En tule koskaan hankkimaan kumppania, perhettä tai lapsia tai mitään!

Vierailija kirjoitti:

Luet hyviä kirjoja, kokkailet, nautit ulkoilmasta, katselet hyviä elokuvia, kuuntelet hyvää musiikkia, pyydät kavereita ja sukulaisia kylään, lämmittelet saunaa ja rentoudut siellä, katselet tähtitaivasta, nukut pitkiä yöunia. Minusta kuulostaa kivalta. Jossain vaiheessa palaile ihmisten ilmoille, jopa miesten, jos siltä tuntuu. Hampaat irvessä on turha yrittæä.

Aloittaja on nainen, eli yksi keskeinen asia unohtui tuosta listasta: kaikki FWB:t kylään myös.

Saanko tulla mukaan, saat tehdä mulle mitä haluat. Olen 45 mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luet hyviä kirjoja, kokkailet, nautit ulkoilmasta, katselet hyviä elokuvia, kuuntelet hyvää musiikkia, pyydät kavereita ja sukulaisia kylään, lämmittelet saunaa ja rentoudut siellä, katselet tähtitaivasta, nukut pitkiä yöunia. Minusta kuulostaa kivalta. Jossain vaiheessa palaile ihmisten ilmoille, jopa miesten, jos siltä tuntuu. Hampaat irvessä on turha yrittæä.

Aloittaja on nainen, eli yksi keskeinen asia unohtui tuosta listasta: kaikki FWB:t kylään myös.

Miksipä ei, jos seksiä tekee mieli. Voi vaikka pelata muutaman kierroksen korttia ja käydä yhdessä saunassa. Jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan mies ei kelpaa sulle?

Kelpuutitko aiemmin vain tasokkaimpia panomiehiä?

AP ei sanonut miehistä mitään. Vain, ettei hän tule koskaan hankkimaan kumppania, perhettä, lapsia - eikä yhtään mitään. Mitä me sillä tiedolla tehdään??

Vierailija kirjoitti:

Toivoa on vielä kirjoitti:

Saanko sano, että olet vielä suht nuori ihminen. Onko pettymyksiä  seurustelussa, vai mikä sinua sai ajattelemaan näin. Kohta on uusi vuosi alkamassa ja elämä alkaa hymyillä.

27 ei ole nuori

Kyllä on, minunkin mielestäni. Tottakai mittaamme jokainen eri mielellä, mutta eikös nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä ole siellä kolmessakymmenessä?

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Luet hyviä kirjoja, kokkailet, nautit ulkoilmasta, katselet hyviä elokuvia, kuuntelet hyvää musiikkia, pyydät kavereita ja sukulaisia kylään, lämmittelet saunaa ja rentoudut siellä, katselet tähtitaivasta, nukut pitkiä yöunia. Minusta kuulostaa kivalta. Jossain vaiheessa palaile ihmisten ilmoille, jopa miesten, jos siltä tuntuu. Hampaat irvessä on turha yrittæä.

Kuulostaa rennolta, mutta kuka sen rahoittaa?

Itse en lapsia ole halunnut koskaan ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä varmempi olen päätöksestäni. Miehen olisin halunnut mutta kukaan ei kelpuuta mua joten täysin yksin mennään täälläkin. N32

Kuulostaa jäsentymättämältä kiukuttelulta.

Pistätkö sen mummo lumihankeen vai palvelutaloon? 

Hyvä päätös, et taida ollakaan niin tyhmä kuin miltä varmaankin näytät.

Minä elän vähän erakkona ihan kaupungissa. Mukavampi kun on kaikki palvelut kuitenkin lähellä, jos jotain tarvetta tulee. Oma piha on ja iso metsäpuisto vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Toivoa on vielä kirjoitti:

Saanko sano, että olet vielä suht nuori ihminen. Onko pettymyksiä  seurustelussa, vai mikä sinua sai ajattelemaan näin. Kohta on uusi vuosi alkamassa ja elämä alkaa hymyillä.

Jotkut viisastuu jo nuorena.

Erakoitumisesta haaveilu ei ole viisastumista, sori vaan.

Minäkin muutin ja mieheni rakensi meille talon eikä ole ihan kaukana kaupungista. Myöhemmin eläkkeellä lähdetään kauemmaksi. 

Vähän särähtää tuo ap:n hanki sana. Puoliso ja perhe ei ole kenellekään itsestäänselvyyksiä. Ei niitä hankita. Ne saadaan jos saadaan.

Ei ole koskaan hyvä, että ihminen rakentaa sydämemsä ympärille suojamuurin, jotta siihen ei satu. Sitä ei voi rajata koskemaan vain miehiä, vaan Se suojamuuri estää myös syvällisten ystävyyssuhteiden syntymistä.

Hyvä valinta tuo mummonmökki. Eikös siellä maaseudulla ole niitä vapaita poikamiehiä pilvi pimein, jotka eivät löydä sitä naista koska siellä ei niitä ole ja kauemmas ei voi lähteä etsimään koska pitää olla lypsyllä aamuin illoin.

Hyvä päätös ap. Tosin tuskin tulet siinä pysymään...

Itse tiesin jo 9-vuotiaana että miestä ja pentuja ei elämässäni koskaan tule olemaan, ja sen olen vanhemmilleni silloin julistanut. Ja paikkansa on pitänyt.

Jos ja kun elät yksin jäät paljosta paitsi. Riidat ja huudot. Mustasukkaisuus ja kontrolli. Kun pari ensimmäistä vuotta siinä parisuhteen Onnenautuudessa on eletty, pudotaan maan pinnalle niin että mätkähtää. Petetään, erotaan, yritetään epätoivon vimmalla etsiä uusi. Ja sama ruljanssi alusta.

Kai se sitten on sitä onnea.....

Ja siinä sitten pahimmassa tapauksessa laahataan laumaa minun - sinun - meidän lapsia ja tapellaan eltusmaksuista ja tapaamisoikeuksista ja ties mistä. Ei ihan sellainen elämänsisältö mitä itselleni haluaisin, ei todellakaan!

Ei sitä onnea toisesta ihmisestä voi hakea eikä saa. Kyllä se tulee omasta sisäisestä rauhasta ja tasapainosta, siitä että kuuntelee itseään ja elää sen mukaan. Mutta jos niin kummallinen maku on että kaikenpäiväinen vääntäminen ja katkeruus ja stressi parisuhteessa kun-niin-kuuluu-olla on sitten se mitä elämältä toivoo, siitä vaan sitten.

Minä olen jo enemmän elämää nähnyt nainen, ja elänyt valtavan hyvää ja rikasta elämää sinkkuna joka ei tarkoita sitä etteikö minulla miesystäviä olisi ollut. Oma vapaus on kuitenkin se tärkein josta en luovu. Sellaiseen mieheen en ole törmännyt jonka takia tästä luopuisin. Voihan olla että sellainenkin helmi jossain on, mutta minulta jäänyt löytymättä. Mikä ei ole mikään menetys.