Fysiikan opiskelu yliopistossa

Jos menet fysiikkaa opiskelemaan, sinun tulee oikeasti tykätä laskemisesta. Siihen pitää myös varautua, että opiskelu vie paljon aikaa päivästä. Luennot, laskupajat ja itsenäinen laskeminen vielä kotona.

Oletko lahjakas matemaattisesti?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:35"]

Oletko lahjakas matemaattisesti?

[/quote]

Jaa, kyllä ja en. Olen aina tähän asti selvittänyt laskut ja matikan parhain arvosanoin melko vähällä vaivalla, mutta se johtunee siitä että matikka on minulle mieluista, lisäksi matikka lukiossa on vielä niin perusjuttuja etten voi sanoa sen perusteella mitään. En siis oikeastaan tiedä.

Yliopistofysiikan opetussunntelmaan kuuluu melkein puolet valinnaisuutta, joten on hyvin paljon opiskelijasta itsestään kiinni kuinka vaikeaksi se muodostuu, hyppy voi siis olla asteikolta 1-5 joko 3 tai 5, helppoa se ei ole, verrattuna esimerkiksi kemiaan fysiikasta opiskellaan lukiossa vain pintaraapaisu. Jos matematiikka sujuu ei yliopistofyssassa pitäisi tulla ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, yli nelosen keskiarvoa on vain realistisempi jättää toivomatta ellei ole supernero.
Olen opiskellut teoreettista fysiikkaa biologia sivuaineenani kandiksi saakka, nyt olen lääketieteen yo.

Fysiikkaa on monenlaista ja yliopistosta voi päätyä sekä tutkijanuralle, että ns. "oikeisiin töihin". :) Jos pääset sisään, niin käyt katsomassa onko ko. opiskelupaikka sinulle sopiva. Aika vähän sinne otetaan sellaisia opiskelijoita joilla ei ole mitään rahkeita pärjätä...

Keskeytysprosentiksi on suuri vain siksi, että opiskelemaan hakee ihmisiä, jotka vain haluavat ilmaista preppauskurssia lääkikseen tms, eikä aikomustakaan oleopiskella loppuun. Sisäänpääsy kun on aika helppoa. Työtä opiskelu tietysti vaatii, mutta jos lukiofysiikka ei ole vaikeaa, ei yliopistofysiikkakaan ole mahdotonta.

Keskeyttäjistä moni on sellaisia jotka alunperin halus DIksi tms. joten se hieman selittää tuota tilastoa. 

Exäni, joka kirjoitti L:n matematiikasta ja fysiikasta, opiskeli Turun yliopistossa fysiikkaa. Sivusta seurasin sitä tappotahtia ja hampaiden kiristelyä. Istui yliopistolla ensin neljään luennoilla, jäi niiden jälkeen vielä laskemaan harkkalaskuja iltakasiin, kotona söi ja jatkoi yökahteen laskemista. Lukiosta oli saanut suht helposti ällänsä, yliopistossa joutui näkemään vaivaa. Tokihan suurin osa opiskelukavereista otti rennommin opiskelunsa.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:35"]Oletko lahjakas matemaattisesti?

[/quote]Jaa, kyllä ja en. Olen aina tähän asti selvittänyt laskut ja matikan parhain arvosanoin melko vähällä vaivalla, mutta se johtunee siitä että matikka on minulle mieluista, lisäksi matikka lukiossa on vielä niin perusjuttuja etten voi sanoa sen perusteella mitään. En siis oikeastaan tiedä.

[/quote]

hyvin pärjäät. Töitä pitää tehdä, heti peruskursseilta lähtien.

Varmaan pärjäät ihan hyvin, kunhan teet ahkerasti laskuharjoitukset ym. Monet matemaattisesti ja luonnontieteellisesti lahjakkaat ovat päässeet lukiossa helpolla, mutta yliopistossa pitää kuitenkin nähdä hieman vaivaa. Ei kannata jättää opiskelua tenttiä edeltävään iltaan. :D

No minä kirjoitin kuusi laudaturia, ja opiskelin maisteriksi fysiikassa neljässä vuodessa. Ehdin siinä sivussa harrastaa monenlaista, ja tein melko lyhyitä työpäiviä. Ei ollut minusta vaikeaa. Kaikki tuntemani keskeyttäjät olivat alunperinkin tulleet vain helpon sisäänpääsyn takia, ja hakivat heti muualle seuraavana keväänä. Ongelmana fysiikassa on se, että sisään pääsee sellaisiakin, joilla ei oikein ole resursseja pärjätä. Sanoihin, että jos joudut pääsykokeisiin, etkä pääse papereilla sisään, älä hae. Mutta jos suoraan papereilla pääset, niin siitä,vaan, mukavaa, mielenkiintoista eikä mitenkään ylivoimaista.

