Taas paniikki päällä, tuntuu etten jaksa

Olen elävä kuollut. Nukun yli puolet päivästä, loput olen koneella. Join monta kuukautta pahaan oloon ja nyt juon enää vain vklp.. Silloin tällöin viikolla. Rahat loppuu melkein heti kun tulee sillä ostokset pystyn tehdä vain ärrällä. Toimeentulotuki tulee ihan minimimäärällä eli alle 300e koska en pysty käydä siellä työkkärissä kun pitäisi. Lääkäriin en voi mennä hakemaan sairaslomaa. Ei ole voimia enää mihinkään.. :( ap

Voi ei. Onkohan sulla oikeet lääkeet?

Kyllä sinun on mentävä hakemaan apua. Ikäsi puolesta sinulla on hyvät mahdollisuudet psykoterapiaan. Siitä voisi olla sinulle paljon hyötyä. Se juominen tulisi lopettaa kokonaan. Juominen yhdessä lääkkeiden kanssa pahentaa asiaa huomattavasti.

Huolestuin sinusta, vaikuttaa, että tarvitsisit pikaista apua. Onko sinulla hoitosuhdetta mihinkään? Voisitko soittaa vaikka omaan terveyskeskukseen ja kertoa saman mitä täällä, he varmasti ohjaavat eteenpäin? Olet nuori ja sinulla on elämä edessä päin, pidäthän huolta itsestäsi!

3 jatkaa, olen itse sairastanut paniikki- ja ahdistushäiriöt. Mutta niin hirveetä kun onkin, ni et vli linnottautua vaan neljän seinän sisälle. Sun pitää päästä ulos ihmisten ilmoille ja aivot huomaa et siitä selvitään!
Mä oon ollut nyt ilman lääkkeitä puoli vuotta (raskaus) ja hyvin on mennyt, välillä ahdistaa, välillä ei, mut sun täytyy olla sen sairauden yläpuolella ja sä oot se joka hallitsee sitä, se ei saa hallita sua. Eli estää sua menemästä kauppaan esim.

Kiitos paljon viesteistä! Syön tällä hetkellä Seronil 10mg, opamox tarvittaessa 2krt 15mg päivässä ja primperan pahoinvointiin koska pelkään oksentamista enemmän kuin mitään, ja mulla on jatkuvasti paha olo koska ilmeisesti kuvittelen sen. Illalla ketipinor 100mg josta otan puolet sillä tuo 100mg väsyttää niin paljon että saan paniikkikohtauksia kun pelkään nukkuvani pois.. Alkoholin voin jättää pois se ei enää ole ongelma :) Mulle tulee jatkuvasti aikoja aikuispsykiatriselle mutta en pysty menemään sinne. Olen ollut 14vuotiaasta asti usealla eri psykologilla koska mua on aina pompotettu paikasta toiseen :( olen yrittänyt kerätä voimia ja uskallusta soittaa terveyskeskukseen mutta en ole pystynyt soittaa. Minut vietiin ambulanssilla muutama kuukausi sitten terveyskeskukseen kun sain niin pahan kohtauksen ja vasta silloin sain nuo rauhoittavat. Olen myöskin käynyt läpi useita eri mieliala ja nukahtamislääkkeitä.. :\ ap

Ainiin ja viimeksi kävin psykologilla pari kuukautta sitten ja siellä tehtiin testejä, ja nyt heillä on vahva epäilys että olen kaksisuuntainen.. Sieltä minut ohjattiin toiselle aikuispsykiatriselle muuton takia :( ap

Asutko yksin vai perheesi kanssa? Onko sinulla joku tutkinto vai onko koulu jäänyt kesken, missä vaiheessa? Milloin oireilu alkoi?

Mulla on oma asunto mutta harvemmin on tullut siellä oltua.. Kymppi luokka jäi kesken ahdistuksen takia.. Vuosi sitten syksyllä menin pajalle jossa olin puoli vuotta ja sen jälkeen olin Sovatekillä työharjoittelussa vähän millon missäkin mutta oli pakko lopettaa kun ahdistus kävi niin pahaksi:( ap

Miten saat vuokran maksettua ja miten vanhempasi suhtautuvat? Osaatko sanoa mistä ahdistuksesi tulee? Toivotaan että helpottaa joskus.

