Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Lapsia vai ura?", miettii nainen 27 vuotta
28.02.2015 |
Olen alkanut haaveilla yliopistotutkinnosta. Minulla ei ole vakituista työtä nykyammatissani, sillä valmistuin vasta hiljattain ja työmarkkinoilla riittää vain määräaikaisuuksia toisensa perään. Olen myös vihdoin löytänyt mahdollisen pysyvän elämänkumppanin, joka tosin vasta aloitti itsekin yliopisto-opinnot paremman työn toivossa. Lapsia ei siis olisi järkevää edes hankkia tähän elämäntilanteeseen, mutta olisiko minulla, 27-vuotiaalla, enää varaa odotella kuutta vuotta sitä päivää, kun taloudellinen tilanne olisi kohentunut ja molemmilla opinnot suoritettu.
Mielestäni olen todella ikävässä tilanteessa, kun en älynnyt aiemmin hankkia miestä ja ammattia. Enkä todellakaan ole sellainen spontaani ihminen, joka yrittää lasta elämäntilanteeseen, johon se kaiken järjen mukaan ei sovi, toivoen, että "kyllä me pärjätään". En kuitenkaan haluaisi tajuta 34-vuotiaana, että en esim. voi edes saada lasta (enää), jos se nuoremmalla iällä vaikka vielä olisikin ollut mahdollista.
Kommentit (6)
Lapset ja opiskelu samalla. Yliopistossa on aika joustavaa. Suosittelen! Eikä yliopistoäidit ees jää paljoo jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että opiskelut sujuisivat lapsen kanssa jotenkin, vaikkakin hitaammin. Ongelma on vain mieheni, joka haluaa opiskella seuraavat 5-6 vuotta ja luultavasti tänä aikana hän ei ehdi tehdä muita kuin osa-aikaisia töitä. Taloudellisesti olisimme siis kusessa, jos hankkisimme lapsia nyt. Mies tuskin haluaa edes harkita asiaa tällä hetkellä, jos minäkin aloitan opinnot ensi syksynä. Luultavasti myös aloitan, sillä olen tässä työttömänä ollessani lukenut ahkerasti pääsykokeeseen. Mieheni kuitenkin on aivan ihana ja sanonut, että totta kai haluaisi vielä joku päivä lapsia kanssani, jos se vain on mahdollista.
Opiskelussa kiireisintä ja raskainta aikaa on oman kokemukseni mukaan pari ensimmäistä vuotta. Eli sanoisin että aloita opiskelut ja katso parin vuoden päästä mikä tilanne silloin on. Ei sulla ole vielä kiire.
0-27v tähän astinen elämä. Ok. Kuvitellaan että ei vauvaa vielä. +6v niin ollaan iässä 33. Sitten vauva heti valmistuttua tai vuosi sen jälkeen niin palaat työelämään kun olet 37. Sitten 37-64v olet työelämässä,
Tai
Vauva kun olet 28v. Opiskelu vauva jälkeen 31-37v. Sitten työelämää 38-64v
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:57"]0-27v tähän astinen elämä. Ok. Kuvitellaan että ei vauvaa vielä. +6v niin ollaan iässä 33. Sitten vauva heti valmistuttua tai vuosi sen jälkeen niin palaat työelämään kun olet 37. Sitten 37-64v olet työelämässä,
Tai
Vauva kun olet 28v. Opiskelu vauva jälkeen 31-37v. Sitten työelämää 38-64v
[/quote]
Aivan, jos elämä olisikin yksinkertaista matematiikkaa. Pelottaa, mitäpä jos minä olen juuri se, jolla menee 10 vuotta lapsettomuushoidoissa jne. Mitäpä jos... Tuntuu jotenkin kauhealta jossitella jo etukäteen tällaisia asioita. Olen ehkä hieman kateellinen niille, jotka ovat vain saaneet niitä lapsia elämäntilanteeseen katsomatta. Etenkin, jos näillä ihmisillä on sujunut elämä ihan hyvin siitäkin huolimatta, ettei suunnitelmat olleetkaan täydelliset. Olen myös lähipiiristäni seurannut mm. paria, jotka vuosia sitten jo suunnittelivat ääneen lasten saantinsa kuukauden tarkkuudella ja kävikin sitten ilmi, ettei mies voi edes saada lapsia.
Olen aina halunnut oman perheen ja lapsia ja kuvittelin sen olevan mahdollistakin vielä joku päivä. Mutta mitä kauemmin mietin ja jahkailen, sitä epätodennäköisemmäksi koko homma muuttuu. Ap
Alue: Aihe vapaa
Opiskella voit myöhemmin, lapsen saamisen mahdollisuus pienenee koko ajan.