Yritättekö käännyttää muita ihmisiä toimimaan kuten te haluatte?

Ei, koska tiedän ettei sellainen onnistu.

En. Tietenkään.

Vain narsisti toimii niin.

Haluaisin sanoa ei, mutta tiedän, että olen vääntänyt kättä miehen kanssa siitä, että asiat pitäisi hoitaa tietyllä tavalla. Ja tarkoitan siis kommunikointia parisuhteessa. Minusta asioista pitää pystyä puhumaan. Asiat pitäisi sanoa rehellisesti ja avoimesti yms. Mies taas sitä mieltä puhua ei ole pakko, jos ei halua ja että hän on sellainen ihminen, joka ei puhu ja olen väärässä, ku yritän painostaa.

Siinä kyllä oikeassa, painostaminen on väärin, mutta välillä tuntuu, että vaihtaria ei ole, kun muuten erimielisyydet/riidat vain lakaistaisiin maton alle ja esitettäisiin niin, ettei niitä tapahtunutkaan.

Jotkut sanoo, että kaikki ihmiset ei puhu ja minusta, rehellisesti, he ovat väärässä. Kaikkien pitäisi pystyä puhumaan ja jos eivät pysty, niin sitä pitäisi harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa ei, mutta tiedän, että olen vääntänyt kättä miehen kanssa siitä, että asiat pitäisi hoitaa tietyllä tavalla. Ja tarkoitan siis kommunikointia parisuhteessa. Minusta asioista pitää pystyä puhumaan. Asiat pitäisi sanoa rehellisesti ja avoimesti yms. Mies taas sitä mieltä puhua ei ole pakko, jos ei halua ja että hän on sellainen ihminen, joka ei puhu ja olen väärässä, ku yritän painostaa.

Siinä kyllä oikeassa, painostaminen on väärin, mutta välillä tuntuu, että vaihtaria ei ole, kun muuten erimielisyydet/riidat vain lakaistaisiin maton alle ja esitettäisiin niin, ettei niitä tapahtunutkaan.

Jotkut sanoo, että kaikki ihmiset ei puhu ja minusta, rehellisesti, he ovat väärässä. Kaikkien pitäisi pystyä puhumaan ja jos eivät pysty, niin sitä pitäisi harjoitella.

Tämä ei liity sinuun millään tavoin mutta minulla oli aiemmin hyvin sanavalmis, itserakas työkaveri joka pystyi voittamaan minut joka väittelyssä. Lopulta opin ettei hänen kanssaan kannattanut väitellä koska hän ei kuunnellut minua vaan pyrki voittamaan minut. Aloin vastata hänelle ympäripyöreästi. "En jää ylitöihin koska minulla on muuta menoa" ja kun hän tivasi monta kertaa mitä menoa niin vastasin kerta toisensa jälkeen "muuta menoa". Puhumattomuus oli ainoa puolustuskeinoni. 

Oletko sä koettanut miettiä asioita miehesi näkökulmasta koskaan vaan koetatko vaan voittamaan hänet? Monesti naiset ovat miehiä sanavalmiimpia, mutta vaikka voittaisi väittelyn se ei tarkoita, että voittajan mielipide olisi totuus ja voittamalla väittelyn sä nujerrat sen ihmisen jota rakastat.

Tunnen monia miehiä, joiden mielestä anteeksi ei pidä pyytää, jos ei tarkoittanut loukata. Eli jos esim. Haukkuu "vitsinä" sinun alakerran haisevan kalalle, niin anteeksi ei tarvitse pyytää, sama se tuliko sinulle paha mieli vai ei.

Tässä asiassa olen yrittänyt saada ihmiset näkemään asian toisin ja en kyllä ole asiasta pahoillani.

En ole samaa mieltä nykyajan pahoittelukulttuurista, jossa kaikesta loukkaannutaan ja koko ajan pitää pyydellä anteeksi. Tuntemattoman ihmisen sanomisiasi ei pitäisi olla väliä, MUTTA jos on kyse itselle läheisestä ihmisestä, niin silloin saa loukkaantua ja vaatia anteeksipyyntöä.

Ja anteeksi pitäisi pyytää, ihan sama oletko tarkoittanut loukata vai et, jos kyse läheisestäsi.

Pääasiassa pyrin vain saamaan uskovaiset ymmärtämään ja näkemään kuinka lapsellista, typerää ja kivikautista heidän taikauskonsa mielikuvitusolentoon ja paimensatuihin oikeasti on.

Siis haloo! Tapahtuuko Suomessa johtamista? No kyllä tapahtuu, kotona ja töissä. Niin maailma makaa.

Vierailija kirjoitti:

Pääasiassa pyrin vain saamaan uskovaiset ymmärtämään ja näkemään kuinka lapsellista, typerää ja kivikautista heidän taikauskonsa mielikuvitusolentoon ja paimensatuihin oikeasti on.

Siirry paimensaduistasi Jumalan sanan ääreen.

