En pärjää tässä elämässä ujouteni takia

Tunnen paljon ujoja ihmisiä, joilla menee ihan hyvin tässä elämässä. On työ, parisuhde, perhe ja ystäviä.

Hakeudu terapiaan. Vika on korviesi välissä.

Ujous ei ole ongelmasi, koska naiselle se on sallittua ja toivottavaakin. Räväkkä ja määrätietoinen nainen on edelleen kauhistus.

Tuleeko sinulla ihan jotain oireita tuon ujouden myötä? Sydämen tykytyksiä, jännitystä yms, jotka rajottaa elämääsi?

ujous ja vähäpuheisuus eivät kylläkään ole synonyymejä, joten kumpaa sinä ap olet: ujo vai vähäpuheinen`?

Vähän sama minulla. Olin kiusattu koulussa, ja uskon, että pääasiallinen syy oli ujouteni ja hiljaisuuteni. Minua nimiteltiin, ja oli sellaista yleistä naureskelua myös. Aikuisiälläkin olen saanut kuulla hiljaisuudestani ("Olet niin hiljainen, sinun pitää olla sellainen ja tälläinen ja plää plää"). Kyllä tuo jälkensä jätti. Itsetuntoni on ollut aina aika nollassa, vaikka noista pahimmista kiusaamisista on kulunut aikaa jo 20 vuotta.

Kamalaa sanoa näin, mutta oletko kokeillut maltillista alkoholin käyttöä? Viinakset saavat kielenkannat höltymään. Olem itse muuten raitis & ujo nainen, mutta kerran parissa vuodessa juon hieman alkoholia ja sen myötä muutun sosiaaliseksi, rennoksi ja jopa pidetyksi sen nousuhumalani verran.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama minulla. Olin kiusattu koulussa, ja uskon, että pääasiallinen syy oli ujouteni ja hiljaisuuteni. Minua nimiteltiin, ja oli sellaista yleistä naureskelua myös. Aikuisiälläkin olen saanut kuulla hiljaisuudestani ("Olet niin hiljainen, sinun pitää olla sellainen ja tälläinen ja plää plää"). Kyllä tuo jälkensä jätti. Itsetuntoni on ollut aina aika nollassa, vaikka noista pahimmista kiusaamisista on kulunut aikaa jo 20 vuotta.

Tätä minä en ymmärrä, että minkä takia kaikkien täytyisi olla hirveän sosiaalisia yms. Kyllä itse viihdyn paremmin vähän rauhallisempien ihmisten kanssa.

Useimmat naiset ovat ujoja joten se tuskin lienee syynä mihinkään. Ymmärtäisin yskän jos olisit ujo mies

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko sinulla ihan jotain oireita tuon ujouden myötä? Sydämen tykytyksiä, jännitystä yms, jotka rajottaa elämääsi?

Tulee sydämentykytystä ja muita fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

ujous ja vähäpuheisuus eivät kylläkään ole synonyymejä, joten kumpaa sinä ap olet: ujo vai vähäpuheinen`?

Olen ujo ja vähäpuheinen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa sanoa näin, mutta oletko kokeillut maltillista alkoholin käyttöä? Viinakset saavat kielenkannat höltymään. Olem itse muuten raitis & ujo nainen, mutta kerran parissa vuodessa juon hieman alkoholia ja sen myötä muutun sosiaaliseksi, rennoksi ja jopa pidetyksi sen nousuhumalani verran.

Kiitos vinkistä, mutta en kuitenkaan halua juoda alkoholia. En usko, että juominen kerran tai pari kertaa vuodessa hyödyttäisi ongelmassani.

Mäkin kuulin koko lapsuuteni, kuinka olin liian hiljainen ja ujo. Kauan yritin muuttua ja esitin muuta kuin olin, mutta parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, joka opettikin mut myös hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Nykyään olen tasan niin hiljainen, ujo ja introvertti kuin olen enkä haaskaa aikaani ihmisiin, joille minä olen jokin ongelma. Töissä on toki pitänyt tsempata ujouden suhteen sen verran, että saa asiat hoidettua, mutta esim. vuokranantajille olen aina ollut kuulemma "unelma", rauhallinen ja tunnollinen, jonka käsiin voi omaisuutensa luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko sinulla ihan jotain oireita tuon ujouden myötä? Sydämen tykytyksiä, jännitystä yms, jotka rajottaa elämääsi?

Tulee sydämentykytystä ja muita fyysisiä oireita.

