ANOPIT: pelkäättekö miniän omivan lapset itselleen jos ero tulee?

Olen naimisissa aivan ihanan miehen kanssa ja meillä on kaksi lasta. Anopinkin kanssa ollaan tultu ihan hyvin toimeen. Muutin toiselta puolen Suomea mieheni kotiseuduille ja olen yllättävän hyvin viihtynytkin täällä. Mutta omat vanhempani ja sisarukseni asuvat n. 900 km päässä, joten joskus kyllä on heitä ikävä, mutta onneksi on paljon keinoja pitää yhteyttä ja junat ja lentokoneet kulkee :)

Olen tullut anopin kanssa mielestäni ihan hyvin toimeen kaikki nämä vuodet mitä olen hänet tuntenut. Anopilla nyt alussa tuntui olevan sanottavaa jokaisesta päätöksestämme, mutta mies teki selväksi että meidän perhe ei kaipaa anopin mielipiteitä että ollaan kuin aikuiset ihmiset ja kunnioitetaan toisiamme puolin ja toisin ja sen jälkeen onkin mennyt tosi hyvin. Anoppi on ollut tosi suurena apuna meille lasten syntymien jälkeen. Muutenkin lasten syntymät ovat vain lähentäneet meitä ja on paljon enemmän puhuttavaa, kun ennen tuntui olevan kiinnostuksenkohteet meillä niin erit mutta äityydestä ja lapsista on mukavaa jutella anopin kanssa. 

Miehen kanssa menee myös hyvin. Totta kai lapset muutti suhdettamme, mutta emme ole olleet eroon partaalla missään vaiheessa ja nyt kun ihan pikkuvauva-ajatkin on ohitse niin on aikaa paremmin suhteellekin. Tämän takia ihmettelinkin, että miksi juuri nyt anoppi ilmaisi huolensa, että hän ei kuulemma edes pysty rauhassa nukkumaan öitä kun pelkää ja miettii että mitä jos eroamme niin otanko minä sitten lapset ja muutan tuhannen kilometrin päähän että sen puolen suku ei enää koskaa tule näkemään lapsia. 
Mitä ihmettä? Tuntui tosi törkeeltä tuollainen. Siis miksi miettiä meidän mahdollista eroa kun ei mistään erosta olla edes puhuttu tai ole edes syytä puhua? Ja miksi ajatella minusta noin rumasti että minä veisin lapset pois isältä jos eroaisimme?
Anoppi sanoi vain, että no kaikki anopit tällaisia ajattelevat. Ajattelevatko oikeasti?