Lue keskustelun säännöt.
Voiko pettämisen jälkeen saada luottamuksen takaisin?
26.02.2015 |
Vuosi kohta jo mennyt ja en edelleenkään luota. Mies on tehnyt kaikkensa saadakseen asiat korjattua, mutta mut rikottiin niin pahasti, ettei tästä meinaa tulla mitään. Katselin vanhoja kuvia ja olin niin onnellinen, olin onnellisessa parisuhteessa ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. Nykyään mietin jatkuvasti mikä mussa on vikana, miksi ihminen johon luotin ja rakastin teki jotain niin hirveää. Pitäisi opettaa tytöilleni vahvaa itseluottamusta, mutta miten se onnistuu kun itse olen ihan romuna? Voiko tämä tästä enää parantua? Rakastan miestäni ihan hirveästi, ja on meillä paljon hyviäkin päiviä. Mutta sitten se koko tapahtuma räjähtää mieleeni ja mielialani laskee ja tuntuu että koko maailma romahtaa.
Kommentit (62)
Kylmä totuus on, ette ei tietenkään häneen voi luottaa, hän on jo TODISTANUT sen käytöksellään. Pystytkö sitten elämään sen kanssa, on oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamusta ei saa takaisin,niin se vaan menee.Mutta luottaisitko seuraavaankaan mieheen,entä jos ne kaikki pettää?Siinäpä sitä miettimistä..
Edellisessä liitossani minulla oli henkinen salasuhde toiseen mieheen vuosikaudet. Emme olleet yhdessä, emme tavanneet emmekä viestitelleet. Tunsimme toisemme ja kerran eräissä juhlissa huppelissa tunnustimme toisillemme olevamme rakastuneita toisiimme. Tuon jälkeen siis kesti vuosia, että emme olleet yhteydessä, näimme kaupassa silloin tällöin, mutta vain tervehdimme ohimennen.
Ajattelimme toisiamme päivittäin. Koin, että olimme uskottomia, koska emme voineet asiasta puolisoillemme kertoa. Lopulta molemmat erosimme toisitamme tietämättä ja päädyimme yhteen. Sitä kesti vuosia, kunnes mies petti. Tiesin, ettei häneen voi luottaa ja lopetin suhteen, kovilla kivuilla.
en luottanut enää häneen enkä itseenikään, koska olin elänyt noin.
Meni siinä pari kolme vuotta ihmetellessä. Sitten oli pakko päättää, jätänkö asian taakse vai en. Miehen pitää saada näyttää, että on luottamuksen arvoinen eikä asiaa voi olla koko ajan tuomassa esille. Se vasta parisuhdetta raastaa kun koko ajan on epäilemässä. Päätös on tehtävä itse, haluanko olla tällainen vai pystynkö tekemään jotain. Antamaan anteeksi ja tulemaan vastaan. Elämässä tapahtuu, mikään ei ole satavarmaa, ei uudenkaan kumppanin kanssa. Mutta meillä onnellista eloa on jatkunut jo yli vuosikymmen tuosta eikä uusia pettämisiä ole tapahtunut. Voin siis jo nyt sanoa, että kannatti luottaa. Vaikka huomenna jotain menisi vikaan, 10 vuotta onnellista elämää on ollut kaiken sen arvoista.
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa kunnes kuolema teidät erottaa, jos ette ole valmiita antamaan toisen virheitä anteeksi. Jokainen niitä tekee joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä, etenkin jos pettämiseksi lasketaan jo pettämisen ajattelu, ihailu, flirttailu tai ystävystyminen. Ja tämä todellakin tapahtuu ihan yhtä varmasti naisille kuin miehillekin. Ihan naurettavaa naiviutta ajatella, että suhteen alkuhuuma kestää viittä vuotta pidempään, arki on jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa, jos ette ole valmiita vaatimaan itseltänne niin yksinkertaista asiaa kuin uskollisuutta. Sen avioliiton voi purkaa _ennen_ kuin ryhtyy uusiin suhteisiin, mutta tämä vaatii itsekunnioitusta ja puolison kunnioitusta.
