Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lemmikin kuolema
27.11.2021 |
Kissani jouduttiin lopettamaan muutama päivä sitten, sairaus eteni nopeasti, eikä eläinlääkärin mukaan ollut enää toivoa. En pysty lopettamaan itkemistä, kaipaan kissaani niin paljon. Koti tuntuu niin tyhjältä ja oma elämä tarkoituksettomalta. Tiedän, että eutanasia oli ainoa oikea ratkaisu kärsimysten välttämiseksi..en vain pysty käsittämään tätä. Lähettäkää mulle voimaa kestää tämä tuska, mitä tahansa..
Kommentit (7)
Tiedän tunteen! Itselläni on ollut kissat jotka elivät lähes 20 vuotta. Kun aika oli viedä piikille,oli mailman kauhein asia . Oli käytetävä järkeä ei tunteita.Nyt olen ollut jo 12 vuotta ilman kissaa,lintuja. Ikä tulee vastaan, uusia en hanki .Kissat elää ainakin 20v. Kuka hoitaisi kissa jos jotain minulle sattuisi,kun asun yksin?Tuolla ulkoilessani päivitäin saan silitää koiria,jotka tuttuja lenkki poluilla .Riipasee silloinkin kun vastaan tulee henkilö ilman koiraa ja kertoo on joutunut lopetamaan koiransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanotot. Itsellä ei ole lemmikkejä, mutta kaikki eläimet ovat hyvin rakkaita.
Itku ja aika auttavat sekä rakkaan lemmikin muisteleminen.
Lohtua sinulle lämpimin ajatuksin.
Olen samassa tilanteessa. Jouduin hyvästelemään rakkaan kissamme viime viikolla, suru ja ikävä ei helpota. Kyllä nuo jättävät ison jäljen meidän omistajien sydämeen.
Voimia sinullekin. ❤️
Toivon sinulle paljon voimia.
Aloitus on kirjoitettu jo useampi viikko sitten, mutta nämä asiat ottavat aikaa, ei siinä ole viikot vielä mitään.
Ehkä voit jossain vaiheessa jo ajatella uuden eläinystävän hankkimista. Kun pääsin siihen vaiheeseen itse, tuntui se helpottavan surun murskaavuutta.
Me ihmiset elämme niin paljon kauemmin kuin lemmikkiystävämme, että kohtalomme on olla läsnä useammankin eläimen elämänmatkalla. Se on sekä taakka, että rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon sinulle paljon voimia.
Aloitus on kirjoitettu jo useampi viikko sitten, mutta nämä asiat ottavat aikaa, ei siinä ole viikot vielä mitään.
Ehkä voit jossain vaiheessa jo ajatella uuden eläinystävän hankkimista. Kun pääsin siihen vaiheeseen itse, tuntui se helpottavan surun murskaavuutta.
Me ihmiset elämme niin paljon kauemmin kuin lemmikkiystävämme, että kohtalomme on olla läsnä useammankin eläimen elämänmatkalla. Se on sekä taakka, että rikkaus.
Kiitos myötäelämisestä. Edelleen itku tulee monta kertaa päivässä, ikävä on valtava. Tuntuu kuin sydän olisi revitty irti. Tekisin mitä vaan, että saisin kissani takaisin, vaikka tiedän, että kissallani on nyt rauha. Toivon tapaavani kissani kuolemani jälkeen. Jossain vaiheessa voin antaa sijaiskodin löytökissalle, joka mun luona oltuaan muuttaa pysyvämpään kotiin, mutta itse tuskin enää voin elinikäistä kissakaveria ottaa, juuri tämän menettämisen tuskan vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Voi, otan osaa. Itse itkin äkillisesti kuollutta kissaani vuoden. Töistä kotiintulo oli kamalaa, kun kisu ei ollut enää iloisena vastassa. Sain onneksi uuden kissan, joka on täyttänyt tyhjän tilan sydämessäni. Suosittelen sinullekin uutta lemmikkiä. Noin rakastavan emännän saava kissa on onnellinen. Voimia!