Juu, keskeytysprosentti on yliopistolla oikeastaan riesa, sillä opintojen aloittajista osa on vain kauttakulkumatkalla muihin opintoihin. Se ei siis kerro siitä kuinka moni opiskelija toteaa ettei osaa, vaan siitä, että fysiikan opintoja hyödynnetään ponnahduslautana johonkin muuhun suuntaan. Soita ihmeessä vaikka opintotoimistoon/opintoneuvontaan ja kerro mietteistäsi ja kysele lisää, esim. Hgin yliopistossa täältä löytyy yhteystietoja: http://www.physics.helsinki.fi/opetus/opintoneuvojat.html

Erittäin tärkeää on sitten hankkia työkokemusta mahdollisimman paljon ja valita sivuaineet työllistymistä suunnitellen. Luonnontieteilijöiden työttömyys on suorastaan räjähtänyt! Ei riitä että on todella hyvä, pitää olla vielä tuuriakin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:56"]

Erittäin tärkeää on sitten hankkia työkokemusta mahdollisimman paljon ja valita sivuaineet työllistymistä suunnitellen. Luonnontieteilijöiden työttömyys on suorastaan räjähtänyt! Ei riitä että on todella hyvä, pitää olla vielä tuuriakin.

[/quote]

Tunnen yhden matemaatikko-opiskelijan joka työskentelee tarjoilijana, onko se sitä haluttua työkokemusta vai saako opiskelijat alansa töitä ? 

Meinaan vaan kun jos ei valmistuneillekaan niin....

No jos olette joskus lukiossa käyttäneet myös amerikkalaisia yliopistofysiikan tiiliskivikirjoja, niin voin kertoa, ettei se sitä ole. Moni luulee näiden kirjojen perusteella, että yliopistofysiikka on vain jatkoa lukiolle. Että mennään pikkuhiljaa syvemmälle.

Muista yliopistoista en voi sanoa, mutta Helsingin yliopitossa tehtiin jokunen vuosi sitten muutos. Otettiin peruskursseille jonkun toisen tyypin kirja, mikä on ihan erilainen kuin fysiikan kirjat yleensä. Koko opetustyyli muuttui sen myötä. Kyllä täytyy olla hyvin motivoitunut, jos siinä aikoo pysyä perässä. Siellä heti vaaditaan, että osaa itse johtaa kaavoja ja keksiä vastauksen tehtävään, minkä tyyppiä ei löydy netistä tai kirjoista.

Opetus muutenkin jättää opiskelijat vähän oman onnensa nojaan. Usein oletetaan, että osaa jo jonkin matemaattisen menetelmän, mitä ei ole vielä käyty. Kurssien sisältökin vaihtelee rajusti eri vuosina. Saatetaan keskittyä nippelinappeli-osioihin, ja kurssin pääpointit jää käymättä. Seuraavana vuonna samalla kurssilla opiskellaankin täysin eri asiat. Pahimmassa tapauksessa voi kokeessa tulla tehtävä jostain aiheesta, mitä ei ole ollut luennoilla, laskuharjoituksissa tai luentomateriaalissa.

Kurssien toteutus on myös siten huonoa, että joskus saattaa olla liian vähän laskariryhmiä. Assistentit joutuvat koville, eivätkä yksinkertaisesti pysty auttamaan jokaista opiskelijaa. Tai voi olla, että vaativassa matemaattisessa kurssissa ei ole lainkaan laskupajaa.

Näin siis omien kokemuksieni pohjalta perusopinnoissa ja kuunnellen vanhempien opiskelijoiden ongelmia Helsingissä. Kyllä jotkut tästä nauttiikin ja menestyy hyvin. Tässä vaan se realistinen näkökulma :)

Kyllä sä pärjäät, ihmisiä ne on fyysikotkin ja kiinnostuksesta se lähtee :) 

"I don't have any special talents, I'm just passionately curious" 

-Albert Einstein

Suosittelen! Opiskelet heti alusta lähtien ahkerasti, varsinkin jotkut matemaattisten perusteitten kurssit (niistä on hirvee apu myöhemmin), eli opettelet pelottomasti integroimaan, derivoimaan ja laskemaan vektoreilla. 

Sitkeys ja työnteko korvaa muut puutteet - minäkin pärjäsin! :D 

Opiskelu on ihan älyttömän mielenkiintoista. Lasket niin paljon kuin jaksat, luet teoriaa, opettelet sietämään epäonnistumisia ja yrittämään uudestaan. Ja rupeette heti laskemaan ryhmissä, joukossa viisaus tiivistyy. Ja laskette vanhoja tenttitehtäviä. Jos ei jotain ymmärrä, niin asiaan liittyvät laskut voi opetella vaikka ulkoa, joskus ymmärrys tulee sitäkin kautta. 

Pääsisinpä vielä itsekin opiskelemaan! :)

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 07:42"]

Pääsisinpä vielä itsekin opiskelemaan! :)

[/quote]

Onnea matkaan :) !