Ärsyttää ihmiset, jotka nauravat ja puhuvat äänekkäästi!

Minä tulen tosi hermostuneeksi ja tulee levoton olo.

Olen miettinyt, ovatko he luonteeltaan niin ulospäin suuntautuneita vai mistä on kyse?

Epätahdikasta.

Töissä nämä henkilöt myrkyttävät ilmapiiriä.

Ai kauhia mä inhoon kovaäänisiä ihmisiä. Varsinkin työpaikan taukohuoneessa, kun haluaisi sen pienen hetken olla vähän hiljaisemmassa ja rauhallisemmassa ympäristössä, niin eikös nämä kaakattajat siellä huuda räväkkäästi asioitaan ja nauraa röhöttävät päälle. 

No entä jos toisella on esim. ADHD ja/tai Asperger? Osalla ne voivat ilmetä juuri tuolla tavalla. Eivät he ilkeyttään käyttäydy tuolla tavalla. Kärsivät siitä yleensä itsekin.

Mulla on ADHD ja siksi puhun usein liian kovalla äänellä (en edes huomaa itse, että volyymi nousee). En kuitenkaan ole mikään jyrä, joka huutaa omia asioitaan muiden päälle. Olen itse asiassa hyvä kuuntelija. Tunnen itse moniakin itsekeskeisiä ja itsestään puhuvia ihmisiä, joiden ääni ei koskaan korotu.

Tässä maassa on ihanteena olla hiljaa. Olen vakavasti harkinnut muuttoa ulkomaille. Saisi olla oma itsensä, eikä kukaan pitäisi demonina, vaikka äänenvoimakkuus vähän nousisikin…

Ap, vinkki sulle: Sen sijaan, että keskittyisit puheen äänenvoimakkuuteen, voisit alkaa keskittyä puheen SISÄLTÖÖN. Sehän ei ole kiinni siitä, sanooko asiansa hiljaa vai kovaa. Paskaa puhutaan usein myös ihan kuiskaten.

Kun olin pieni, kehitysvammaisen sukulaistädin huutaminen ärsytti. Nyt aikuisena tietenkin tajuan, että kyse oli lapsellisesta vieraan pelosta. Kyseinen täti oli itse asiassa paljon parempi tyyppi , kuin vaikkapa toinen tätini: hillitty, hiljainen ja asiallinen.

Jos olisin kuunnellut paremmin ”huutavaa” tätiäni, olisin tajunnut, että hän oikeasti oli kiinnostunut minusta ihmisenä, toisin kuin nämä kulissisukulaiset…

Minulla on huono kuulo (olin nuorena festareilla talonkokoisen kaiuttimen vieressä) kuulo aleni pysyvästi. Huudan kuulemma lujaa juuri eilen postissa sain vihaisia katseita. Kuulosta johtuu huuto. Mutta en jaarittele huvin vuoksi eikä paljoa naurata mikään.

Kyllä sitä automaattisesti kovaan ääneen puhuvia ihmisiä pitää moukkana ja aika erikoisina ihmisinä.

Sivistynyttä on puhua normaalilla äänellä, rauhallisesti, herättämättä huomiota.

Yleensä nämä kovaääniset haluaakin herättää huomiota, koska heillä on niiiiiin tärkeää sanottavaa.

Tiettyyn ikään, kuuluu liian överi itseilmaisu, räävitön nauru, mesoaminen ja huutopuhe, mutta valitettavasti joillakin jatkuu se koko iän .

Eteenkin urheilijapojat voisi kerrostalossa miettiä äänenvolyymiaan. Varsinkin yöaikaan.

Kyllä se tyttöjen yli- innokas kimakka nauru myös voi ottaa korviin....

Vierailija kirjoitti:

Ap, vinkki sulle: Sen sijaan, että keskittyisit puheen äänenvoimakkuuteen, voisit alkaa keskittyä puheen SISÄLTÖÖN. Sehän ei ole kiinni siitä, sanooko asiansa hiljaa vai kovaa. Paskaa puhutaan usein myös ihan kuiskaten.

Hyvin sanottu ja pitää paikkansa. Tapaamistani paskanpuhujista ja ilkeämielisistä ihmisistä hyvin moni on ollut hillitysti, neutraalisti ja pehmeästi puhuva, ulospäin pidättyväiseltä ja kohteliaalta vaikuttava henkilö. Jos heidän kanssaan on viettänyt vähänkin enemmän aikaa, niin ei sitä ole voinut olla huomaamatta, että juttunsa ovat silkkaa myrkyn keittämistä. Siksi huvittaa välillä tällä palstalla, kun äänekkäät ja ekstrovertit ollaan aina lokeroimassa narsistisiksi minä-minä -tyypeiksi kun taas hillityt, hiljaiset  ja syrjäänvetäytyvät ovat lähtökohtaisesti parempia ihmisiä.

Älä nyt ei saa ärsyttää tai olet suvaitsematon ja sussa on jotain vialla.

