Tehdäänkö omia ravintolisäkokeita?

Lääketutkimus on erittäin kallista, rahat uppoavat kuin mustaan aukkoon. Emme edes saa tietoa siitä mitkä ovat kustannukset. Lääketutkimukset etenevät vaiheissa, ensin on vaihe 1, sitten vaihe 2, ja sen jälkeen vaihe 3. Nämä maksavat enemmän mitä korkeammalle vaiheelle on edetty, samoin potilaiden määrä. Vaihe 1 on kymmeniä potilaita, vaiheessa kaksi voi olla satoja potilaita, ja vaiheessa kolme tuhansia. Kolmannen vaiheen tutkimukset maksavat usein 50-100 miljoonaa, riippuen lääkkeestä ja potilasmäärästä, ja tutkimuksen kesto on muutama vuosi. Selvää on, ettei tällaisia kustannuksia voi tulla henkilökunnasta joka hoitaa potilaita ja kerää dataa, vaan joku vetää rajusti välistä, mikä on tyypillistä lääketieteelle.

Ravintolisien tutkimiseen ei juurikaan myönnetä tutkimusrahaa, joten niiden tutkimus etenee hitaasti. On selvää, ettei niitä tutkita sen vuoksi, koska niistä ei ole luvassa rahallista hyötyä, niitä ei voi patentoida, eikä pyytää korkeita hintoja. Ravintolisille ei myöskään myönnetä KELA-tukea, vaikka ne sopisivat jonkin taudin hoitoon paremmin kuin lääkkeet.

Niinpä voisimme pistää pystyyn itse kliinisiä kokeita, tutkimme ravintolisiä ilmaiseksi erilaisiin vaivoihin. Lähtökohtana voisi olla pubmedissä tehdyt suppeammat tutkimukset ravintolisistä, jotka vaikuttavat lupaavilta. Tulokset olisi sitten saatavilla joltakin webisivustolta, ja niistä voisi tehdä tutkimuksellisen yhteenvedon, ja myös julkaista jonnekin.