Lue keskustelun säännöt.
Rikkaat ja Rahattomat 2022 Official
01.12.2021 |
Alkaa helmikuussa. Ainakin Aki ja Rita mukana "rikkaina" uudella kaudella.
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b5f7fb2d-edab-42ba-8458-a948c7c…
Aika mielenkiintoinen kausi tällä kertaakin tulossa.
Kommentit (4342)
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä ohjelmassa on siis rikkaiden määritelmä? Minusta tuntuu että nyt useampi jakso putkeen "rikkaina" on ollut jotain ihan normi keskiluokkaisia perheitä. Ja isosti velkarahalla elävät Manniset nyt on ihan oma lukunsa. Joku Sukari ja Aflecht sentään on ihan oikeasti miljonäärejä... Onko jollain jotain rekryilmoitusta tallella?
Mannisilla on paljon velkaa, jotta ovat saaneet nostettua omaa elintasoaan vielä korkeammaksi, mutta yli 90 000 euron nettovuosituloilla he ovat kuitenkin niitä yhteiskunnan hyvin toimeentulevia. On tässä sarjassa nähty myös heitä köyhempiä "rikkaita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo eilisen jakson Mirva oli kyllä todella sympaattinen persoona! Kiinnitin myös huomiota, että oli todella alipainoinen ja mielessä kävi myös, että eihän joudu rahan puutteen vuoksi jättämään esim aterioita väliin.
Ihanan läsnäoleva äiti lapsilleen!
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksinhuoltajaäiti oli kyllä fiksun ja sympaattisen oloinen. Näytti kyllä aivan nälkiintyneeltä ja mietin, että toivottavasti ei ole sellaisen takia, että ei ole varaa ruokaan.
Todella fiksu oli tämän kahden lapsen yksinhuoltaja. Ei tupeksinut rahojaan ripsienpidennyksiin eikä tatuointeihin. No, se personaltrainerin kotikäynti oli nyt rikkaan miehen kotikuntosalin esittelyä. Rikkaalle miehelle suosittelisin hammashoitoon hakeutumista, miten voi noinkin nuorella ja varakkaalla ihmisellä olla noin epätasainen hammasrivi, ehkä kertoo kotikunnan koululaisten ala-arvoisesta hammashoidosta ja sehän ei tietenkään ole "potilaan" syy, jos on laiminnlyöty oikomishoito lapsuudessa.
Ääneenihmttelijä kirjoitti:
Miksiköhän rahattomien kaksi äitiä ei ostaneet mitään pysyvämpää 1600:lla? Aurinkolasit 169e työttömälle? Selvä. Ja kommentti siitä että raha ei merkitse, on ehkä helpompi esittää silloin kun toinen käy töissä ja elättää muita.
Aurinkolaseista sai 30% alea.
On halunnut niitä pitkään ja hyvä, että sai jotain itselleen.
Lapset tykkäsivät pomppia, olisin ostanut samanlaisen pihalle.
Mistä näitä luottotiedottomia ja ulosottovelallisia oikein tulee?
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/suomalaiset-eivat-osaa-enaa-saasta…
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/luotolla-elaminen-vei-rakennusmaalarin-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksinhuoltajaäiti oli kyllä fiksun ja sympaattisen oloinen. Näytti kyllä aivan nälkiintyneeltä ja mietin, että toivottavasti ei ole sellaisen takia, että ei ole varaa ruokaan.
Todella fiksu oli tämän kahden lapsen yksinhuoltaja. Ei tupeksinut rahojaan ripsienpidennyksiin eikä tatuointeihin. No, se personaltrainerin kotikäynti oli nyt rikkaan miehen kotikuntosalin esittelyä. Rikkaalle miehelle suosittelisin hammashoitoon hakeutumista, miten voi noinkin nuorella ja varakkaalla ihmisellä olla noin epätasainen hammasrivi, ehkä kertoo kotikunnan koululaisten ala-arvoisesta hammashoidosta ja sehän ei tietenkään ole "potilaan" syy, jos on laiminnlyöty oikomishoito lapsuudessa.