Ja pettäminenhän ei ole "virhe", vaan pitkäkestoista suunnitelmallista epärehellisyyttä ja halventamista, joka kuvastaa laajasti tekijän persoonallisuutta, arvoja ja kehitystasoa.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:29"]
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa, jos ette ole valmiita vaatimaan itseltänne niin yksinkertaista asiaa kuin uskollisuutta. Sen avioliiton voi purkaa _ennen_ kuin ryhtyy uusiin suhteisiin, mutta tämä vaatii itsekunnioitusta ja puolison kunnioitusta.
Ja pettäminenhän ei ole "virhe", vaan pitkäkestoista suunnitelmallista epärehellisyyttä ja halventamista, joka kuvastaa laajasti tekijän persoonallisuutta, arvoja ja kehitystasoa.
[/quote]
Ei. Jos luvataan rakastaa myötä- ja vastamäessä, niin silloin annetaan anteeksi eikä heti erota, kun ajatuksissa alkaa liikkua muitakin kuin oma puoliso. Tai sitten ei kannata mennä naimisiin ollenkaan. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele voivansa kahlita toisen AJATUKSIA loppuiäksi? Ihan turhaa ihmetellä, miksi nykyajan avioliitot ei kestä, kun kuvitellaan, että elämä ja parisuhde on yhtä auvoa alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla pettäminen oli kyllä ihan saatanan paha VIRHE. JA en ollut suunnitellut sitä, lähdin aivan liian humalassa ulos ja tapasin jonkun miehen ja tein vitun paskasti. Kadun sitä ja sen jälkeen teki mieli tappaa itseni. Itken vielä nykyäänkin asiaa enkä luota enää itseeni, vaikka siitä on jo useita vuosia. Olen mieheni kanssa edelleen yhdessä ja tunnustin tapahtuneen heti. En tiedä miten voisin muuten osoittaa luotettavuuttani kuin olemalla luotettava. En enää ikinä lähde esim humalassa ulos enkä tapahtuneen jälkeen ole lähtenyt. En syytä pelkästään humalatilaani, olen myös paska ihminen mutta tunnen kuitenkin että olen muuttunut, olin silloin muutenkin ihan sekaisin. Kannan siitä edelleen syyllisyyttä päivittäin ja rinnasta pistää, nytkin itken.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:06"]Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa kunnes kuolema teidät erottaa, jos ette ole valmiita antamaan toisen virheitä anteeksi. Jokainen niitä tekee joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä, etenkin jos pettämiseksi lasketaan jo pettämisen ajattelu, ihailu, flirttailu tai ystävystyminen. Ja tämä todellakin tapahtuu ihan yhtä varmasti naisille kuin miehillekin. Ihan naurettavaa naiviutta ajatella, että suhteen alkuhuuma kestää viittä vuotta pidempään, arki on jotain ihan muuta.
[/quote]
Systemaattinen pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Jos alttarilla on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä pitäiskö toiselle antaa anteeksi jos puukottaa puolison melkein hengiltä? Sitä pettäminen on! Systemaattista, harkittua tappamista. Ei petetty enää siitä koskaan toivu.
Toinen on nähnyt vaivaa ja suunnitellut kaiken koska pettäminen ei koskaan vain tapahdu! Tapaamiset kuin myös yhteydenpito pitää suunnitella harkiten, kyllä siinä jokainen syyntakeellinen tietää mitä tekee.
Kuinka sellaisen voisi siis antaa anteeksi? Kuinka voisit sanoa että 'no alttarilla tuli luvattua, kohtele minua siis kuin ovimattoa, tallo ja riko minut- alttarilla lupasit kyllä rakastaa '
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:29"]
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa, jos ette ole valmiita vaatimaan itseltänne niin yksinkertaista asiaa kuin uskollisuutta. Sen avioliiton voi purkaa _ennen_ kuin ryhtyy uusiin suhteisiin, mutta tämä vaatii itsekunnioitusta ja puolison kunnioitusta.
Ja pettäminenhän ei ole "virhe", vaan pitkäkestoista suunnitelmallista epärehellisyyttä ja halventamista, joka kuvastaa laajasti tekijän persoonallisuutta, arvoja ja kehitystasoa.
