miten te kauniit suhtaudutte ikääntymiseen ja sen tuomiin muutoksiin

Onneksi ei mitään järkkyjä ryppyjä tai uurteita oo.

Vanheminen ulkonäöllisesti on hanurista, jos ihan rehellisiä ollaan.

En oo ikinä pitänyt itseäni mitenkään kauniina, olin nuorenakin aika villi poikatyttö, mut koska sitä ulkonäköä on muut niin paljon toitottaneet joka puolella ja koko ajan niin vastaanpa.

Musta on jokseenkin vapauttavaa että ei enää niinkään arvoteta ulkonäön kautta. En kaipaa sitä että huudellaan perään tai tullaan iskemään keskellä katua milloin vain. Eli nyt oon ruvennut ajattelemaan että jes, ehkä nyt voidaan keskittyä muihin asioihin, niihin oleellisempiin ja unohtaa se ulkonäkö kokonaan. Jotenkin tulee asioissa sellainen tekemisen riemu, kun voi keskittyä niihin asioihin eikä siihen että joku arvottaa sut vain kuorena.

Tykkään vanheta! Pidän silti itsestäni huolta, mun ihanne ois olla joskus sellainen hymyilevä charmantti vanhusrouva, joka pukeutuu tyylikkästi ja kokee aitoa elämäniloa.

Ei mulle ikinä ulkonäkö ole ollut se kaikki. Silti nyt vanhemmiten tajuaa että olen saanut todella paljon "ilmaiseksi" ulkonäön takia. Mutta kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti. :)

Parikymppisenä olin aika ulkonäkökeskeinen, mutta onneksi tulin järkiini ja menin yliopistoon.

T. Uranainen

Ei se kauneus katoa, vaikka vähän rapistuukin. Monet iäkkäät naiset ovat kauniita, ovat olleet nuorena varmasti todellisia kaunottaria. Katselkaahan ympärillenne, niin näette kauniita vanhuksia.

Olen kuusissakymmenissä ja minua on väitetty nuorena, jopa vielä nelikymppisenäkin, kauniiksi. Itse en ole asiaa juurikaan koskaan ajatellut, en ole koskaan ymmmärtänyt tätä ulkonäön ihannointia enkä ulkonäkökeskeisyyttä. Eivät vanhenemisen mukanaan tuomat muutokset ole minulle mikään ongelma, en oikeastaan edes ajattele asiaa. Kyse on täysin normaalista "kehityksestä". 

Ei tulisi mieleenkään mitkään kauneusleikkaukset. Minusta on irvokkaan näköistä, kun osa kasvoista on eri paria loppujen kanssa. Viimeistään kaula ja kädet paljastavat iän, joten haluan muidenkin osieni olevan niiden kanssa samaa vuosikymmentä.

Suurin osa naisista on kauniita, kunhan kasvojen ilme on hymyilevä , eikä norsunsellainen. Muistan erään työkaverin vuosikymmenten takaa, oli silloin alle kolmekymppinen ja kulki aina hapan ilme kasvoillaan. Ei ollut mitenkään viehättävä. Mutta silloin, kun hän hymyili tai ihan nauroi, muutos oli valtava, silloin häntä saattoi sanoa kauniiksi.

Tottakai itsestään kannattaa muuten pitää huolta. Ikääntyminen on helpompaa, jos liikkuvuus säilyy, samoin kunto ylipäätään. Ne ovat asioita, joihin voimme itse helpostikin vaikuttaa.

Tärkeintä on säilyttää mieli nuorena ja uteliaana uudelle.

No mutta toisilla on perusilme vähän myrtsi. Ei kai kukaan nyt tekohymyile jatkuvasti vain näyttääkseen kauniimmalta?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:02"]No mutta toisilla on perusilme vähän myrtsi. Ei kai kukaan nyt tekohymyile jatkuvasti vain näyttääkseen kauniimmalta?
[/quote]

Ei tekohymy ole kaunis.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:02"]

No mutta toisilla on perusilme vähän myrtsi. Ei kai kukaan nyt tekohymyile jatkuvasti vain näyttääkseen kauniimmalta?

[/quote]

Iloinen mieli heijastuu kasvoihin. Ja päinvastoinkin. Elämä kannattaa elää positiivisella asenteella.

Minulle kauneus ei ole sama asia kuin nuoruus.

Eihän se olekaan. En ole jaksanut vuosiin meikata masennuksen takia.
Tukkakin on kuin harakanpesä.
Saattaisin olla näyttävä jos meikkaisin mutta en nyt välitä..

Olen vielä kaunis ja kun mammaa katselee niin tulen olemaan vielä pitkään ihan hyvännäköinen kunhan pidän mahdollisimman hyvän huolen itsestäni.

