Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako ujon hakea sosionomiksi?
Kommentit (16)
Jos ei haittaa esittää ekstroverttiä ja rohkeaa niin kauan kuin olet alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia ujot jotka olette opiskelleet sosionomiksi, miten olette pärjänneet opinnoissa ja alan töissä?
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia ujot jotka olette opiskelleet sosionomiksi, miten olette pärjänneet opinnoissa ja alan töissä?
Vahvalla lääkityksellä.
No riippuu tietysti hommista. Minä kouluttauduin sosionomiksi siksi, että pystyin hakeutumaan psykoterapeuttikoulutukseen, ja toimin nyt terapeuttina. En ole erityisen ekstrovertti.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu tietysti hommista. Minä kouluttauduin sosionomiksi siksi, että pystyin hakeutumaan psykoterapeuttikoulutukseen, ja toimin nyt terapeuttina. En ole erityisen ekstrovertti.
Ja opinnot suoritin verkko-opintoina. Ensin polkuopintoja vuoden, sit tutkinto-opiskelijana. Ihan hyvin sujui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yhdellä videolla valmis sosionomi sanoo sitten alalla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä eli persoonia?
Riippuu siitä, mitä työtä haluaisit tehdä valmistuttuasi. Ehkä aikuissosiaalityössä esim. Kelalla voi olla ujolla helpompaa, kun taas jossain laitoksessa pitää pystyä työskentelemään sekä tiimissä että asiakkaiden parissa ja uskaltaa olla auktoriteettina ja ottaa puheeksi hankalia asioita vaikeidenkin asiakkaiden kanssa. Työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla, jolloin voi olla todella uuvuttavaa, jos joudut koko työpäivän ajan tsemppaamaan jotain, mitä et pohjimmiltasi ole.
Riippuu toki myös siitä, minkälaista ujoutesi on. Sosionomina ei tarvitse olla mikään puhelias suupaltti, mutta pitää pystyä saamaan asiansa sanottua tai ottamaan vastuuasema silloin, kun tilanne sen vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen koulussa on koulupsykologina introvertti tupisija, joka ei koskaan tervehdi eikä katso silmiin. Ei sosionomi, mutta en malttanut olla kertomatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia ujot jotka olette opiskelleet sosionomiksi, miten olette pärjänneet opinnoissa ja alan töissä?
Vahvalla lääkityksellä.
Sama :(
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä työtä haluaisit tehdä valmistuttuasi. Ehkä aikuissosiaalityössä esim. Kelalla voi olla ujolla helpompaa, kun taas jossain laitoksessa pitää pystyä työskentelemään sekä tiimissä että asiakkaiden parissa ja uskaltaa olla auktoriteettina ja ottaa puheeksi hankalia asioita vaikeidenkin asiakkaiden kanssa. Työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla, jolloin voi olla todella uuvuttavaa, jos joudut koko työpäivän ajan tsemppaamaan jotain, mitä et pohjimmiltasi ole.
Riippuu toki myös siitä, minkälaista ujoutesi on. Sosionomina ei tarvitse olla mikään puhelias suupaltti, mutta pitää pystyä saamaan asiansa sanottua tai ottamaan vastuuasema silloin, kun tilanne sen vaatii.
Voiko sosionomi olla Kelalla toimistotöissä? Voiko Kelalla tehdä kaikki harjoittelut tai osan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Kannattaa elää tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä työtä haluaisit tehdä valmistuttuasi. Ehkä aikuissosiaalityössä esim. Kelalla voi olla ujolla helpompaa, kun taas jossain laitoksessa pitää pystyä työskentelemään sekä tiimissä että asiakkaiden parissa ja uskaltaa olla auktoriteettina ja ottaa puheeksi hankalia asioita vaikeidenkin asiakkaiden kanssa. Työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla, jolloin voi olla todella uuvuttavaa, jos joudut koko työpäivän ajan tsemppaamaan jotain, mitä et pohjimmiltasi ole.
Riippuu toki myös siitä, minkälaista ujoutesi on. Sosionomina ei tarvitse olla mikään puhelias suupaltti, mutta pitää pystyä saamaan asiansa sanottua tai ottamaan vastuuasema silloin, kun tilanne sen vaatii.
No kyllähän ujoilla voi olla oikein hyvä resilienssi ja vastuunkantokyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, pääset heti leikkimään ihania tutustumisleikkejä ja tulet ekstroverttien jyräämäksi.
:D Opiskelin sosionomiksi vuoden, ihan toisella alalla olen nykyään töissä. Oli kyllä k*sipäisintä sakkia ikinä omalla luokalla, hyvin muistan sen järkytyksen mitä se meininki oli, alun tutustumisleikkeineen... :D Hoito- ja auttamisalalle hakeutuu paljon sairaita ihmisiä, kaikkihan sen nykyään tietävät enkä olisi itse hakenut aikanaan sosionomiksi opiskelemaan jos olisin sen(kin) tajunnut. Keskeytin kyllä puhtaasti sen takia kun tajusin etten todellakaan halua sosiaalialalle osaksi toimimatonta, alasajettua rattaistoa. Elämäni paras päätös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä työtä haluaisit tehdä valmistuttuasi. Ehkä aikuissosiaalityössä esim. Kelalla voi olla ujolla helpompaa, kun taas jossain laitoksessa pitää pystyä työskentelemään sekä tiimissä että asiakkaiden parissa ja uskaltaa olla auktoriteettina ja ottaa puheeksi hankalia asioita vaikeidenkin asiakkaiden kanssa. Työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla, jolloin voi olla todella uuvuttavaa, jos joudut koko työpäivän ajan tsemppaamaan jotain, mitä et pohjimmiltasi ole.
Riippuu toki myös siitä, minkälaista ujoutesi on. Sosionomina ei tarvitse olla mikään puhelias suupaltti, mutta pitää pystyä saamaan asiansa sanottua tai ottamaan vastuuasema silloin, kun tilanne sen vaatii.
No kyllähän ujoilla voi olla oikein hyvä resilienssi ja vastuunkantokyky.
Totta kai voi olla! Ajattelin lähinnä tilannetta, jossa täytyy esim. vetää asiakaspalaveria, jossa kukaan muu ei sano mitään tai on eri mieltä, tai kohdata haastavasti käyttäytyvä asiakas ilman, että voi odottaa jonkun toisen ottavan ohjat käsiinsä.
Joo, pääset heti leikkimään ihania tutustumisleikkejä ja tulet ekstroverttien jyräämäksi.