[/quote] no joku kännissä tapahtunu pano ei ole mitään suunnitelmallista. Fakta on että tilaisuus tekee varkaan. Harvat yhden illan hairahdukset on harvoin suunniteltuja. Tosin nekin väärin, mutta ei suunniteltuja. Suhteet on suunniteltuja.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:06"]Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa kunnes kuolema teidät erottaa, jos ette ole valmiita antamaan toisen virheitä anteeksi. Jokainen niitä tekee joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä, etenkin jos pettämiseksi lasketaan jo pettämisen ajattelu, ihailu, flirttailu tai ystävystyminen. Ja tämä todellakin tapahtuu ihan yhtä varmasti naisille kuin miehillekin. Ihan naurettavaa naiviutta ajatella, että suhteen alkuhuuma kestää viittä vuotta pidempään, arki on jotain ihan muuta. [/quote] Systemaattinen pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Jos alttarilla on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä pitäiskö toiselle antaa anteeksi jos puukottaa puolison melkein hengiltä? Sitä pettäminen on! Systemaattista, harkittua tappamista. Ei petetty enää siitä koskaan toivu. Toinen on nähnyt vaivaa ja suunnitellut kaiken koska pettäminen ei koskaan vain tapahdu! Tapaamiset kuin myös yhteydenpito pitää suunnitella harkiten, kyllä siinä jokainen syyntakeellinen tietää mitä tekee. Kuinka sellaisen voisi siis antaa anteeksi? Kuinka voisit sanoa että 'no alttarilla tuli luvattua, kohtele minua siis kuin ovimattoa, tallo ja riko minut- alttarilla lupasit kyllä rakastaa '
[/quote] mutta tämä ap tapaus oli kerta hairahdu. Ei mikään suhde! Aivan kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sänkyyn meneminen on ihan suunniteltu juttu. Vai vahingossako se penis sinne emättimeen lipsahtaa ilman minkäänlaista flirttailua, suutelemista, hierontaa, kuiskuttelua, vaatteiden riisumista, yms?
Kyllä sitä tapoksi voi sanoa jokaisessa tapauksessa, ei ehkä murhaksi.
Mä en kyllä ymmärrä teitä. Miksi ajatus siitä että mies saattaisi pettää (eli siis käyttää munaansa jonkun toisen naisen pimpissä) on niin kauhean ahdistava? Eikö teillä ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin seksi? Itseäni ei kiinnostaisi juuri yhtään jos mies vaikka pettäisikin, ainakaan se ei aiheuttaisi mitään ahdistusta tai luottamuskatoa, koska seksi nyt on vaan seksiä. Olen kyllä harrastanut itsekin seksiä monien miesten kanssa eikä sillä mielestäni ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka pitävät minut yhdessä mieheni kanssa. Seksi on avioliitossa mielestäni ehkä joku kymmeneksi tärkein asia, vaikka meillä sitä paljon onkin ja on hyvääkin. Kuulostatte ihan joltain pikkutytöiltä, jotka haluaa omistaa miehensä. Ei ihme että miehet ahdistuu ja etsii muuta seuraa. Kannattaisi ehkä hoitaa tuo läheisriippuvuus ensin kuntoon ja sitten vasta pohtia luottamusasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:38"]
Se sänkyyn meneminen on ihan suunniteltu juttu. Vai vahingossako se penis sinne emättimeen lipsahtaa ilman minkäänlaista flirttailua, suutelemista, hierontaa, kuiskuttelua, vaatteiden riisumista, yms?
Kyllä sitä tapoksi voi sanoa jokaisessa tapauksessa, ei ehkä murhaksi.