En ole myöskään rakentanut elämääni kauneuden varaan. Ajattelen myös että oli ihanaa olla nuorena kaunis.

Korkea koulutus jää ja muut meriitit senkin jälkeen, kun naama on muuttunut ryppyiseksi. Ei siis huonosti asiat. Ei nuoruutta kannata kuluttaa peiliin tuijotteluun.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:41"]

Korkea koulutus jää ja muut meriitit senkin jälkeen, kun naama on muuttunut ryppyiseksi. Ei siis huonosti asiat. Ei nuoruutta kannata kuluttaa peiliin tuijotteluun.

[/quote]

korkealla koulutuksella ei tee mitään :D

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:41"]

Korkea koulutus jää ja muut meriitit senkin jälkeen, kun naama on muuttunut ryppyiseksi. Ei siis huonosti asiat. Ei nuoruutta kannata kuluttaa peiliin tuijotteluun.

[/quote]

korkealla koulutuksella ei tee mitään :D

[/quote]

Tekee vaikka mitä, jos on potentiaalia tehdä.

Ei se kauneus useimpia elätä eikä siksi ole mikään suurin prioriteetti elämässä, mutta kyllä mä olen valmis satsaamaan itseeni pienimuotoisilla kauneusleikkauksilla/-toimenpiteillä jos itsetuntoa haluaa parantaa. Sanokaa turhamaiseksi mutta ennemmin mä teen asialle jotain kun valitan päivät pitkät läheisilleni kuinka kurjaa on kun tuossa ryppy ja tuossa ja tuossa ja tissit roikkuu jne.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:41"]

Korkea koulutus jää ja muut meriitit senkin jälkeen, kun naama on muuttunut ryppyiseksi. Ei siis huonosti asiat. Ei nuoruutta kannata kuluttaa peiliin tuijotteluun.

[/quote]

korkealla koulutuksella ei tee mitään :D
[/quote] Se on itsehankittu juttu jota kukaan ei voi ottaa pois.

Kauneus ei ole koskaan ollutkaan minulle tärkein asia. Pidin ulkokuorta täysin epäolennaisena asiana ja sellaisena, joka kuitenkin vääjäämättä rapistuu ajan myötä. En meikkaa enkä korosta ulkokuortani edelleenkään, kuten en tehnyt silloinkaan. Mielestäni olisi myös ollut epäreilua hyötyä kauneudesta, jota ei ole itse mitenkään ansainnut. Kaiken kaikkiaan minussa on tuo luonnon lahja mennyt tavallaan hukkaan, kun en ole osannut tai halunnut hyötyä siitä mitenkään.

Olen nyt keski-ikäinen enkä sure muutamaa hassua ryppyä tai paria harmaata hiusta. Elämässäni on vaikka mitä jännää eikä oman navan tuijotus kiinnosta sen enempää kuin ennenkään. Onhan se ihan kiva, että peilikuva näyttää kivalta, mutta ei se siinä sen kummempia tunteita herää. Jonain päivänä sieltä katsoo ryppyinen ja harmaatukkainen mummeli, mutta jos silmät kertovat ilosta, myönteisyydestä ja älyllisestä aktiivisuudesta niin ei ole väliä, kuinka paljon ryppyjä niiden ympärillä on.

Kyllä ikääntyminen on huolettanut, olen 36 nyt. Näytän kuulemma reilun 5 vuotta nuoremmalta (tuntemattomien arvioidessa, kaksi kertaa kysyttiin paperit viime vuonna ruokakaupassa). Joka tapauksessa huomaan että iho veltostuu ja kosmetologini mukaan on normaalia että ikääntyessä hormonitoiminta muuttuu, koska huomaan saavani tummempaa pigmenttiä (maksaläiskä?!) aurinkoa ottaessa söpöjen pisamoiden sijaan. Nykyään "harrastan" lähinnä keinoruskettavia ja vältän auringonottoa juuri ihovaurioiden vuoksi. Mieheni on minua useita vuosia nuorempi ja lisäksi hieman "baby face". Itse olen jo nuoresta omannut klassiset piirteet, jotka ehkä tekivät silloin aikuisemman oloiseksi. En suoraan sanottuna suhtaudu ikääntymiseeni kovinkaan positiivisesti, vaikkakin muutakin elämää on (akateeminen tutkinto ja ura). Pitäisi yrittää muuttaa katsantokantaa, sillä turha stressi taatusti vanhentaa nopeammin kuin positiivinen asenne. 

Ne keiden silmissä haluan näyttää kauniilta vanhenevat myös, joten ei mun kauneus himmene mihinkään vaikka ikää tulee. Ei näin nelikymppisenä kiinnosta, vaikkei kakskymppisten silmissä hottis olisikaan. En ymmärrä aloituksen pointtia :)