Lue keskustelun säännöt.
Voiko tajuta vasta jälkikäteen kuka on se oikea?
04.03.2015 |
En aiemmin uskonut "oikeaan", mutta huomaan etten pysty unohtamaan erästä henkilöä. Minulla on tällä hetkellä "ihan kiva" ranskalainen miesystävä, jota en kuitenkaan rakasta. Tähän toiseen henkilöön rakastuin jo ensitapaamisella (vaikken uskonut sellaiseenkaan), mutta koska meillä on ikäeroa ja hänellä lapsia ex-vaimonsa kanssa, ajauduimme kuitenkin eri teille. Ajattelin että haluan sittenkin oman ikäisen miehen, jolla ei ole vanhoja sitoumuksia, mutta huomaan kuitenkin olleeni masentunut jo pitkän aikaa, kun olen väkisin yrittänyt saada suhteen toimimaan tylsään poikaystävääni ja ajattelen jopa että olen itsekäs, kun pidän hänestä kiinni. Olen kuitenkin järki-ihminen, joten en nyt vieläkään tiedä onko oikea se "henkilö jota et pysty unohtamaan" vai onko se vain satua? Mitä mieltä täällä ollaan asiasta? Onko vain naurettavaa höpötystä puhua siitä oikeasta? Kuuluuko se asioita romantisoivaan nuoruuteen ja jollei kuulu, voiko ihmisistä erehtyä joskus niin paljon, että myöhemmin huomaa heittäneensä sen tosionnen menemään jonkin huonon tekosyyn nojalla?
Kommentit (20)
Olisi ihan kiva että kerrottaisiin edes syy alapeukutukseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko Emma elokuvasta Sinä päivänä?
Oliko se "eräs" ensimmäinen mies, johon rakastuit?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:39"]
Oletko Emma elokuvasta Sinä päivänä?
[/quote]
Paremminkin Jane Austenin Emma.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:39"]
Oliko se "eräs" ensimmäinen mies, johon rakastuit?
[/quote]
Tätä ennen oli noin 10 vuoden suhde mieheen, johon rakastuin kai vähitellen. Tämä toinen mies taas oli sellainen, johon olin aivan myyty jo ensitapaamisella ja tunne oli molemminpuoleinen. (Tuntuu jotenkin lapselliselta kirjoitella tällaisia.) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:39"]
Oliko se "eräs" ensimmäinen mies, johon rakastuit?
[/quote]
Tätä ennen oli noin 10 vuoden suhde mieheen, johon rakastuin kai vähitellen. Tämä toinen mies taas oli sellainen, johon olin aivan myyty jo ensitapaamisella ja tunne oli molemminpuoleinen. (Tuntuu jotenkin lapselliselta kirjoitella tällaisia.) Ap
[/quote]
Minun teoriani mukaan on täysin erilaista, kun tunteet kehittyvät vähitellen ja kun joku saa tuntemaan itsensä hulluksi jo kättelyssä. Jälkimmäisiä on pirun vaikeaa unohtaa, ennen kuin tapaa jonkun, joka aiheuttaa saman tunteen... Jos tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se "oikea" on vaarmasti jo muuttunut Siksi "vääräksi". Minullakin on luokkakaverista kuva, jonka takana lukee ikuisesti sinun, olen jälkikäteen miettinyt olisikohan siitä tullut koskaan mitään. Kuva on joskus ekalla luokalla otettu. No Arjan kuva on vielä tallella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän tunten, itsekin mietin, olisiko suuri rakkauteni ollut sittenkin se oikea. tiemme erosivat suhteen ollessa kuumimmillaan, koska muutimme molemmat tahoillemme eri maihin ja uskokaa tai älkää, siihen aikaan ei ollut yhteydenpito niin helppoa kuin nyt.
olen kuitenkin järkeillyt, että tuon ihmisen kanssa en kokenut suhteen karikkoja enkä vaikeita aikoja, ja opin tuntemaan hänestä vain ne ihanat puolet. tästä syystä ajattelem edelleen, että hän olisi saattanut olla se oikea. mutta eihän sitä voi mitenkään tietää, ehkä hän olisi osoittautunit vääräksi kumppaniksi pitkällä aikavälillä.
eli mielestäni jälkikäteen voi varmaksi tietää, jos on valinnut väärin. silloin suhde lopahtaa ja tulee ero tai on tyytymätön suhteeseen. voi myös varmaksi tietää, että on valinnut sen oikean, kun sihde kukoistaa. mutta on mahdotonta tietää, onko jättänyt valitsematta sen oikean!
nykyiseen mieheeni en rakastunut hullun lailla. naimisissa ollaan oltu enemmän ja vähemmän tyytyväisinä 15 vuotta ja lapsia on kolme. ja yhdessä aiotaan myös pysyä. toivottavasti kuitenkin vielä joskus saan tilaisuuden tavata tuon entisen suuren rakkauteni. haluaisin tietää miten hänen elämänsä on sujunut nämä viimeiset 25 vuotta, sen verran on aikaa siitä, kun olimme puolisen vuotta yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:02"]
Se "oikea" on vaarmasti jo muuttunut Siksi "vääräksi". Minullakin on luokkakaverista kuva, jonka takana lukee ikuisesti sinun, olen jälkikäteen miettinyt olisikohan siitä tullut koskaan mitään. Kuva on joskus ekalla luokalla otettu. No Arjan kuva on vielä tallella.