Ihan ohis, mutta jos hampaat on terveet ehjät ja puhtaat ei niiden tarvitse olla jenkkimalli hymyhampaat joita toki saa teetettyä vaikka ikenien päälle. Jos taas sellaiset on luonnostaan, on nekin luonnolisen näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun melkein koko huomio tässä jaksossa meni sen rikkaan äidin ilmeettömyyden ja "tönkköyden" ihmettelyyn. Mietin ensin, että onko hällä niska jumissa tai vammautunut, ettei voi juuri päätään liikuttaa ja pitää sitä varoa. Mutta kun ei ne kasvotkaan tuntuneet oikein liikkuvan, ei edes puhuessaan. Onkohan laitettu jotain täytettä ja operaatio on mennyt pieleen? Häiritsi todella paljon katsomistani, en vaan voi sille mitään. Mies vaikutti sen sijaan puheliaalta ja ihan mukavan oloiselta kaverilta.
Ja kyllä, helpotti purkautua asiasta tänne, jos tulee tästä kommentista sanomista.
Olin lukenut täältä mielipiteistä tuosta Leikkiset-jaksosta, ennenkuin olin nähnyt sitä ja nyt kun katsoin, olen kuin puulla päähän lyöty.
Siis ne ihmisethän olivat aivan kivoja ja järkeviä. Perheen isäkin oli aivan hyvän ja terveenvoivan näköinen ja asiat kaikilla ihan ok, elämäntilanteet vain erit ja puhuivat järkevästi kummatkin, mitä asiasta oppivat.
Tosi hyvänmielen ohjelma, eikä ollenkaan sellainen, minkä kuvan täältä sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tässä ohjelmassa Mirvalla kaksi lasta, ja sanoi olevansa yksinhuoltaja. Hänen facebook-profiilissaan on kuitenkin ihan kansikuvana perhekuva, jossa hän, joku mies (lasten isä?) ja neljä lasta. Lapset syntyneet -16, -17, -18 ja -19. Kertoo sivuillaan tämän. Eli mikä ihmeen kuvio tämä on? Esittää että eronneet, miksei kahdesta muusta lapsesta puhunut mitään?
Ja tuo Leikkiset. Onko se liikeidea kopioitu Lappset -yritykseltä? Jotenkin päälleliimattu koko pariskunta.
Tätä oli tuolla faceryhmässä kysytty ja kyseessä uusi miesystävä ja hänen lapset. Ilmeisesti tämän jakson kuvaamisesta on jo yli vuosi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksinhuoltajaäiti oli kyllä fiksun ja sympaattisen oloinen. Näytti kyllä aivan nälkiintyneeltä ja mietin, että toivottavasti ei ole sellaisen takia, että ei ole varaa ruokaan.
Todella fiksu oli tämän kahden lapsen yksinhuoltaja. Ei tupeksinut rahojaan ripsienpidennyksiin eikä tatuointeihin. No, se personaltrainerin kotikäynti oli nyt rikkaan miehen kotikuntosalin esittelyä. Rikkaalle miehelle suosittelisin hammashoitoon hakeutumista, miten voi noinkin nuorella ja varakkaalla ihmisellä olla noin epätasainen hammasrivi, ehkä kertoo kotikunnan koululaisten ala-arvoisesta hammashoidosta ja sehän ei tietenkään ole "potilaan" syy, jos on laiminnlyöty oikomishoito lapsuudessa.
Oikomishoito on aikuisella yhtä tuskaa ja paljon hankalampi homma, kuin kasvavalla nuorella. Kannattaa jättää tekemättä, ellei ole jotain terveydellistä syytä, kuten jatkuva päänsärky jne. Ja kallista on kunnallisellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Se on se totuus. Vaikka olisi kuinka rikas niin onnellista elämää ei voi ostaa. Jos joka viikko olisi käytössä tuhansia euroja rahaa niin tuntuisiko se enää miltään, toisiko se elämään iloa?
Mutta ennemmin 1000 viikossa kuin satanen , oli onnellinen tai ei .
