Sukulaisten erilaiset arvomaailmat

Entinen mieheni, lapseni isä, petti minua koko liittomme ajan ja lopulta häipyi jättäen vain lappusen pöydälle. Elatusmaksuja ei suostunut maksamaan. Piti viedä käräjille asti, ennen kuin maksoi (oli pakko). Siltikin elatusta on joutunut karhuamaan ulosoton kautta.

Tekee koko ajan kiusaa minulle edelleen. Tekee minusta perättömiä ilmoituksia viranomaisille. Laittaa herjaavia viestejä jne.

Mitä tekevät (jotkut) sukulaiset? Kutsuvat edelleen tätä hyypiötä kylään tai käyvät kahvilla! Soittelevat silloin tällöin. Olen ihmetellyt ääneen monta kertaa miksi he ovat yhteydessä tähän kaveriin ja että se pahoittaa minun mieltäni suuresti. Vastauksena on vain jotain tyyliin "eihän MEILLÄ ole mitään riitaa hänen kanssaan" ja "hän on niin miellyttävä mies". Eivät ole koskaan ottaneet vakavasti minun kertomaani hänestä.

Lojaalius sukulaiselle?

No, minä olen sukuni ainoa yliopistotutkinnon suorittanut ja lähes ainoa ylioppilas. Ja kaiken lisäksi hyvin sijoittunut työelämässä. Olen siis oman perheenikin mielestä vähän epäilyttävä ja nousukas, vaikka en tosiaankaan ole.
Omat saavutukseni noteraataan tyyliin "no ainahan sun olet pärjännyt" mutta mieletön kehurumba tehdään siitä, jos joku suvista vaikka oppisopimuksella tekee tutkinnon. Arvostan siis itse oikeasti todella paljon kaikkea työtä, kaikkia tutkintoja, kaikkea reippautta, mutta joskus harmittaa, kun omia tekemisiäni lähes dissataan...

Minä ja äitini olemme lopulta aika erilaisista maailmoista - hänen mielestään! :D Olen vanhempieni kannustamana opiskellut ja saanut hyviä työpaikkoja ja tienaan tällä hetkellä melko hyvin. Vanhempani ovat kyllä aina kannustaneet ja ovat ylpeitä että olen kouluttautunut heitä enemmän.

He kuitenkin tuntuvat ajattelevan, että tämän pienen elintasonnousun (oikeasti tienaan suunnilleen samanverran kuin vanhempani, mutta heidän mielestään olen suurinpiirtein yläluokkaa) myötä olen muuttunut ihan snobiksi - aina kun käyn, päällä olevaa asua ihastellaan ja pohditaan että sinulla onkin sitten varaa ostaa kaikkea uutta ihanaa, onko tuokin joku luksusmerkki (asu yleensä on nähty jo aiemmin, monesti ja ihan perusmerkkejä)? Kun erehdyin mainitsemaan että ostamme mieheni kanssa kotiin joskus viiniä ruoan kanssa (lapsuudenkodissa näin ei koskaan tehty), niin nyt minä olen suvun virallinen viiniasiantuntija ja minulle tulee joka tilanteessa tarjota viiniä ruoan kanssa. Jotenkin tämä huvittaa, en ole oikeasti muuttunut vaan sovellan äitini oppeja esimerkiksi vaatteiden suhteen. Heistä taas arvomaailmani on aivan erilainen.

Meillä on suvussa oikein mukavaa ja rentoa porukkaa, jotka ovat seurallisia ja läheisiä keskenään, siinä mielessä helppo tulla toimeen. Se mikä kyrsii on vastuuttomuus. He eivät varmaan edes ymmärrä mitä tarkoittaa ilmaisu "ottaa vastuu omista valinnoistaan/tekemisistään". Asiat ovat aina jonkun muun vika, jos ne menevät huonosti. He eivät tiedosta valinneensa itse jotakin, so. että ovat aktiivisia toimijoita ja tekevät tietynlaisia valintoja, mikä sitten johtaa tai myötävaikuttaa tietynlaiseen lopputulokseen (oli se millainen tahansa, mutta erityisesti jos lopputulos on jotenkin huono).

Minut on kasvatettu ihan erilailla toisen puolen vanhempani toimesta. Pinnallisesti ja tunnetasolla eläytyen voin olla hyvinkin paljon tekemisissä tämän osan sukua kanssa. Mutta pitkissä ihmissuhteissa tapahtuu yhtä sun toista elämänkuviota ja tilannetta, ja tällaiset puolet ihmisistä tulevat kyllä esiin ennen pitkää. En voi sietää sitä että joku ei ota vastuuta omista tekemisistään, vaan sysää sen aina muille. Konfliktitilanteisssa nämäsukulaiset aina vetäytyvät tai selittelevät jotain, eikä heillä ole muka osaa eikä arpaa tilanteessa.