Sun on vaan mentävä lääkäriin! Ihan oikeesti. Jos saat kohtauksen ni so what! Se menee ohi, ja ne ymmärtää ja osaa auttaa! Sä et kuole siihen vaikka niin aivot sulle kertoo!
Mene lääkäriin!
-3

Millä tavalla perheesi tukee sinua, ilmeisesti asut siis vielä kotona? Olisiko heistä apua tuohon terveyskeskukseen soittamiseen, jos joku soittaisi puolestasi? Entä voisiko joku lähteä mukaan tuonne psykiatrille?

Eikö sinulla pitäisi olla jonkunlainen tukihenkilö, joka huolehtisi sinut lääkäriin jne? Ihmistä ei ole tarkoitettu taapertamaan yksikseen, ja olet noidankehässä, jossa eristäytyminen helpottaa oloa tässä ja nyt, mutta pitemmän päälle olo vain heikkenee, koska kaikki sellainen sisältö jää puuttumaan, joka antaa muille elämään mieltä ja sisältöä.

Lohduttaa en taida tähän hätään osata kuin sanomalla, että olet vaikeimmassa iässä mt-ongelmien kannalta. Aikuistuminen on vaikeaa muillekin, ja jos taustalla on paljon haasteita, niin tosi tiukkaahan se on. Muutaman vuoden päästä elämänkokemusta alkaa olla sen verran ja pahin uutuudenkammo ohi, että aikuisuudesta alkaa löytyä hyviäkin puolia. Jopa persoonallisuushäiriöiden ote ihmiseen usein lievenee iän myötä, vaikka kasvaminen onkin ottanut paljon aikaa.

Onko sinulla itselläsi mitään ajatusta siitä, mitä tarvitsisit elämääsi voidaksesi paremmin? Mitä jaksaisit tehdä, jos voisit aina vetäytyä rauhoittumaan kun siltä tuntuu? Onko suvussasi tai tuttavissa ketään, joka voisi sinua kuunnella ja tukea, edes väliaikaisesti?

Oon 20-vuotias myöskin paniikkihäiriötä sairastava ja tiiän noi tunteet! Oli aikoja, kun en pystynyt pahimmillaan poistumaan kotoa ja ahdistus iski yhtäkkiä. Nyt mulla on lääkitys, joka on ollut pelastukseni. Tsemppiä paljon sulle, oon ihan varma että paranet vielä, elä menetä toivoa!

Pieni annos sulla seronilia,kannattaa jutella lääkärin kans sen nostamisesta.

Tsemppiä. Jos yhtään lohduttaa niin noista voi selvitä. Mua auttoi pienet asiat: Kannoin aina tupakkaa mukana, koska vaikka en aina muistanut miten hengitetään niin tupakan poltti onnistui. Kannoin myös muovipussia laukussa, jotta voisin oksentaa siihen tarvittaessa. Ja aloin aina kuvitella mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua - esim. pyörryn koska en saa henkeä ja alan taas hengittää. Oksennan, lähden kotiin ja pesen hampaat. Nykyään terve ja hyvinvoiva kolmekymppinen. Yritä löytää jotain mieleistä elämääsi ja keskity siihen. Paljon voimia!!!

Ssri- lääkkeet ei sovi jos sulla kaksisuuntainen. Pahentaa oireiluasi. Ja jos ei kaksisuuntainen niin Seronulia pitää nostaa ja reippaasti

Seronilin kanssa kanttaa olla varuillaan meinaan voi aiheuttaa maniaa.

Mutta joo itse sairastan kaksisuuntasta mielialahäiriötä ja vaikeaa masennusta mukaan lukien vaikea ahdistus. Joten tunteet on täälläkin tuttuja. Mutta mä kannatan että menisit sinne aikuispsykiatriselle ja kertoisit tilanteen, parhaassa tilanteessa saisit ennenkaikkea apua ja mahdollisesti oman lääkärin. Tsemppiä nyt kauheesti ja voimia!