Moukat kailottaa kovasti peitääkeen heikkoutensa ja tyhmyytensä. 👍

Minä olen ulospäinsuuntautunut ja puhelias ihminen ja myös minua ärsyttää ihmiset jotka kailottavat ja möykkäävät julkisilla paikoilla. Ei tietenkään kuiskata tarvi mutta miksei voi puhua ihan normaalilla äänellä. Erityisesti niitä, jotka julkisissa kulkuvälineissä karjuvat ja kuuntelevat musiikkia ilman kuulokkeita, tekisi mieli vetää turpaan.

Anteeksi, puhun kovalla äänellä. Muistan ihan konkreettisesti sen hetken, kun aloin kailottaa kovaa. Seiskaluokalla opettaja pyysi minua vastaamaan kysymykseen ja vastasinkin siihen. Yksi muutenkin minulle koko ajan ilkeilevä poika narisi, että ei kuullut mitään. Opettaja kehotti minua vastaamaan uudestaan, että tämä poikakin kuulee. Siitä lähtien aloin erikseen ajattelemaan, että pitää keskittyä puhumaan isolla äänellä.

Lisäksi mulla on viallinen purenta, eli puhuminen on helposti epäselvää sössötystä. Jos koetan puhua hiljaa, kukaan ei saa selvää. Jos taas haluan puhua selkeästi, joudun koko ajan jännittämään leukojani vähän luonnottomaan asentoon ja saan siitä migreenikohtauksia.

Kailotan siis sen vähän mitä puhun. En ole niitä, jotka haluavat olla äänessä. Anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Moukat kailottaa kovasti peitääkeen heikkoutensa ja tyhmyytensä. 👍

Tietämäni kailottajat ovat kaiken lisäksi vielä korkeasti koulutettuja. Luulisi, että edes koulutus toisi jonkinlaisia käytöstapoja, ja ettei ihan tyhmä voisi päästä korkeakouluun. Mutta näköjään mikään ei ole näin yksiselitteistä.

Näin sitä annetaan ihmisten olla omia itsejään...

Ja ne kovaääniset kuuluttaa jokaisen kuullen salassa pidettävät ja arkaluonteiset asiat kuten sairaudet. Kuinkahan moni niille sanoo selkeästi että älä puhu noin kovalla äänellä tuosta asiasta? Mitä sitten tapahtuu, alkaako riidellä?

Minä kiipeen vaikka katolle kiljumaan, kunhan mut huomataan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ADHD ja siksi puhun usein liian kovalla äänellä (en edes huomaa itse, että volyymi nousee). En kuitenkaan ole mikään jyrä, joka huutaa omia asioitaan muiden päälle. Olen itse asiassa hyvä kuuntelija. Tunnen itse moniakin itsekeskeisiä ja itsestään puhuvia ihmisiä, joiden ääni ei koskaan korotu.

Tässä maassa on ihanteena olla hiljaa. Olen vakavasti harkinnut muuttoa ulkomaille. Saisi olla oma itsensä, eikä kukaan pitäisi demonina, vaikka äänenvoimakkuus vähän nousisikin…

Kiitos kirjoituksesta, olen samanlainen. Olen myös miettinyt muuttoa ulkomaille, voin huonosti täällä Suomessa näiden hiljaisten harmaahiirien keskellä. Olen kovaääninen, puhun käsillä, olen temperamenttinen........en ole koskaan sopinut tänne vaikka olen syntynyt Suomeen ja olen suomalainen. Kun olen ulkomailla voin hyvin ja saan olla oma itseni.

Aina kun jokin asia toisessa ihmisessä tuolla tavalla ärsyttää, kannattaisi miettiä omaa menneisyyttään, kasvatustaan ja lapsuuttaan. Oliko sinulla lapsena lupa mekastaa ja olla riehakas? Jos ei niin miksiköhän? Saitko ”näpeillesi” jos puuhasit jotakin lapsille tyypillistä meluisaa hommaa tai jos kailotit äidin tai jonkun sukulaisen mielestä liian kovaa? Sanottiinko sinulle vihaisesti ”ole hiljaa!”?

Miksi kaikkien pitäisi mielestäsi hillitä itsensä sinun läheisyydessäsi? Mikä siinä metelissä on pelottavaa? Haluatko muutenkin, että asiat ovat kontrollissa? Voisitko ajatella, että itse olisit jossain tilanteessa niin vapautunut, että päästäisit oikein spontaanin naurunrähäkän?

Vierailija kirjoitti:

Ap, vinkki sulle: Sen sijaan, että keskittyisit puheen äänenvoimakkuuteen, voisit alkaa keskittyä puheen SISÄLTÖÖN. Sehän ei ole kiinni siitä, sanooko asiansa hiljaa vai kovaa. Paskaa puhutaan usein myös ihan kuiskaten.

Mä huolehdin osaltani avoimesta ja hyvästä työilmapiiristä just siten, että en kuiskaile kenenkään kanssa. Tietysti eri asia silloin, jos joku toinen esim. puhuu vieressä tärkeää puhelua. Mutta jos joku tulee mulle kuiskuttelemaan ja puhumaan ilkeästi jonkun tekemisistä, niin vastailen hänelle takaisin ihan tavallisella puheäänellä, joka kuuluu kyllä koko työtilaan.