mitä jos ystävä ei kysykkään kummiksi?

Ystävät säilyy elämässä muutenkin kuin noilla kirkon siteillä. Kummius ei yleensä muuta ystävyyssuhdetta paremmaksi!

Olisin tyytyväinen. En pyytänyt (entistä) parasta ystävääni kummiksi, koska suvussamme on tapana pyytää sukulaisia. En myöskään halunnut lapselle montaa kummia. Tästä ystäväni piti mykkäkoulua ja sai mulle itkupotkuraivarit. Yritin selittää, etten halua paljoa kummeja, koska mulle kummius ei ole mitenkään tärkeää. Hän saisi halutessaan olla lapsen kanssa muutoin tekemisissä ja luoda läheistä suhdetta. En vain halua sen olevan pakkopullaa. Ei auttanut järkipuhe. Kiukuttelu jatkui, kunnes saimme jonkinlaisen sovinnon aikaan. Ystävyys kyllä koki kolauksen. Emme ole juurikaan tekemisissä eikä hän kertaakaan ole kysynyt lapsesta mitään. Olen erittäin tyytyväinen, etten pyytänyt kummiksi häntä. Jos välit katkeaa tuollaiseen, niin ne olisivat varmaan katkenneet jossain vaiheessa kummiudesta huolimatta. Sitten lapsi olisi ilman kummia.

Minun ystäväni toimi vähän samalla tavalla. Kun esikoinen syntyi, hän huomioi asiaa poikkeuksellisen paljon. Tuli monta kertaa käymään ja toi lahjoja jne... Sitten tuli se loukkaantuminen ja lapsi muuttui hetkessä hirveäksi riesaksi hänen silmissään. Näytti samantien että mitä oikeasti ajatteli vauvasta. Onneksi en pyytänyt kummiksi niin ei tarvinnut jatkaa näytelmää pitempään.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:12"]

Itse en koskaan haluaisi ystäviä lapsen kummiksi vaan minun tai miehen perheenjäsenen. Syystä että perhe pysyy kuitenkin yleensä elämässä koko loppuelämän mutta ystävyys voi loppua

[/quote]

Minä oon kuullut saman syyn ystävän pyytämiseen kummiksi: ne sukulaiset on sen lapsen elämässä muutenkin. 

Vaimo olisi halunnut, että meidän vanhempamme olisivat olleet lapsemme kummit. En suostunut.

No mun mielestä kummiksi pitäisi pyytää juuri se ystävä tai sukulainen joka siihen hommaan HALUAA ryhtyä eikä sitä joka pelko perseessä odottaa pyyntöä, eikä sitten kehtaa kieltäytyä ja on loppujen lopuksi kummina ihan näkymätön.

Kummius on mielestäni rasite kummille, joten kyllä mä valitsen sen joka siihen oikeasti haluaa ryhtyä.

Kummius ei ole mikään palkinto parhaalle ystävälle.

Ei nykypäivänä kummius ole enää sitä aitoa oikeaa kummiutta. Ymmärrän tuon tavan vielä uskovaisissa piireissä, mutta harva tavan kristitty enää hoitaa kummiuden uskonnollista tehtävää. Jos ystäväsi ei nyt sinua kummiksi pyytäisi niin voithan sä silti viedä sitä muksua istumaan kirkkoon ja selittää tälle ummet ja lammet Jessestä ja tämän isästä. Jos vanhemmat kummit ottavat niin eiköhän silloin ole tarkoitus myös iskostaa lapsen kalloon uskonasiat ja sun osallistuminen siihen puoleen olisi vain toivottavaa.

Jos kummin ottaa ilman uskonnollista tarkoitusta ja kummiuden oikeaa tehtävää niin se on pelkkää tekopyhyyttä. Lahjakoneeksi ei kannata kenenkään ryhtyä. Lahjoa voi myös ilman pakkoa.

Minulle on käynyt niin ja vielä useamman kerran. Toisella parhaalla ystävällä on kolme lasta ja toisella kaksi, enkä ole yhdenkään kummi. Kyllähän se on hiukan ihmetyttänyt ja satuttanut. Syytä en kumminkaan ole kysynyt. Jouluna olen toki muistanut kysyessä kertoa, että olen päättänyt ostaa lahjat vain kummilapsilleni, sillä muuten pitäisi ostaa kaikille ystävien lapsille ja siihen ei rahkeet valitettavasti riitä.

No en mitenkään, olisin onnellinen.

Harva haluaa kummiksi. Eikös tuota ole tapana vähän pyydellä anteeksi kun kysyy. Meillä on neljä kummilasta koska ei vaan osattu kieltäytyä.

En kyl itse reagoisi mitenkään sen kummemmi. Ehkä vois vähän harmittaa jos pyytää kuitenkin jotain muuta ystäväänsä, mutta pääsisin kyllä yli siitä että satun olemaan huonompi ystävä. 

Että hän pyysi jotain toista

en reagoisi mitenkään

Olisin tyytyväinen.

Hyvä, en olisi halunnut ollakaan mikään lahjakone ja ilmainen lastenhoitaja.

Eiköhän se ole ystävän asia päättää ne kummit eli mitäpä tuota reagoimaan. Ihmisillä on sitä paitsi erilaisia ajatuksia siitä keitä lapselle pyydetään kummiksi. Yksi haluaa uskonnollisen, toinen ei missään nimessä uskonnollista, yksi ehdottomasti sukulaisen, toinen ei missään nimessä sukulaista vaan kaverin jne.

Olettaisin, että hän on pyytänyt jotain läheisempää, esim. siskoaan, tai sitten ei halua kummeja ollenkaan.

Itse en koskaan haluaisi ystäviä lapsen kummiksi vaan minun tai miehen perheenjäsenen. Syystä että perhe pysyy kuitenkin yleensä elämässä koko loppuelämän mutta ystävyys voi loppua