Miten joku voi kestää vuodesta toiseen kumppaninsa rikollisuutta?

Tiedän perheen, jossa äiti on itse tavallinen työssäkäyvä, joka on ottanut itselleen vankikundin, joka on linnassa enemmän kuin vapaalla. Heillä on jo lapsiakin ja molemmat traumatisoituneita. Eikö kukaan suojele lapsia rikolliselta mallilta. Mies on niin kauan kotona, kunnes pääsee koevapaudesta. Sen jälkeen hölmöilee taas, ei käy töissä, vaan on ilmeisesti eläkeläinen, vaikka tuskin on jätkällä kolmekymppiä mittarissa... Miten nainen ei ymmärrä jättää perheensä parhaaksi miestä??? Olenko itse nyt hakoteillä? Itselle vankilakundius olisi sellaista, että en todellakaan edes miettisi suhdetta saati lapsia sellaisen henkilön kanssa...