katsotko kävellessäsi eteen vai maahan?

Emnötiä

Maahan tietenkin, jos vaikka löytäisi rahaa, kultakoruja yms.

Riippuu missä tallustan. Metsässä maahan. Siellä polut miinoitettu koirankakoilla ja puiden juurilla. Myös jäisellä tiellä katson, mihin astun. Kaupungilla tms siistimmällä kadulla katson eteenpäin.

Riippuu maastosta. Jos on riskinä kompastua johonkin, pidän katseen maassa. Jos pystyn arvioimaan eteen tulevat esteet vilkaisulla (tasainen asfalttitie), katson pääasiassa eteenpäin. 

Epätasasella ja vähänkin liukkaalla katson maahan koska pelkään kaatuvani, muuten eteen.

Ennen katsoin eteenpäin, mutta aivoinfarktin jälkeen piti alkaa katsomaan alaspäin, mihin astelen. Jotenkin metsässä liikkuminen oli heti sen jälkeen helpompaa kuin sileällä asfaltilla.

Alas, eteen ja ymparille aivan samoin kuin autoa ajaessa. Havannoin kaikkea ymparillani.

Maahan koska en uskalla katsoa ihmisiä (olen ruma). 

Katson maahan, koska ahdistaa vastaan tulevien ihmisten katseet.

Sekä että. Esim. liukkaalla maahan. Maahan katsomalla olen löytänyt koruja ja rahaa, varsinkin lapsena.

Katson yleensä vastaantulijoita silmiin. Hauska nähdä kuinka alistuvaisia suurin osa ihmisistä on. 99% naisista ja 70% miehistä katsoo samantien poispäin kun huomaavat, että katson heitä silmiin.

M28,

alfauros

Jos edellä kävelee kaunis nainen, niin katson enimmäkseen hänen persettään.

Mä tarkkailen. Katson autoja, ihmisiä, koiria, lintuja. Iltaisin kun on pimeää niin mun mielestä on rauhoittavaa katsoa sisään taloihin joissa on valot päällä :)

Mä katson taakse. Olen luulotautinen.

Lenkillä katson maahan, koska tuntuu että silloin kamala kuntoilu on nopeammin ohi ja kaupungilla tai muuten vaan ihmisten ilmoilla katselen eteenpäin tai mihin nyt katse saattaa vaeltaa. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:51"]Katson yleensä vastaantulijoita silmiin. Hauska nähdä kuinka alistuvaisia suurin osa ihmisistä on. 99% naisista ja 70% miehistä katsoo samantien poispäin kun huomaavat, että katson heitä silmiin.

M28,

alfauros
[/quote]

Tutkimusten mukaan tuo vastaantulijoiden tuijottaminen vähenee yleensä siinä ikävaiheessa jossa kivekset laskeutuvat.

Maahan, ainakin näin talvella!

Olin Helsingissä vuonna 88 käymässä ekaa kertaa ja olin 5v. Kävelin siellä keskustassa ja katsoin maahan. Törmäsin mustaan mieheen ja se nappasi mut syliin ja pyöritti ilmassa. Oli lapin tytölle eka musta ihminen mitä ikinä näin! Ja sen jälkeen oon katsonut eteenpäin kävellessäni.

Mä kattelen koko ajan ympärilleni. pää pyörii kuin pöllöllä sanoo avokki.

Bongaan kaikki mielenkiintoiset peffat, ryntäät, linnut, rakennukset ja kaiken muukin. Harvemmin tulee aktiivisesti katseltua maahan, mutta en kompuroi juuri koskaan. Kaipa ne esteetkin tulee syrjäsilmällä noteerattua ja vältettyä.

Avokki taas pelkää koko ajan kompastuvansi johonkin ja tuijottaa vain etumaastoon. Välillä tuntuu että olen sokean kanssa kävelyllä, kun hän ei huomaa eikä näe mitään.

Mä katson eteen, mutta samallahan sitä tulee katsottua maahan kauas edessä. Joten havaitsen kyllä mihin olen menossa ja onko siellä tiellä tulossa jotain esteitä.

Kävelen toukokuusta syyskuuhun aina paljain jaloin, enkä ole koskaan astunut esim. koirankakkaan, oksennukseen, sylkeen tai lasiin. Ei tarvitse tuijotella koko ajan maahan ollakseen kuitenkin tietoinen ympäristöstään.