This too shall pass."

<3 kiitos

Vaikkei nyt tunnukaan siltä, niin aika auttaa. Itse en uskonut siihen, en uskonut että voisin enää ikinä oikeesti olla onnellinen tai edes pärjätä eteenpäin. Mutta nyt, kun kaks vuotta on kulunut, oon huomannut että pikkuhiljaa oon ruvennut löytämään taas onnea ja elämäniloa ympäriltäni , ihan huomaamatta pienistä asioista . Kipu on ruvennut pikkuhiljaa muuttumaan haikeudeksi ja yks päivä huomasin hymyileväni itsekseni kun mietin meidän suhteen alkuaikoja ja sitä fiilistä sillon. Tuli hyvä mieli, en osaa ees selittää miten :) vaikka ennen muistot tuotti vaan jäätävää tuskaa. enää se kaipuu ei tunnu tukahduttavalta ja kestämättömältä, vaikka ennen halvaannutti niin ettei pystynyt edes sängystä nousemaan. Se on selvästi muuttanut muotoaan, ja varmasti helpottuu vielä ajan kuluessa jatkossakin entisestään.

Ainoa vinkki mitä voin antaa, niin anna itsesi surra NYT äläkä patoa tunteita koska ne tulee kuitenkin jossain vaiheessa pintaan ja joudut ne käsittelemään. Tsemppiä<3