Oletko koskaan kokeillut mitään lääkettä? Moni (myös minä) käyttää esim propralia vähentämään jännitykseen liittyviä oireita. Minä saan hyvän avun siitä sydämentykytyksiin ja moni vapinaan yms. Kun oireita saa helpotettua, niin kyllä se itselle ainakin antaa itsevarmuutta sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kuulin koko lapsuuteni, kuinka olin liian hiljainen ja ujo. Kauan yritin muuttua ja esitin muuta kuin olin, mutta parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, joka opettikin mut myös hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Nykyään olen tasan niin hiljainen, ujo ja introvertti kuin olen enkä haaskaa aikaani ihmisiin, joille minä olen jokin ongelma. Töissä on toki pitänyt tsempata ujouden suhteen sen verran, että saa asiat hoidettua, mutta esim. vuokranantajille olen aina ollut kuulemma "unelma", rauhallinen ja tunnollinen, jonka käsiin voi omaisuutensa luottaa.

Jäin miettimään juurikin tuota vuokra-asuntoa, että todellakin itse mielummin vuokraisin jollekkin rauhalliselle ihmiselle!

Vierailija kirjoitti:

Useimmat naiset ovat ujoja joten se tuskin lienee syynä mihinkään. Ymmärtäisin yskän jos olisit ujo mies

On väärin sanoa, että "useimmat naiset ovat ujoja". Tämähän ei pidä paikkaansa. Naisia ja miehiä löytyy ääripäästä toiseen, ja kaikkea siitä välistä. Ujous on toisille ongelma, on sitten mies tai nainen kyseessä. Ei liene relevanttia lähteä vähättelemään kenenkään kokemusta?!

No mulla vähän sama, että ujous/arkuus/hiljaisuuteni on iso ongelma. Olen 41-vuotias ja ehkä ikävintä on, että jopa edellinen esimieheni otti aina säännöllisesti puheeksi nämä luonteenpiirteeni. Työt olen kuitenkin aina hoitanut tunnollisesti. Nykyinen esimies onneksi hyväksyy sellaisena kuin olen.

Olen ollut ihan lapsesta asti rauhallinen ja vähän arka, enkä oikein usko että mikään terapia luonnettani ”korjaisi”. Pärjään kyllä elämässä siinä mielessä että on mies, lapset ja vakituinen työ ainakin vielä, mutta välillä tosiaan tuntuu, ettei minunlaisia ihmisiä tänne tarvittaisi ollenkaan.

Jos fyysiset oireet käy liian pahaksi, niin kannattaa käydä lääkärillä. Itsellä propral on auttanut merkittävästi, pystyn jopa esiintymään nykyään palavereissa ilman että ääni alkaa väristä. Mutta jotenkin itselleni on ollut kova paikka se, että nuorena ajatteli että vanhempana ei ujous enää vaivaisi, mutta ei se ihan niin mene. Edelleen olen ujo, en pääse tästä koskaan eroon.

Jos itse koet ujoutesi ongelmaksi, niin suosittelen hakemaan siihen apua. Kannattaa varmaan lähteä liikkeelle terveyskeskuksesta ja lääkäristä tai sitten hakeutua itseohjautuvasti jollekin terapeutille, jonka avulla voit harjoitella itsellesi taitoja, joiden avulla opit pärjäämään ujoutesi kanssa.

Olen käynyt lääkärissä ja saanut masennuslääkityksen, mutta ujoutta ja jännittämistäni kukaan ei ota vakavissaan. Jännitän lääkärikäyntejäkin niin paljon, etten saa sanottua oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt lääkärissä ja saanut masennuslääkityksen, mutta ujoutta ja jännittämistäni kukaan ei ota vakavissaan. Jännitän lääkärikäyntejäkin niin paljon, etten saa sanottua oikein mitään.

Sitten pitää mennä uudestaan puhumaan siitä. Valitettavasti suomalaisessa terveydenhoidossa on vallalla käsitys, että ensimmäisellä kerralla ei tehdä mitään, korkeintaan sanotaan, että odotellaan kaksi viikkoa, jos oireet ei lähde, sitten uudelleen tänne. Sekopäistä touhua, mutta siellä on vain pakko sitten kulkea mukana tuossa hölmöläistouhussa. Joten mene uudelleen puhumaan, kirjoita vaikka paperille kotona kaikki mitä haluaisit sanoa, se auttaa. (ja paperi tietenkin mukaan vastaanotolle)

minä unohdan lääkärissä aina noin 70% oireistani tai kertoa 70% asiasta jonka vuoksi sinne menin. kotona sitten tulee mieleen. Kirjoitan aina kaikki paperille ja luen sitten sieltä lääkärille (enkä ole edes ujo). yleensä lääkäritkin pitävät tuota lappusysteemiä hyvänä, sillä pyytävät aina, että jätän sen lapun heille, voivat sitten kirjoittaa siitä kaiken ylös koneelle eikä näin lääkärikään unohda kirjoittaa niitä koneelle

Et ole yksin ujoutesi kanssa tässä maailmassa. Tiesitkö, että esimerkiksi monet näyttelijät ovat ujoja ihmisiä, mutta pärjäävät työssään hyvin, sillä he ovat kääntäneet ujouden vahvuudeksi. Tsemppiä.