Lue keskustelun säännöt.
En ole kiinnostunut mistään, muita?
02.03.2015 |
Mua ei siis pohjimmiltaan kiinnosta oikein mikään, minkä vuoksi elämä tuntuu aika typerältä. Olen kokeillut vaikka mitä aloja ja harrastuksia mutta ei mulla ole muuta syytä nousta sängystä kuin nälkä ja jano. Muilla ihmisillä on mielettömiä intohimon kohteita ja ollaan kiinnostuneita itsensä kehittämisestä ym mutta jos mulla olisi tarpeeksi rahaa niin voisin hyvin tuijotella merta seuraavat 50 v mitä tätä "elämää" saattaa olla jäljellä. Joudun esittämään aina ns normaaleja tunnetiloja ja reaktioita kun olen ihmisten kanssa tekemisissä jotten vaikuttaisi oudolta, mutta outoa on kyllä myös tämä päivittäinen teatteri-esitys mitä joudun aina ulos poistuessani vetämään. En tunne itseäni oikein ihmiseksi edes, vaan joksikin suolapatsaaksi, joka osaa naamioitua ihmiseksi.
Kommentit (6)
Sama täällä. Minulla johtuu skitsofreniasta. Koin aiemmin elämäni merkitykselliseksi jo läheisten ihmisten myötä. Enää muut eivät juuri kiinnosta, en saa iloa heidän seurastaan. Esitän myös tunteita. Jos joku kertoo jotain hauskaa, hymyilen, koska en halua loukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siellä lähellä esim. helluntaiseurakuntaa?
https://tuleuskoon.fi/?gad_source=1&gclid=Cj0KCQjwxeyxBhC7ARIsAC7dS3_Cz…
Kaikesta huolimatta olet kiinnostunut ihmisten silpomisesta!
Seurakunnat jo kaikki nähty, ja ne ihmiset siellä.
Hyvä että pidät merestä ja aalloista. Tai järviaallot. Ehkä ne sitten.
Vanha aloitus, mutta tuli vastaan kun yritin sanoittaa omia tunteitani.
Vielä lukioikäisenä tykkäsin vielä tanhuta.
Yliopistossa luin vielä kirjoja ja lehtiä. Kuuntelin musiikkia.
Nuorena äitinä tehdä hyviä ruokia ja etsiä lapsille nättejä vaatteita. Tavata välillä muita äitejä.
Sitten jossain vaiheessa kaikki kiinnostus katosi. Oli syöpää, puoliso petti, työelämä on hirveän vaativaa ja ankeaa, maailma turvaton.
Olen 41 ja sisäisesti kuollut.