Asia mitä suuri osa naisista tekee mutta hyvin harva sen myöntää. Itse en saa mieleen tunnenko yhtään naista joka ei olisi koskaan millään tavalla vaatinut muita toteutetaan hänen tahtoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa ei, mutta tiedän, että olen vääntänyt kättä miehen kanssa siitä, että asiat pitäisi hoitaa tietyllä tavalla. Ja tarkoitan siis kommunikointia parisuhteessa. Minusta asioista pitää pystyä puhumaan. Asiat pitäisi sanoa rehellisesti ja avoimesti yms. Mies taas sitä mieltä puhua ei ole pakko, jos ei halua ja että hän on sellainen ihminen, joka ei puhu ja olen väärässä, ku yritän painostaa.

Siinä kyllä oikeassa, painostaminen on väärin, mutta välillä tuntuu, että vaihtaria ei ole, kun muuten erimielisyydet/riidat vain lakaistaisiin maton alle ja esitettäisiin niin, ettei niitä tapahtunutkaan.

Jotkut sanoo, että kaikki ihmiset ei puhu ja minusta, rehellisesti, he ovat väärässä. Kaikkien pitäisi pystyä puhumaan ja jos eivät pysty, niin sitä pitäisi harjoitella.

Tämä ei liity sinuun millään tavoin mutta minulla oli aiemmin hyvin sanavalmis, itserakas työkaveri joka pystyi voittamaan minut joka väittelyssä. Lopulta opin ettei hänen kanssaan kannattanut väitellä koska hän ei kuunnellut minua vaan pyrki voittamaan minut. Aloin vastata hänelle ympäripyöreästi. "En jää ylitöihin koska minulla on muuta menoa" ja kun hän tivasi monta kertaa mitä menoa niin vastasin kerta toisensa jälkeen "muuta menoa". Puhumattomuus oli ainoa puolustuskeinoni. 

Oletko sä koettanut miettiä asioita miehesi näkökulmasta koskaan vaan koetatko vaan voittamaan hänet? Monesti naiset ovat miehiä sanavalmiimpia, mutta vaikka voittaisi väittelyn se ei tarkoita, että voittajan mielipide olisi totuus ja voittamalla väittelyn sä nujerrat sen ihmisen jota rakastat.

Kyllä olen, useasti. Olen myös pohtinut ja puhunut miehen kanssa juuri tuosta mainitsemastasi asiasta. Olen sanonut, että en koe tarvetta olla oikeassa ja haluan vain, että molemmat voivat avoimesti puhua itseään vaivaavista asioista.

Meillä asiat liittyi miehen käytökseen (haukkui ja mollasi, mutta ei suostu pyytämään anteeksi, koska oli vain vitsiä kuulemma). Myös asiat, jotka selvästi vaivasi miestä, mutta joista ei suostunut puhumaan ja kuitenkin käytti niitä aina aseina riidassa. Myös lasten asiat on sellainen mistä tulee väittelyä. Emme siis ole enää yhdessä ja mies ei suostu sopimaan lasten asioita.

Mutta usko vain, vuosia yritin aina nähdä asiat Myös miehen näkökulmasta. Annoin aikaa (kuukausia ja vuosia), kuuntelin, korjasin omaa toimintaa, jos mies jostain sanoia ja sovimme jopa ns. Turvasanan, jos puhuminen kävi miehelle liian raskaaksi, jolloin lopetimme. Minusta vain olisi pitänyt pystyä jatkamaan keskustelua joskus tai sanomaan, että jutellaan vaikka ensi viikolla lisää, mutta liian usein asiasta ei koskaan enää uudelleen puhuttu, vaikka puhuttavaa olisi ollut.

Ei keskustelu minusta ole sitä, että toinen tykittää ja toinen istuu hiljaa, mutta valitettavasti kärsivällisinkin ihminen saattaa taantuma juuri sellaiseksi tykiksi, jos toinen aina istuu vain hiljaa tai pitää mykkäkoulua.

Ymmärrän, että puhuminen on vaikeaa, mutta itsekin olen siihen opetellut. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä asia oppimaan ja sen oppii vain harjoittelemalla. Ja harjoittelua sekin on, että lupaa yrittää puhua vaikka osissa

En ikinä, voin sanoa kyllä mielipiteeni asiasta, jos arvelen siitä olevan hyötyä, mutta harvoin on sellaista tilannetta. En ikimaailmassa arvostelisi lapseni kavereita tai tyttöystävävalintoja.

Äitini ja anoppini ovat ihan sietämättömiä käännyttäjiä ja inhoan sellaista. Myös yksi vanhempi naispuolinen ystävä on alkanut osoittaa määräilyn merkkejä..

Nosto

En sekaannu mieheni vaatetukseen mitenkään.

Lasten harrastuksissa on ollut se linja, että me vanhemmat tuodaan esille sellaisiakin, joita he ei välttis keksisi. Ovat harrastaneet erittäin laajasti, ei vain yhtä putkessa.

Kyllähän mä noita veljen lapsia oon yrittäny raahata huvipuistoon 🎢🎡🎠😄