Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen ystävälle, miten pääsen eroon tästä tunteesta?
01.03.2015 |
Olemme siis vasta lukiossa, minulla on ystävä, joka on kaunis, rikas (tai hänen perheensä on) ja älykäskin.
Hän on mukava ja reilu ihminen, mutta toisinaan tunnen väkisinkin kateutta häntä kohtaan. En halua pilata ystävyyttämme mokoman takia, mutta välillä minua yksin ollessa melkein itkettää kun hänellä tuntuu olevan kaikki kunnossa ja minulla ei mitään.
Perheessäni on alkoholiongelmaa ja jatkuvia riitoja, ja rahasta on alituiseen pulaa. Heillä taas molemmat vanhemmat on hyväpalkkaisessa työssä, ja ilmapiiri heidän luona ihan eri luokkaa kun mun kotona.
Tää kaveri on loistava kirjoittaja, laulaja, ja sosiaalisesti lahjakas, suosittu, ja opiskelee neljää kieltä erinomaisin arvosanoin eikä hänellä ole yhdestäkään kurssista 8 huonompaa, kun taas minulla ka on jotain alle kasin ja sinnittelin lukiossa ajatellen että panostan kirjoituksissa niihin pariin vahvaan aineeseen ja haen yliopistoon sen turvin, (onneks matemaattisille aloille pääsee suhteellisen helposti), vaikka lukio on oikeasti mulle vaikeaa.
Tiedän että ongelma on mun päässä, miten tästä paskasta ajatuksesta pääsee eroon ?
Kommentit (9)
Se on vaan hyväksyttävä, ihmiset on erilaisista lähtökohdista. Koita löytää itsellesi joku vahvuusalue, miten esimerkiksi joku liikunnallinen harrastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Paras keino on alkaa kehittämään itseään ja löytää joku oma juttu missä on hyvä. Minä olin ennen se kympin oppilas mutta sitten kotiongelmat räjähtivät käsiin ja minua alettiin kiusaamaan koulussa. Minusta tuli alisuoriutuja ja kärsin vakavasta masennuksesta. Tunsin olevani muita huonompi kaikessa.
Sinun pitää yrittää alkaa luottamaan itseesi ja uskoa siihen että pystyt olemaan mitä vain jos oikeasti teet töitä ja yrität parhaasi. Älä lannistu vaikka muilla asiat näyttäisivät olevan paremmin. Vielä tulee sinun aikasi loistaa jos vain olet valmis unohtamaan negatiiviset ajatukset ja tekemään täysillä mitä ikinä nyt haluatkin tehdä.
Voi ap! <3
Mahtavaa, että tunnistat tunteen itsessäsi ja käsittelet sitä noin kypsästi!
Sinun elämäsi on ihan yhtä arvokas kuin ystäväsi! Huolimatta taustastasi porskuttelet lukiossa todella hienosti! Ehkä ymmärrät vasta 20 vuoden päästä miten paljon kodin ilmapiiri vie voimia. Minusta Sinä kuulostat super-naiselta!
Sinulla on nuoresta iästä huolimatta elämänkokemusta, joka auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja tilanteita.
Raha ei tuo onnea, mutta helpottaa helvetisti. Samoin koti, jossa asiat ovat hyvin. Niiden puutteesta huolimatta olet tuossa! Osaat todella antaa näitä asioita nyt muille kun arvostat niitä ja joskus lapsillesi. Tiedän, koska paras ystäväni on kokenut aikamoisen nuoruuden ja nykyäään mieletön äiti. Ai niin, hänellä on ihana perhe, iso omakotitalo ja hyvä ammatti.
Tunne arvosi!
Kaikkea hyvää Sinulle!
Kuulostaa todella tutulta! Minunkin paras ystäväni lukioaikoina oli täydellinen silmissäni ja salaa olin hirveän kateellinen. Minäkin olen kodista jossa vanhemmat olivat alkoholisteja ja tilanne olinsen verran paha että lopulta toimin äitinä teini-ikäiselle siskolleni, koin kamalan huonoa omatuntoa koiramme puolesta kun joutui elämään niin riitaisessa ympäristössä. Lisäksi numeroni laskivat jatkuvasti huonompaan, etenkin kun oma terveyteni romahti viimeisenä vuonna ja jouduin viettämään aikaa sairaalassa ja lääkärikäynneillä.
Valoisampi tulevaisuus kuitenkin odotti! Pääsin lukiosta läpi vaikeuksista huolimatta ja päädyin ammattikoulun kautta ammattikorkeaan. Olo helpotti suunnattomasti myös kun muutin omilleni(ja sain koiranikin pois niistä oloista) ja eritoten sitten kun siskonikin muutti pois kotoa. Voin sanoa että kokemasi luultavasti kasvattaa sinua ihmisenä niin paljon että olet tulevaisuudessa vahvempi kuin monet muut. Se vaatii munaa rämpiä suosta voittajana ja niinkuin joku jo sanoikin, olet supernainen! Älä mieti liikaa ystäväsi täydellisyyttä, nauti hänen seurastaan ja osoita itsellesi kuinka hyvä olet :)
Kuulostaa valitettavan tutulta. Noh, lopulta sitten minä pääsin lääkikseen kun oikeasti löysin mitä haluan tehdä, ystävä taas pääsi lukemaan DI:ksi mutta jätti kesken koska ala ei tuntunut omalta ja pänttää nyt pääsykokeisiin logopedialle. Toivon sydämestäni että hän myös pääsee, katkera en enää ole, koska tää lääkikseen pääsy näytti mulle että se on loppujen lopuks itsestä kiinni, niin kliseistä kun se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo lisätäkseni muiden kirjoituksiin sen, että tilanne ns.tasoittuu kun teistä kumpikin asuu omillaan ja kantaa vastuuta itse itsestään. Ystävällesi se voi olla ehkä asteen vaikeampaa jos on tottunut hyvään ja kaikki on mennyt aina hyvin. En tarkoita, että sitten tulee aika jolloin asetelma vaihtuisi päinvastoin ja tuntisit siitä mielihyvää. Uskon, että edelleen haluat ystävällesi jatkossakin kaikkea hyvää, mutta tämä on vain yksi mahdollinen miten voi mennä, Voit silloin häntä tukea ja neuvoa.
Se, että olet jotain niin se lähtee susta itsestäsi, eikä kotisi ja lapsuutesi ole kuin osa sinua. Se ei onneksi määrittele sinua ihmisenä.
Ystäväsi kuulostaa tulevalta menestyjältä ja on lahjakas.
Se ei silti ole mitään sinulta pois. Menestyä voitte molemmat, on jo hienosti jos olet yliopistoon menossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaverisi menestys on sulta pois miten ? ....