Kuka olet?
Luulisi olevan helppo kysymys, mutta osaatko vastata siihen? Pelkkä ihminen tai oma nimi ei riitä, paitsi jos sillä nimellä on merkitys joka kuvaa sinua. Ennen nimet, kuten nykyäänkin monissa paikoin annetaan sen merkityksen mukaan, ei sen mukaan miltä se kuulostaa. Kuka siis olet? Minkä varaan identiteettisi on rakennettu? Mitä jos menettäisit työpaikkasi, lapsesi, kykysi harrastaa jotain rakastamaasi asiaa, omaisuutesi, kauniin ulkomuotosi tai jotain muuta mikä on olennainen osa sinua? Mitä jäisi jäljelle?
Kommentit (16)
Olen kaipuuta täynnä, unelmoija joka haluaa nähdä hohtoa siellä, missä on kurjinta. Jokainen ihminen on minulle mahdollisuus. Rakastan kirjoittamista. Haluan muuttaa kirjallisuudellani maailmaa. Olen herännyt elämän uskomattomuuteen ja haluaisin, että jokainen voisi nauttia joka ikisestä hengenvedosta yhtä paljon kuin minä.
Kysymykseen "kuka olen?" en voi vastata kuin yhdellä tavalla: Olen tyhjyys, jota tämä maailma täyttää. Idealisti ja romantikko.
Itsetuntemuksen, itsenäisyyden, sisäsyntyisen motivaation, itsensä kehittämisen, uteliaisuuden, oman eettisen vakaumuksen, järjen käytön, oikeamielisyyden ja elämänuskon varaan on rakennettu. Ilman noita asioita en ole mitään. Tuohon päälle vielä riittävästi rahaa perustarpeiden tyydyttämistä varten ja muutama läheinen ihmissuhde.
Jo lapsena tunsin olevani se, mitä ajattelen. Sitä ei voi viedä. Olen aina pitänyt itseni seurasta, omiin ajatuksiini uppoamisesta.
Luulin olevani hetero. Ujo, mutta itsevarma temperamenttinen mimmi. Mutta taidankin olla bi, aika rohkea, mutta hyvin epävarma ja itseään häpeävä. Haluan olla mahtava ja upea, mutta en tiedä miten päästä siihen.
Seikkailija ja pohdiskelija, haluan oppia ja löytää uutta. Olen keksinyt niin monia uusia asioita, vielä kun ne olisivat uusia koko maailmalle, eikä vain itselleni...
En taida olla erityisen älykäs, jos älykkyydellä tarkoitetaan motivaatiota pohtia vakavia ja monimutkaisia asioita. Akateemisen koulutukseni ansiosta minulle on kertynyt sivistystä mutta ilman sitä olisin kai pahamaineisissa porukoissa ja häpeäisin itseäni. Minä pidän keveydestä, spontaaneista asioista ja riehakkuudesta. Lisäksi kaipuuni estetiikkaan on minulle kai synnynnäistä. Olen loputtoman kiinnostunut ihmisistä ja siksi kai luen av-palstaakin.
". Kuka siis olet? Minkä varaan identiteettisi on rakennettu? Mitä jos menettäisit työpaikkasi, lapsesi, kykysi harrastaa jotain rakastamaasi asiaa, omaisuutesi, kauniin ulkomuotosi tai jotain muuta mikä on olennainen osa sinua? Mitä jäisi jäljelle? "
Mä olen menettänyt työni jo useampaan otteeseen, kiitos yt-Suomen. Olen menettänyt puhekykyni kertaalleen, olen oppinut uudelleen puhumaan mutta laulamaan en enää pysty niin kuin ennen. Olen erossa menettänyt melkein kaiken omaisuuteni mutta lapseni sentään ovat elossa.Olen kokenut väkivaltaa, olen kokenut rakkautta. Olen myös onnellinen elämästäni vaikka olisihan tuo helpompaakin saanut ehkä olla.
- mutta sitten en olisi minä joka nyt olen; ihminen joka tietää selviävänsä vaikka elämä joskus koettelee. Minä rakastan elämää syvästi, olen oppinut miten hieno maailma on. Nautin pienistäkin asioista, niistä klassisista kumpupilvistä ja kauniista luonnosta tai lasteni kasvamisen seuraamisesta ja uudesta rakkaudestani. Olen oppinut virheistäni ja haluan olla parempi huomenna kuin olin tänään.
Se minä olen.
N40.
Päältäpäin kukoistava kukka, sisältä kuihtunut. Olen niinkuin jig ja jang, "vaarallinen" perhonen. Mukava, kiltti, avoinmielinen, yksinäinen, surumielinen, tyhjä mutta rakkautta täynnä! ...persoonallinen. Olen pohtinut asiaa ja kauneuttani en haluaisi menettää, koska silloin tuntisin olevani sekä sisältäpäin että päältäpäin rikkinäinen. Olen eksynyt, enkä tiedä mihin kuulun :D 25v N.
Eräs ystäväni esitteli minut näin eräissä juhlissa. Aluksi esitteli muita; tuossa on Milja lapsuudenystävä, tuossa on Pirjo opiskelukaveri, naapurini Esko, paras kaveri Teija jne. Sitten esitteli minut; tuossa on Katja...hän on äiti.
Jaa, sekös minusta kaiken kertoo...
Vapaa kuin taivahan lintunen.
Elämä on tässä ja nyt, elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen.Tykkään unelmoida ,mutta unelmani eivät läheskään aina toteudu,mut ei se haittaa koska kaipaus on usein suurempi kuin täyttymys.
Ulkoilu tärkeä osa elämää , siksi sisätiloissa aina lievähkö kaaos, mutta mitä väliä sillä on, koska eletty elämä saa näkyä.
Henkihän mie - ja wanha. Aina ollut ja myös oleva.