Ei saat ana. Tajusin kuuluvani näihin rikkaisiin tämän ohjelman luokituksen mukaan. Rahaa on nettona käytössä yli 1000 e/kk. Tosin sillä maksetaan lainanlyhennykset, lämmitykset, sähköt, vedet, kiinteistöverot, jätemaksut, vakuutukset, teinien menot, talon ylläpito ja remontit, kuten myös ohjelman -'rikkaat" maksavat. Eli tosiasiassa näille rikkaille ei jää lähellekään sitä tonnia viikossa törsäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Se on se totuus. Vaikka olisi kuinka rikas niin onnellista elämää ei voi ostaa. Jos joka viikko olisi käytössä tuhansia euroja rahaa niin tuntuisiko se enää miltään, toisiko se elämään iloa?
Mutta ennemmin 1000 viikossa kuin satanen , oli onnellinen tai ei .
Ei saat ana. Tajusin kuuluvani näihin rikkaisiin tämän ohjelman luokituksen mukaan. Rahaa on nettona käytössä yli 1000 e/kk. Tosin sillä maksetaan lainanlyhennykset, lämmitykset, sähköt, vedet, kiinteistöverot, jätemaksut, vakuutukset, teinien menot, talon ylläpito ja remontit, kuten myös ohjelman -'rikkaat" maksavat. Eli tosiasiassa näille rikkaille ei jää lähellekään sitä tonnia viikossa törsäämiseen.
Korjaan: rahaa on käytössä yli 1000 e/viikko. T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.
Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.
Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.
Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.
En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.
Rahaa pitää olla riittävästi, että pärjää. Loppu on sitten ylimääräistä luksusta. Jotkut nauttivat siitä ja näkevät siinä työnsä tuloksen. Moni pärjää vähemmällä. Tässä ohjelmassa moni on saanut sykäyksen muuttaa omaa elämäänsä ja suhtautumistaan rahaan. Saahan sitä rahaa, kuka sitä haluaa. Ittestähän se on yleensä kiinni. Onnea se ei silti automaattisesti tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan televisioon ohjelman Rikkaat suuret ikäluokat vastaan Rahattomat ja köyhät lapsiperheet.
1940- ja 1950-luvulla syntyneet pääsivät ilman koulutustakin vakituiseen ja kokoaikaiseen eläkevirkaan. Muun muassa sairaanhoitajalla eläkeikä oli 1990-2000-luvuilla noin 58 vuotta. On hulppea omistusasunto, usein omakotitalo, kakkosasunto, kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa.
Köyhät lapsiperheen vanhemmat tekevät matalapalkkatyötä. Osa tekee vastentahtoista osa-aikatyötä, jolla ei tule toimeen. Jos on sattunut saamaan pankista asuntolainaa, niin lainanmaksua riittää kasvukeskuksissa ainakin 25 vuodeksi. Ei ole kesämökkiä, ei ole sijoitusasuntoja, ei ole lomaosakkeita eikä ole pörssiosakkeita. Rahaa on jatkuvasti liian vähän ja kaikesta säästäminen ja pienillä tuloilla kitkuttaminen on perusarkea.
Älä yleistä. Meitä suuria ikäluokkia on joka lähtöön. Suuri tuloisia pieni vähemmistö. Keskiluokkaisia ja köyhiä löytyy. Ja harvalla meistä on nuo luettelemasi omaisuudet. Töitä oli meidän aikana, kun vain viitsi tehdä. Mutta palkat oli pienet. Ei ollut kunnallista päivähoitoa, yksityistä, kallista, piti käyttää. Turha kadehtia meitä, ehkä luulet että kaikilla on samanlaiset omaisuudet kuin sinun isovanhemmilla.
Ja asuntolainan korko oli 16 %
Tuntipalkka siivoojalla oli 1990 vuonna 20markkaa, nykyään n 12 euroa. Uusi kaksio maksoi v 1990 250000 markkaa ja nykyään vähintään saman euroissa. Siinä ei matalampi korko paljon auta, kun pankki ei edes myönnä lainaa tulotason takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.
Totta tuokin. Mutta itse en ymmärrä tällaista ymmärtämättömyyttä:
"En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien."
Silloin kun itsellään on kakki nuo muut elämän osa-alueet kunnossa, mutta vain rahan puute tuo ongelmia, niin on varmaan helppo ajatella noin. Kuulostaa kyllä katkeralta... Mutta kun ei kaikilla ole elämässä asiat hyvin vaikka olisikin sitä rahaa! Raha ei ole koko elämä. Saattaa olla muita ongelmia, vaikeuksia Ihmissuhteissa, jaksamisen suhteen, masennusta, sairauksia, yksinäisyyttä jne. Miten te rahan jankkaajat ette sitä tajua? Sitä minä en ymmärrä, että miten voi olla ajatusmaailma noin kapea.
