Olen niin sairas etten kykene hyvään vanhemmuuteen (tuntuu kamalalta)

Up

Tuo on suurta rakkautta syntymätöntä lastasi kohtaan. Epäitsekkyyttä. Hienoa.

Kyllä sinä mielestäni kiitoksen ansaitset! Vielä nykypäivänäkin osa ihmisistä kokee lapsen saannin velvollisuudekseen ja tekee niitä mitä huonoimpiin elämäntilanteisiin. Kiitos ja kummarrus sinulle siitä, että osaat laittaa muut ihmiset edellesi ja tiedostat minkälaisessa kodissa lapsen on hyvä kasvaa. :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:37"]

Miksi muiden pitäisi kiittää suo sun elämästäs? Ehkä kannattaa tehdä asioita oman itsensä takia mieluummin kuin muiden kiitoksen perässä

[/quote]

Yhdessä täällä eletään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ymmärrystä kyllä siitä, ettet voi saada tai et halua lapsia, mutta mä en ymmärrä mistä sua pitää kiittää? :D

Kuule, jo pelkästään ongelmasi tiedostamalla ja sen kanssa realistisesti elämällä annat itsestäsi sellaisen kuvat, että tuskin olisit kovin huono vanhempi. Ratkaisusi on kyllä oikea, jos olet esimerkiksi niin masentunut ettet pysty nouseemaan sängystä viikkoihin mutta muista, että on niitä onnellisia lapsia pyörätuolipotilaillakin

Jokainen, joka päättää olla hankkimatta lapsia, on tehnyt hienon ja arvokkaan päätöksen. Ansaitset täyden kunnioitukseni, ap.

Up

Yritä laittaa itseäsi kuntoon, jos se vain on mahdollista. Olen nähnyt montakin tarinaa, jossa on tullut murheita ja sen jälkeen terveyden menettämistä ja sitten ei vain jostain syystä saada itseä enää kuntoon. Kannattaa ehdottomasti hakeutua lääkärin hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 18:54"]

Ei sinun nyt mitään kiitosta kuulukaan siitä saada...

[/quote]

Onhan tuo suhteellisen hyvää elämänhallintaa

millä tavalla olet sairas, jos saa kysyä?

Up

Entäs sitten, kun sairaudet alkaa/pahenee vasta lasten saamisen jälkeen? :( Koko ajan saa miettiä, mikä on tarpeeksi hyvä.

Syntymättömät lapsesi kiittää sinua. Tai no, ei ne voi, kun ei ole syntyneetkään. Mutta jos tekisit lapsia, he eivät kiittäisi, vaan kiroaisi. Onnittelen oikeasta päätöksestä, en kiitä :)

Täällä toinen samanlainen. En yksinkertaisesti voi luottaa siihen että voisin tarjota lapselle hyvän elämän. Välillä on hyviä kausia mutta aina kuntoni romahtaa. Se on yhtä vakio kuin vuorovesi tai kuunkierto. Olen sairaiden ihmisten kasvattama ja suunnilleen joka päivä vituttaa elää tämän psyykeen retaleen kanssa. Kun ei ole kunnossa niin ei ole kunnossa. En paita tätä perintöä kiertoon.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 14:44"]

Kuule, jo pelkästään ongelmasi tiedostamalla ja sen kanssa realistisesti elämällä annat itsestäsi sellaisen kuvat, että tuskin olisit kovin huono vanhempi. Ratkaisusi on kyllä oikea, jos olet esimerkiksi niin masentunut ettet pysty nouseemaan sängystä viikkoihin mutta muista, että on niitä onnellisia lapsia pyörätuolipotilaillakin

[/quote] Pakko kommentoida. Ajatellaan että olet syntynyt ilman toista akillesjännettä. Ihmettelet miten kävely ei suju ja koitat vaan hampaat itsessä tepsutella kuin muutkin. Kunnes eräs päivä tajuat, ettei sulla muuten oikeasti ole toista akillesjännettä ja et koska pysty samaan elämään kuin monet muut. Kasvaako tämä puuttuva akillesjänne asian älyämisellä paikalleen?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:33"]

Hassua kyllä, ne tapaukset jotka itse tunnen, jotka ovat vapaaehtoisesti jääneet lapsettomiksi harkinnan jälkeen esim. mt-ongelmien, ujouden ja arkuuden tms syiden takia, ja jotka itse kokevat ettei heistä olisi vanhemmiksi, vaikuttavat näin ulkopuolisesta ihmisiltä joista tulisi todella hyviä vanhempia... He ovat herkkiä, kunnollisia, ajattelevaisia ihmisiä. Hoitavat itseään ja sairauksiaan. Joidenkin kohdalla oikeasti harmittaa että kuten eräs sanoo, ovat "karsineet itsensä ulos jalostusohjelmasta", vaikka haluaisivatkin lapsia. Olisi varmasti lapselle hyvä koti hänenkin luonaan, huolimatta äidin ujoudesta.

[/quote]

Ehkä näet vain pinnan.  Minäkin olen ulospäin ja työkavereille todella huomioiva ja rauhallinen ihminen, mutta kotona sitten en jaksa vastailla todellakaan lasten tarpeisiin kuten tarttis. Tein kuitenkin lapsia koska tilanne ei ollut niin paha kun olin lapseton ja mulla on mies, joka on lasten kanssa sen mitä minä en kykene. Mutta ilman tätä miestä en olisi koskaan hommaan ruvennut. Enkä nähnyt etukäteen, miten paljon lapset nostattavat käsittelemättömiä haavoja pintaan. Mutta olen hitaan mutta eteen päin vievän toipumisen tiellä. 

Mutta nuo syyt kannattaa ottaa vakavasti ja ihminen ei tosiaan aina näytä huonoja puoliaan edes läheisille ystävilleen, kun ei kuitenkaan jaa elämää heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 14:27"]

Ymmärrystä kyllä siitä, ettet voi saada tai et halua lapsia, mutta mä en ymmärrä mistä sua pitää kiittää? :D

[/quote]

Siitä ettei aiheuta lisää kärsimystä maailmaan vain kuuluakseen porukkaan, joka "saavuttaa" lapset.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 13:41"]

Kyllä sinä mielestäni kiitoksen ansaitset! Vielä nykypäivänäkin osa ihmisistä kokee lapsen saannin velvollisuudekseen ja tekee niitä mitä huonoimpiin elämäntilanteisiin. Kiitos ja kummarrus sinulle siitä, että osaat laittaa muut ihmiset edellesi ja tiedostat minkälaisessa kodissa lapsen on hyvä kasvaa. :)

[/quote]

Sama.