[/quote]
Olen pitänyt yhteyttä kyseiseen henkilöön silloin tällöin, joten minulla on jo aika arkinen kuva hänestä, mutta silti hän on minusta täysin poikkeuksellinen ihminen. Huom, en ole tehnyt mitään pettämistä. Olemme tämän toisen miehen kanssa vaan samalla alalla, joten vaihdetaan ajatuksia sen tiimoilta. Ap/n35 (kovasti yritän kyllä valita järjellä (hyötynäkökulmaakin on), mutta tämä ranskalainen ei henkisessä mielessä anna minulle juuri muuta kuin oman eksoottisuutensa. Tämä toinen voi taas henkisesti antaa enemmän kuin muut, mutta muuten ei kai mitään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei ole kuin "niitä vääriä". "Se oikea" on vaan ajatus sun päässä. Parhaiten tuo "se oikea" ajatus pysyy varmaan kasassa, jos et ole hänenkanssaan missään tekemisissä. Näinhän se yleensä meneekin. Älkää nyt kuitenkaan olko vihaisia sille nykyiselle kompromissi kumppanille, koska olette itse hänen kanssaan suhteeseen ryhtyneet. Kaikki ritarit on ihan tavallisia ihmisiä kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:11"]
Siis ei ole kuin "niitä vääriä". "Se oikea" on vaan ajatus sun päässä. Parhaiten tuo "se oikea" ajatus pysyy varmaan kasassa, jos et ole hänenkanssaan missään tekemisissä. Näinhän se yleensä meneekin. Älkää nyt kuitenkaan olko vihaisia sille nykyiselle kompromissi kumppanille, koska olette itse hänen kanssaan suhteeseen ryhtyneet. Kaikki ritarit on ihan tavallisia ihmisiä kuitenkin.
Elämä on liian lyhyt kompromissikumppaneihin ja olen miettinyt, että olisi parempi vaikka olla yksin. Kompromissikumppanit vaan masentaa ja kuolen tylsyyteen jollen voi pitää jotain yhteyttä tähän toiseen. Ammatillisestikin se on minulle tärkeää. Hän on hyvin kehittävää seuraa. Ranskalainen on lähinnä sellainen söötti poika, jota on kiva esitellä kaikille ja jolla on kiva kotikaupunki: Pariisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on jäänyt vaan illusio päälle.
Itse oon herännyt vasta viime vuosina ajatukseen, että kyllä Urho Kekkonen olis ollu mulle se, mutta myöhäistähän se enää on.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:16"]
Sulla on jäänyt vaan illusio päälle.
[/quote]
En nyt tiedä. Silloin varmaan kaikki rakastumista muistuttavat tunteet ovat illuusiota. Haihtuvaista sorttia ne kaikki kuitenkin on. Ap
Olipa taas turhanpäiväistä. Kiitos kuitenkin nro 9. Ap
Tuolla selittyy myös osa tapauksista, joissa siedetään pitkään huonoa kohtelua kumppanilta. Eikä se tunne ole illuusiota, koska muutoin kehittäisi itselleen fiksaation tarkoituksella esim. uuteen kumppaniin ja unohtaisi vanhan. Lisäksi sama tunne jatkuu eron jälkeenkin, vaikka tosiaan olisi ollut huonossa suhteessa ja ns. arki olisi tullut vastaan. Kun usein tuota selitetään sillä, ettei vain ole kokenut arkea sen ihmisen kanssa.
Juuri samaa pohdin itsekin -jään seuraamaan.
Olen kohta 40 v ja minä ja lapsuudenystäväni olemme yllättäen lähentyneet toisellakin tavalla. Hän on pari vuotta nuorempi mies ja meillä molemmilla on edelliset peheelliset parisuhteet kaatuneet vuosikymmenten jälkeen. Onko täällä kuinka monelle käynyt niin että se ns. lisäpikkuveli tm. onkin alkanut myöhemmin kiinnostaa eritavalla kuin lapsuudessa molemminpuolisesti? Mitä siitä seurasi?
up