On paljon tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, joita ei rahalla saa. Helppohan se on tosiaan sanoa, että raha tuo onnea ja että sen pitäisi tuoda, jos on itsellään kaikki asiat muuten oikeasti ihan hyvin.
Suurilla ikäluokilla inflaatio on syönyt tehokkaasti asuntolainaa. Kaikki asuntolainan korot on saanut vähentää verotuksessa. Omistusasuntojen hinnat ovat olleet halpoja 1960- ja 1970-luvuilla ja vielä 1980-luvun puoliväliin asti. Suuret ikäluokat ovat suoraan hyötyneet alhaisista omistusasuntojen hinnoista. Halvat hinnat ovat mahdollistaneet omistusasunnon, sijoitusasuntojen ja kesämökin hankkimisen.
Suurilla ikäluokilla on ollut alhainen eläkeikä. Myös työkyvyttömyyseläkkeelle on päässyt paljon helpommin kuin nykyään.
Sukupolvien välinen eriarvoisuus on totta, mutta Suomessa siitä ei saa puhua. Boomerit voivat pahoittaa asiasta mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan televisioon ohjelman Rikkaat suuret ikäluokat vastaan Rahattomat ja köyhät lapsiperheet.
1940- ja 1950-luvulla syntyneet pääsivät ilman koulutustakin vakituiseen ja kokoaikaiseen eläkevirkaan. Muun muassa sairaanhoitajalla eläkeikä oli 1990-2000-luvuilla noin 58 vuotta. On hulppea omistusasunto, usein omakotitalo, kakkosasunto, kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa.
Köyhät lapsiperheen vanhemmat tekevät matalapalkkatyötä. Osa tekee vastentahtoista osa-aikatyötä, jolla ei tule toimeen. Jos on sattunut saamaan pankista asuntolainaa, niin lainanmaksua riittää kasvukeskuksissa ainakin 25 vuodeksi. Ei ole kesämökkiä, ei ole sijoitusasuntoja, ei ole lomaosakkeita eikä ole pörssiosakkeita. Rahaa on jatkuvasti liian vähän ja kaikesta säästäminen ja pienillä tuloilla kitkuttaminen on perusarkea.
Älä yleistä. Meitä suuria ikäluokkia on joka lähtöön. Suuri tuloisia pieni vähemmistö. Keskiluokkaisia ja köyhiä löytyy. Ja harvalla meistä on nuo luettelemasi omaisuudet. Töitä oli meidän aikana, kun vain viitsi tehdä. Mutta palkat oli pienet. Ei ollut kunnallista päivähoitoa, yksityistä, kallista, piti käyttää. Turha kadehtia meitä, ehkä luulet että kaikilla on samanlaiset omaisuudet kuin sinun isovanhemmilla.
Ja asuntolainan korko oli 16 %
Tuntipalkka siivoojalla oli 1990 vuonna 20markkaa, nykyään n 12 euroa. Uusi kaksio maksoi v 1990 250000 markkaa ja nykyään vähintään saman euroissa. Siinä ei matalampi korko paljon auta, kun pankki ei edes myönnä lainaa tulotason takia.
Miten nuo rikkaat perheet valitaan perheeseen ? Eihän esim tuo leikkisät mitään rikas ollut jos vaikka vertaa Sukariin.Ihan mainos kikka oli tulla hilluun tv ruutuun ne paidat päällä.On ollut perheitä laidasta laitaan.Tuo perhe oli kyllä hyvin negatiivinen.
Hyvin harvoissa tuotteissa on ehdoton viimeinen käyttöpäivä, juuri siihen perustuu tällaisten hävikkiruokaa myyvien firmojen liikeidea. Tilauksessahan oli esimerkiksi pillimehuja, jotka eivät mene miksikään vielä "parasta ennen" päivän lähellä. Myös pakasteeseen kannattaa hankkia tuotteita, jos sopivasti sattuu saamaan.