Tämä on johtanut näin aikuisena siihen, että jossain määrin olen etääntynyt näistä ihmisistä. Olemme kyllä edelleen tekemisissä koska pidän sukua tärkeänä ihmisen elämässä ja onhan meillä pitkää yhteistä historiaa jne. ja välitän heistä jokaisesta.

up

On kiusallista, että yksi sukulainen on kiihkouskovainen. Muut ovat suht rentoa porukkaa, mutta tämä uskovainen osoittaa hiljaista paheksuntaa jatkuvasti vieraillessaan. Koitamme olla välittämättä, mutta välillä kyllä loukkaa esim. Lasten nimiäisissä ei osannut käyttäytyä lainkaan.

up

Ap, voisit antaa jotain konkreettisia esimerkkejä omalta osaltasi. Tuo "olen niin erilainen, huokaus", ei kerro yhtään mitään.

Kiinnostaa minuakin, nostan..

up

Sukulaiseni ovat helluntailaisia persuja. Kovin raskasta on yhteydenpito heidän kanssaan.

Up

2

Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja pitkään myös ainut akateemisesti koulutettu. Osa sukulaisista ei hyvksynyt ollenkaan sitä, että pyrin ja pääsin yliopistoon, jonne heidän mielestään menevät vain herrasväen kakarat. Sairaanhoitokoulu tai kauppaopisto olisivat olleet heidän mielestään sopivia opinahjoja. Heillä oli se asenne, että jokaisella koekeasti koulutetulla on noussut kusi (anteeksi!) päähän. He pitivät monia vuosia huolen siitä, etten vain unohtaisi lähtökohtiani. Oli aika omituista, että he eivät välittäneet syventyä minun persoonaani ja ajatusmaailmaani, vaan olettivat vain, millainen muka olin. Kotona lomien aikaan teetettiin varmasti kaikki inhottavimmat työt. Jos meillä olisi pitänyt hajottaa sontatunkio, niin olisin varmasti joutunut talikon varteen. En vierasta ruumiillisia töitä, mutta kohtuus kaikessa!

Kyllä. Yksi osa lähisuvusta on lyhyesti sanottuna materialisteja pönöttäjiä. Yhteydenpito on sitä että merkkipäivinä pitää tuoda mahdollisimman isoja ja kalliita lahjoja ja juhlakalulla pitää olla pöytä katettuna sen seitsemällä herkulla ja vähän päälle. ELämästä kerrotaan lähinnä ulkokohtaisia asioita. Ikäviä juttuja salaillaan viimeiseen asti. Ollaan muodollisia. Eivät he kaikki ole samasta puusta veistettyjä, jonkun kanssa olen nuorempana ollut jopa ystävä, mutta mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä jäykemmiksi ja muodollisemmiksi he muuttuvat.

Itse en arvosta materiaa, en maallista mammonaa. Onhan se hienoa jos joku on saanut sellaista kerättyä, ja ihastelen vilpittömästi vaikka hienoa autoa tai komeaa taloa tai kaunista sisustusta, mutta ne ovat kuitenkin ihmissuhteessa ihan sivuasioita. Jos aito ihmissuhde siinä ihmissuhteessa puuttuu, jää vain kulissit, ja niissä kulisseissa on vain paha mieli.

ap

Minulla on sukulaisia,  jotka ovat mukavaa ja seurallista porukkaa. He ovat mukavia, miellyttäviä, eivätkä yleensä tuomitse mitään tai ketään.

Varjopuolena tässä on valitettavasti se, että heillä on venyvä selkäranka. He mielistelevät sitä keltä saavat eniten etuja tai hyötyjä (ei välttämättä materiaalista, mutta usein se on kuitenkin sitä). Heillä ei nouse mieleen mitään moraalisia tai arvokysymyksiä tai ainakin he tukahduttavat tällaiset ajatukset tehokkaasti ennen kuinn ne ehtivät tietoisuuteen asti.

Heidän omalle toiminnalleen käyttämänsä perustelut vaihtelevat tilanteen mukaan epäloogisesti. Toisin sanoen, heillä ei ole pysyviä periaatteita. Periaatteita ei ole. Kaikki on ostettavissa tilanteen mukaan ks. yllä.

Ymmärsin tämän vasta nelikymppisenä. Se ei ollut miellyttävä havainto.

hiiop