[/quote] no humalassa sitä ei todellakaan ajattele seuraamuksia. Ja estot häviää. Et ymmärrä, kuinka loukkaat kumppania. Suhteessa ollaan ihan selvinpäin ja jos pettäjä on vielä joka päivä yhteydessä toiseen osapuoleen. Pettäminen on väärin kaikin tavoin, mutta edelleenkin ihan eri asia yksi hairahduks kuin suhde.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:45"]
Mä en kyllä ymmärrä teitä. Miksi ajatus siitä että mies saattaisi pettää (eli siis käyttää munaansa jonkun toisen naisen pimpissä) on niin kauhean ahdistava? Eikö teillä ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin seksi? Itseäni ei kiinnostaisi juuri yhtään jos mies vaikka pettäisikin, ainakaan se ei aiheuttaisi mitään ahdistusta tai luottamuskatoa, koska seksi nyt on vaan seksiä. Olen kyllä harrastanut itsekin seksiä monien miesten kanssa eikä sillä mielestäni ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka pitävät minut yhdessä mieheni kanssa. Seksi on avioliitossa mielestäni ehkä joku kymmeneksi tärkein asia, vaikka meillä sitä paljon onkin ja on hyvääkin. Kuulostatte ihan joltain pikkutytöiltä, jotka haluaa omistaa miehensä. Ei ihme että miehet ahdistuu ja etsii muuta seuraa. Kannattaisi ehkä hoitaa tuo läheisriippuvuus ensin kuntoon ja sitten vasta pohtia luottamusasioita.
[/quote]
Me kaikki emme ole pelkkiä yksinkertaisia elukoita, joille seksi on vain seksiä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:06"]
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ja luvatko rakastaa kunnes kuolema teidät erottaa, jos ette ole valmiita antamaan toisen virheitä anteeksi. Jokainen niitä tekee joka tapauksessa jossain vaiheessa elämäänsä, etenkin jos pettämiseksi lasketaan jo pettämisen ajattelu, ihailu, flirttailu tai ystävystyminen. Ja tämä todellakin tapahtuu ihan yhtä varmasti naisille kuin miehillekin. Ihan naurettavaa naiviutta ajatella, että suhteen alkuhuuma kestää viittä vuotta pidempään, arki on jotain ihan muuta.
[/quote]
Jotenkin minä olen kuitenkin onnistunut olemaan mieheni kanssa 22 vuotta pettämättä... Enkä ole edes ajatellut, että se olisi jokin upea saavutus.
Alttarilla luvataan uskollisuutta. Jos ei siihen pysty, ei kannata luvata.
TIETYSTI VOI , MUTTA EDELLYTTÄÄ ETTÄ PETTÄJÄ ON KUOLLUT! " RAUHA HÄNEN KATALALLE LUONTEELLEEN "
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:45"]
Mä en kyllä ymmärrä teitä. Miksi ajatus siitä että mies saattaisi pettää (eli siis käyttää munaansa jonkun toisen naisen pimpissä) on niin kauhean ahdistava? Eikö teillä ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin seksi? Itseäni ei kiinnostaisi juuri yhtään jos mies vaikka pettäisikin, ainakaan se ei aiheuttaisi mitään ahdistusta tai luottamuskatoa, koska seksi nyt on vaan seksiä. Olen kyllä harrastanut itsekin seksiä monien miesten kanssa eikä sillä mielestäni ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka pitävät minut yhdessä mieheni kanssa. Seksi on avioliitossa mielestäni ehkä joku kymmeneksi tärkein asia, vaikka meillä sitä paljon onkin ja on hyvääkin. Kuulostatte ihan joltain pikkutytöiltä, jotka haluaa omistaa miehensä. Ei ihme että miehet ahdistuu ja etsii muuta seuraa. Kannattaisi ehkä hoitaa tuo läheisriippuvuus ensin kuntoon ja sitten vasta pohtia luottamusasioita.
[/quote]
Me kaikki emme ole pelkkiä yksinkertaisia elukoita, joille seksi on vain seksiä.
[/quote]
Päinvastoin, minusta kyllä vaikuttaa että olette aika yksinkertaisia kun annatte niin paljon painoarvoa lisääntymismenetelmälle, että suorastaan ahdistutte ajatuksesta, että miehenne sekstaisi jonkun toisen kanssa. Onko se teiltä oikeasti rakkautta vai sairaalloista omistushalua? Ja onko se oikein teitä itseännekään kohtaan, että teette asiasta elämää suuremman? Jos suhteessa on rakkautta, ei siitä lähdetä pettämään. Tuollainen pers edellä puuhun-asenne, jossa seksi on tärkeimmässä roolissa, on älytön. Hoitakaa tunnepuoli kuntoon niin pettämistä ei tarvitse pelätä.
Miksi ihmeessä kukaan alun alkaenkaan luottaa 100% ? Tervetuloa reaalimaailmaan.